Frida Aho­nen / STT

Ym­pä­ris­tö­jär­jes­tö WWF:n Li­ving Pla­net -ra­port­ti piir­tää luon­non ti­las­ta jäl­leen syn­kän ku­van.

Tuo­reen ra­por­tin mu­kaan luon­non mo­ni­muo­toi­suus on hei­ken­ty­nyt mer­kit­tä­väs­ti 50 vuo­des­sa. Tar­kas­te­lus­sa ol­lei­den sel­kä­ran­kais­ten vil­lie­läin­ten po­pu­laa­ti­ot ovat pie­nen­ty­neet kes­ki­mää­rin 73 pro­sent­tia vuo­si­na 1970–2020.

Po­pu­laa­tio tar­koit­taa sa­mal­la alu­eel­la elä­viä sa­man eli­ö­la­jin kaik­kia eri-ikäi­siä yk­si­löi­tä.

Ra­port­ti pe­rus­tuu Li­ving Pla­net -in­dek­siin, joka tar­kas­te­lee noin 5 500 sel­kä­ran­kai­sen eläin­la­jin lä­hes 35 000:ta po­pu­laa­ti­o­ta ym­pä­ri maa­il­man. Ai­neis­tos­sa on mu­ka­na ni­säk­käi­tä, lin­tu­ja, sam­mak­ko­e­läi­miä ja ka­lo­ja.

WWF:n pää­sih­tee­ri Jari Luuk­ko­nen ver­taa in­dek­siä osa­ke­mark­ki­noi­ta ku­vaa­viin in­dek­sei­hin, jot­ka ker­to­vat mark­ki­noi­den ylei­sis­tä tren­deis­tä.

– On sel­vää, et­tei yh­del­lä in­dek­sil­lä voi ku­va­ta kaik­kia eläin­po­pu­laa­ti­ois­sa me­neil­lään ole­via muu­tok­sia. Sil­ti Li­ving Pla­ne­tin kal­tai­set in­dek­sit voi­vat toi­mia ba­ro­met­rei­nä eko­sys­tee­mien hy­vin­voin­nil­le, Luuk­ko­nen sa­noo tie­dot­tees­sa.

Po­pu­laa­ti­oi­den pie­ne­ne­mi­sen taus­tal­la on WWF:n mu­kaan muun mu­as­sa luon­tai­sia eli­nym­pä­ris­tö­jä tu­ho­a­va maan­käyt­tö, lii­ka­ka­las­tus, hai­tal­li­set vie­ras­la­jit, saas­teet ja il­mas­ton­muu­tos.

WWF jul­kai­see luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den ti­laa ana­ly­soi­van ra­por­tin joka toi­nen vuo­si. Vuon­na 2022 jul­kais­tun ra­por­tin mu­kaan sel­kä­ran­kais­ten vil­lie­läin­ten po­pu­laa­ti­ot oli­vat pie­nen­ty­neet mel­kein 70 pro­sent­tia vuo­des­ta 1970 vuo­teen 2018.

Pro­sent­ti­lu­ku­ja ei kui­ten­kaan suo­raan voi ver­ra­ta toi­siin­sa, kos­ka ai­neis­to ei ole sama, sa­noo Luuk­ko­nen STT:lle. Tänä vuon­na mu­ka­na on uut­ta tut­ki­mus­tie­toa Bra­si­li­as­ta ja Me­kon­gin jo­ki­a­lu­eel­ta Kaak­kois-Aa­si­as­ta.

Li­ving Pla­net -in­dek­si ku­vaa suh­teel­li­sia muu­tok­sia po­pu­laa­ti­oi­den koos­sa, ei­kä se ker­ro, kuin­ka pal­jon vil­lie­läin­ten laji- ja yk­si­lö­mää­rät ovat vä­hen­ty­neet.

Mik­si luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den hei­ken­ty­mi­ses­tä eli luon­to­ka­dos­ta pi­täi­si yli­pään­sä huo­les­tua?

– Jos la­jis­to hä­vi­ää riit­tä­vän pit­käl­ti, olem­me ti­lan­tees­sa, jos­sa luon­to ei enää yl­lä­pi­dä it­se­ään ei­kä myös­kään ih­mi­siä, Luuk­ko­nen se­lit­tää STT:lle.

Esi­mer­kik­si ruo­an­tuo­tan­tom­me on pit­käl­ti riip­pu­vai­nen sii­tä, et­tä pö­lyt­tä­viä hyön­tei­siä on riit­tä­väs­ti ja et­tä maa­pe­rä on riit­tä­vän elin­voi­mais­ta.

Myös mo­net tau­dit läh­te­vät le­vi­ä­mään sen ta­kia, et­tä luon­non tila heik­ke­nee, Luuk­ko­nen huo­maut­taa.

Kun luon­non ta­sa­pai­no järk­kyy, ih­mis­ten ja eläin­ten vä­li­nen kon­tak­ti li­sään­tyy, mikä hel­pot­taa tau­di­nai­heut­ta­jien le­vi­ä­mis­tä vil­lie­läi­mis­tä ih­mi­siin. Esi­mer­kik­si met­sien hak­kuu, maa­ta­lou­den laa­je­ne­mi­nen ja kau­pun­kien kas­vu vie vil­lie­läi­mil­tä nii­den luon­nol­li­set eli­nym­pä­ris­töt ja pa­kot­taa eläi­met liik­ku­maan lä­hem­mäk­si ih­mi­sa­su­tuk­sia ja et­si­mään ruo­kaa tai suo­jaa ih­mis­ten lä­hei­syy­des­tä.

Luon­to­ka­to kyt­key­tyy tii­viis­ti il­mas­ton­muu­tok­seen. Li­ving Pla­net -ra­por­tin mu­kaan il­mas­ton­muu­tos ja luon­to­ka­to aja­vat maa­pal­loa koh­ti niin kut­sut­tu­ja kei­kah­dus­pis­tei­tä.

Kei­kah­dus­pis­teel­lä tar­koi­te­taan kriit­tis­tä kyn­nys­pis­tet­tä, jon­ka ylit­tä­mi­nen ai­heut­taa it­se­ään voi­mis­ta­via ja useim­mi­ten myös pe­ruut­ta­mat­to­mia muu­tok­sia luon­non­jär­jes­tel­mien toi­min­nas­sa.

Yk­si täl­lai­nen oli­si esi­mer­kik­si Ama­zo­nin sa­de­met­sän muut­tu­mi­nen hii­li­nie­lus­ta pääs­tö­jen läh­teek­si.

– Mei­dän on väl­tet­tä­vä kei­kah­dus­pis­tei­tä vii­mei­seen saak­ka, Luuk­ko­nen sa­noo tie­dot­tees­sa.

Vaik­ka ra­por­tin yleis­ku­va on huo­les­tut­ta­va, tar­jo­aa se myös joi­tain po­si­tii­vi­sia uu­ti­sia. Ra­por­tis­sa mai­ni­taan muun mu­as­sa uu­siu­tu­van ener­gi­an val­ta­vir­tais­tu­mi­nen ja se, et­tä joi­den­kin su­ku­puu­ton par­taal­la ole­vien la­jien, ku­ten me­ri­kot­kan, kan­nat ovat läh­te­neet kas­vuun.

Ke­hu­ja saa myös vir­ta­ve­sien en­nal­lis­ta­mi­nen Suo­mes­sa. WWF:n mu­kaan pa­to­jen pur­ka­mi­sen myö­tä va­pau­tu­neis­ta kos­kis­ta on ha­vait­tu Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa en­nä­tys­mää­rä poi­kas­ti­heyk­siä.

Esi­mer­kik­si Ete­lä-Kar­ja­lan Raut­jär­vel­lä si­jait­se­vas­sa Hii­to­lan­jo­es­sa on tänä vuon­na ta­vat­tu kak­sin­ker­tai­nen mää­rä ää­rim­mäi­sen uha­na­lai­sia jär­vi­lo­hen poi­ka­sia vii­me vuo­teen ver­rat­tu­na.

Luuk­ko­sen mu­kaan Hii­to­lan­jo­en en­nal­lis­ta­mi­nen osoit­taa sen, et­tä vai­ku­tuk­set voi­vat ol­la to­del­la no­pei­ta, kun käy­te­tään konk­reet­ti­sia toi­men­pi­tei­tä ja ole­mas­sa ole­via re­surs­se­ja.

Ra­port­ti pai­not­taa­kin yri­tys­ten ja po­liit­tis­ten päät­tä­jien vas­tuu­ta luon­to­ka­don py­säyt­tä­mi­ses­sä. WWF:n mu­kaan tar­vit­tai­siin ruo­ka-, ener­gia- ja ra­hoi­tus­jär­jes­tel­män pe­rin­poh­jais­ta muu­tos­ta.

WWF:n ra­por­tin mu­kaan ny­kyi­set po­liit­ti­set toi­met ovat kui­ten­kin räi­ke­äs­sä ris­ti­rii­das­sa luon­non­suo­je­lun tar­pei­den kans­sa.

– Po­liit­ti­ses­sa pää­tök­sen­te­os­sa luon­non ar­vo on täl­lä het­kel­lä lä­hel­lä nol­laa, Luuk­ko­nen ki­teyt­ti tie­do­tus­ti­lai­suu­des­sa.

Yli puo­let kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen ta­voit­teis­ta on jää­mäs­sä YK:n mu­kaan saa­vut­ta­mat­ta. Jos maat pi­täi­si­vät kiin­ni ny­kyi­sis­tä kan­sal­li­sis­ta il­mas­to­si­tou­muk­sis­taan, joh­tai­si se sil­ti mel­kein kol­men as­teen läm­pe­ne­mi­seen tä­män vuo­si­sa­dan lop­puun men­nes­sä, ar­vi­oi YK:n ym­pä­ris­tö­oh­jel­ma (UNEP) vii­me vuon­na jul­kais­tus­sa ra­por­tis­saan.

Tämä taas joh­tai­si mo­nien kei­kah­dus­pis­tei­den ylit­ty­mi­seen.

Suo­men ny­kyi­sen hal­li­tuk­sen toi­met luon­to­ka­don es­tä­mi­sek­si saa­vat Luuk­ko­sel­ta ko­vaa kri­tiik­kiä.

Luuk­ko­nen nos­taa esi­mer­kik­si hal­li­tuk­sen ke­säl­lä te­ke­män esi­tyk­sen van­ho­jen met­sien suo­je­lus­ta. Esi­tys on he­rät­tä­nyt laa­jaa ar­vos­te­lua, sil­lä sii­nä met­sien suo­je­luk­ri­tee­rit on mää­ri­tel­ty niin tiu­koik­si, et­tä jopa val­ta­o­sa jo suo­jel­luis­ta met­sis­tä ei täyt­täi­si nii­tä. Ym­pä­ris­tö­jär­jes­tö­jen mie­les­tä esi­tys al­le­vii­vaa lä­hin­nä sitä, mitä tul­laan jät­tä­mään tiu­kan suo­je­lun ul­ko­puo­lel­le, ei­kä to­si­a­si­al­li­nen suo­je­lu­pin­ta-ala li­sään­ny vält­tä­mät­tä lain­kaan.

Met­sät ovat luon­to­ka­don py­säyt­tä­mi­ses­sä kes­kei­siä, kos­ka ne ovat mo­nen uha­na­lai­sen la­jin eli­nym­pä­ris­tö.

Us­koo­ko WWF:n pää­sih­tee­ri sit­ten it­se, et­tä muu­tos on vie­lä mah­dol­li­nen?

Kyl­lä, Luuk­ko­nen vas­taa. Ai­kaa vain on hä­lyt­tä­vän vä­hän.

Luuk­ko­nen pai­not­taa ym­mär­tä­vän­sä ih­mis­ten huo­len omas­ta ta­lou­del­li­ses­ta toi­meen­tu­los­taan. Ja sen, et­tä muut krii­sit, ku­ten Uk­rai­nan sota tai Lähi-idän ti­lan­ne, vaa­ti­vat re­surs­se­ja.

– Mut­ta nämä asi­at tu­le­vat pal­jon pal­jon kal­liim­pi­na vas­taan jos­sain vai­hees­sa, kun huo­maam­me ole­vam­me ti­lan­tees­sa, jos­sa ei ole enää vaih­to­eh­to­ja, hän sum­maa.