Pau­lii­na Vil­pak­ka

Blu­eg­rass-muu­sik­ko Jus­si Sy­ren täyt­tää pyö­re­ät 60 vuot­ta. Syn­ty­mä­päi­vään­sä hän juh­lis­taa juh­la­kon­ser­til­la lau­an­tai­na 9. syys­kuu­ta Tyr­vään Pap­pi­lan Ki­vi­na­ve­tas­sa Sas­ta­ma­las­sa.

Sy­ren on syn­ty­nyt Kei­ky­äs­sä, ja asuu ny­kyi­sin Kii­kas­sa. Hä­nen su­kun­sa äi­di­ni­sän puo­lel­ta on alun pe­rin ruot­sin­kie­lis­tä ja läh­töi­sin Po­ris­ta. Sy­re­nin äi­ti puo­les­taan viet­ti var­hais­lap­suu­ten­sa Rau­mal­la, jos­ta per­he muut­ti myö­hem­min Sas­ta­ma­laan.

Keik­kai­lu on vie­nyt Sy­re­niä ym­pä­ri maa­il­maa, mut­ta myös ym­pä­ri Sa­ta­kun­taa: Pori fol­kis­ta Sa­ta­soit­toon, Ul­vi­lan kes­ki­ai­kai­seen ki­vi­kirk­koon ja Rau­ma Blu­e­siin. Sy­ren heit­tää noin 60-70 keik­kaa vuo­des­sa, ei­kä kyp­säs­tä iäs­tä huo­li­mat­ta koe tar­vet­ta hi­das­ta­mi­sel­le. Sor­met liik­ku­vat edel­leen ket­te­räs­ti man­do­lii­nin kau­lal­la.

– Muu­si­kol­la ei si­nän­sä ole elä­kei­kää, vaan ak­tii­viu­raa voi jat­kaa pit­kään­kin, niin kau­an kuin luo­vuut­ta ja työ­in­toa riit­tää. On­han se jon­kin­lai­nen saa­vu­tus pääs­tä tä­hän ikään ter­vee­nä. Ikä tuo mu­sii­kin te­ke­mi­seen eh­kä li­sää nä­ke­mys­tä, esi­mer­kik­si so­vi­tuk­siin, tul­kin­taan ja bii­sien te­ke­mi­seen, Sy­ren poh­tii.

En­sim­mäi­sen ker­ran Sy­ren tart­tui ki­ta­raan lap­suu­den ko­dis­saan. Per­hees­tä löy­tyi mu­si­kaa­li­suut­ta, ja esi­mer­kik­si se­dis­tä kak­si soit­ti man­do­lii­nia. Se ei kui­ten­kaan vai­kut­ta­nut Sy­re­nin omaan soi­tin­va­lin­taan, vaik­ka ame­rik­ka­lai­ses­ta juu­ri­mu­sii­kis­ta in­nos­tu­nut Sy­ren os­ti it­se­kin man­do­lii­nin 18-19 vuo­den iäs­sä. Man­do­lii­ni on edel­leen Sy­re­nin pää­inst­ru­ment­ti.

– Man­do­lii­ni on gen­res­sä ylei­nen soi­tin, ja sil­lä on hyvä sä­es­tää lau­lua. Ko­kei­lin sii­nä vä­lis­sä viu­lu­a­kin, mut­ta se ei ol­lut oma jut­tu, Sy­ren muis­te­lee.

Lue Jus­si Sy­re­nin jou­lu­kon­sert­ti­haas­tat­te­lu vuo­del­ta 2021!

Vuon­na 1995 pe­rus­tet­tiin Jus­si Sy­ren and The Groundb­re­a­kers. Yh­ty­een gen­re on ame­rik­ka­lais­juu­ris­taan tun­net­tu blu­eg­rass. Vuo­sien var­rel­la yh­tye on kon­ser­toi­nut yh­dek­säs­sä USAn osa­val­ti­os­sa ja kah­dek­sas­sa Eu­roo­pan maas­sa, sekä jul­kais­sut 13 al­bu­mia. Bän­di on esiin­ty­nyt maa­il­mal­la gen­ren tär­keim­mil­lä fes­ti­vaa­leil­la, ja tul­lut use­as­ti huo­mi­oi­duk­si alan jul­kai­suis­sa.

Sy­ren kuu­luu Po­rin Suo­mi-Ame­rik­ka yh­dis­tyk­seen. Ko­ke­neel­ta Ame­ri­kan­kä­vi­jäl­tä täy­tyy­kin ky­syä, mitä suo­ma­lai­set voi­si­vat ame­rik­ka­lai­sil­ta op­pia.

– Ame­rik­ka­lai­set ovat koh­te­li­as, ys­tä­väl­li­nen uu­dis­rai­vaa­ja­kan­sa. He ovat so­si­aa­li­sia ja ulos­päin­suun­tau­tu­nei­ta, toi­set erit­täin hy­vin huo­mi­oon ot­ta­via ih­mi­siä. Sii­nä oli­si suo­ma­lai­sil­la pal­jon op­pi­mis­ta. Toi­nen asia, jota olen myös omas­sa työs­sä­ni hyö­dyn­tä­nyt, on kova työn­te­ko. Ame­ri­kas­sa ar­vos­te­taan ko­vaa työn­te­koa ja yrit­te­li­äi­syyt­tä, ol­laan sit­kei­tä ei­kä luo­vu­te­ta. Siel­lä ei ole sa­man­lais­ta ka­deh­ti­mis­ta, kuin jos­kus Suo­mes­sa, Sy­ren muo­toi­lee.