Maa­rit Kaut­to

Ul­vi­la­lai­nen Ai­la Klee­mo­la on asu­nut ri­vi­ta­lo­a­sun­nos­saan rei­lut 11 vuot­ta. Muu­ton yh­tey­des­sä asun­nos­sa uu­sit­tiin olo- ja ma­kuu­huo­nei­den ta­pe­tit, mut­ta muu­toin ei re­mont­tia teh­ty. Vii­me vuon­na Ai­las­ta al­koi tun­tua sil­tä, et­tä keit­tiö ja wc kai­pa­si­vat päi­vi­tys­tä.

– Talo on ra­ken­net­tu 1984. En tie­dä, oli­vat­ko keit­tiö ja wc ihan al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­saan, mut­ta van­ho­ja kui­ten­kin. Keit­ti­ös­sä mi­nua häi­rit­si muun mu­as­sa se, et­tä ei ol­lut lain­kaan ve­to­laa­ti­koi­ta, vain kaap­pe­ja. Kun ala­kaa­pin pe­räl­tä ha­lu­si jo­ta­kin, oli men­tä­vä lat­ti­al­le kon­til­leen ku­rot­te­le­maan. Li­säk­si mik­rol­le ei ol­lut omaa paik­kaa, vaan sen oli ol­ta­va keit­ti­ö­ta­sol­la ja hel­la oli van­ha, ko­ko­naan lat­ti­al­la sei­so­va hö­kö­tys.

– Myös wc kai­pa­si uut­ta il­met­tä ja ha­lu­sin esi­mer­kik­si pei­li­kaa­pin pois sei­näl­tä, sil­lä se vei ti­laa ja sii­hen kol­hi hel­pos­ti ku­mar­tu­es­sa pään­sä, Ai­la sel­vit­tää.

Ai­la ha­lu­si keit­tiö- ja wc-re­mon­til­leen te­ki­jän, sil­lä hän ei it­se ole tot­tu­nut re­mon­toi­ja.

– Mi­nul­la ei­vät työ­ka­lut pysy kä­sis­sä, en­kä osaa nii­tä käyt­tää, Ai­la nau­raa ja jat­kaa:

– Pyy­sin tar­jouk­set kol­mel­ta eri pal­ve­lun­tar­jo­a­jal­ta. Tar­jouk­set oli­vat kui­ten­kin mel­ko ym­pä­ri­pyö­rei­tä ja si­säl­löl­tään täy­sin eri­lai­sia, kos­ka en oi­kein it­se­kään tien­nyt, mitä kaik­kea pi­täi­si teh­dä. Lo­pul­ta kui­ten­kin va­lit­sin te­ki­jäk­si Po­ris­kun­nan, kos­ka hei­dän tar­jouk­sen­sa oli avai­met kä­teen ja si­säl­si mie­les­tä­ni kai­ken tar­peel­li­sen. Mi­nun teh­tä­väk­se­ni jäi hy­väk­syä ma­te­ri­aa­lit ja vä­rit, mak­saa ja py­syä pois ja­lois­ta.

– On­nek­si pys­tyin asu­maan ko­to­na kuu­kau­den päi­vät kes­tä­neen re­mon­tin ajan. Po­ris­kun­nan An­na ja Juk­ka ura­koi­vat päi­vi­sin, jol­loin minä olin töis­sä. Kos­ka wc:n pyt­tyä ei vaih­det­tu, ei tar­vin­nut kat­kais­ta ve­den­tu­loa. Asuin toi­ses­sa ma­kuu­huo­nees­sa ja ve­si­pis­tee­ni oli sau­nas­sa. Se su­jui yl­lät­tä­vän hy­vin. Toki re­mont­ti­pö­lyä lei­jai­li ym­pä­riin­sä, mut­ta kaik­ki tär­ke­ät pai­kat suo­jat­tiin huo­lel­li­ses­ti.

Uudessa keittiössä on tammikuosiset tasot, moderni tiskiallas ja hella. Kaapistot ovat harmonisen valkoiset ja alhaalla on liukulaatikostot, jotta tavaroiden hakeminen on helpompaa.

Uudessa keittiössä on tammikuosiset tasot, moderni tiskiallas ja hella. Kaapistot ovat harmonisen valkoiset ja alhaalla on liukulaatikostot, jotta tavaroiden hakeminen on helpompaa.

Maarit Kautto

Ai­la kävi etu­kä­teen Ike­as­sa kat­se­le­mas­sa vaih­to­eh­to­ja keit­ti­ön kaa­pis­toil­le ja ve­ti­mil­le.

– Kaa­pis­tot ja ta­sot tu­li­vat lo­pul­ta kui­ten­kin mit­ta­ti­laus­työ­nä Hel­mi-keit­ti­öil­tä, sil­lä van­has­sa keit­ti­ös­sä ei ole stan­dar­di­mi­toi­tuk­sia. Vä­ri­maa­il­mas­ta kes­kus­te­lim­me Po­ris­kun­nan An­nan kans­sa ja hän teki mi­nul­le ma­te­ri­aa­lien ja vä­rien esi­va­lin­nan. Näin mi­nun ei tar­vin­nut juos­ta rau­ta­kau­pois­sa ja päh­käil­lä run­sai­den va­li­koi­mien kes­kel­lä.

– Suo­sin har­mo­nis­ta ja pel­kis­tet­tyä tyy­liä ja sel­lais­ta myös sain. Ai­no­as­taan keit­ti­ön ta­ka­sei­nän mar­ja­puu­ron­sä­vy en­sin hiu­kan häm­men­si, mut­ta ty­käs­tyin sii­hen no­pe­as­ti. An­na löy­si li­säk­si ta­ka­sei­nän sä­vyyn hie­nos­ti so­pi­van ta­pe­tin, joka on ni­mel­tään Kas­vu­kau­si. Li­säk­si tyt­tä­re­ni maa­la­si mi­nul­le tau­lun, jos­sa on käy­tet­ty ta­pe­tin vä­re­jä, Ai­la jut­te­lee.

Ai­la on tyy­ty­väi­nen re­mon­tin lop­pu­tu­lok­seen ja Po­ris­kun­nan pal­ve­luun. Keit­ti­ön ala­ta­sol­la on laa­ti­kos­tot, jo­ten enää ei tar­vit­se kont­tail­la lat­ti­al­la. Mik­rol­le on oma paik­kan­sa, jo­ten se on pois las­ku­ta­sol­ta. Te­räk­si­nen tis­ki­pöy­tä on pois­sa ja ti­lal­la on har­mo­ni­nen tam­mi­kuo­si­nen taso sekä mo­der­ni tis­ki­al­las. Hel­la on uu­si ja käy­tän­nöl­li­nen.

– Hel­la oli ai­noa ko­din­ko­ne, joka uu­sit­tiin, sil­lä jää­kaap­pi­pa­kas­tin, as­ti­an­pe­su­ko­ne ja mik­ro oli­vat suh­teel­li­sen uu­sia.

Ny­ky­ään on tren­di­nä, et­tä keit­ti­ös­sä ei ole ylä­kaap­pe­ja, vaan avo­hyl­ly­jä. Ai­la kui­ten­kin ha­lu­si säi­lyt­tää myös ylä­kaa­pit.

– Olen kai sen ver­ran van­ha­nai­kai­nen, et­tä ha­lu­an kaik­kien ta­va­roi­den ole­van pois­sa nä­ky­vis­tä kaa­peis­sa. Näin ei tar­vit­se ol­la koko ajan pyyh­ki­mäs­sä pö­ly­jä­kään, Ai­la hy­myi­lee ja to­te­aa:

– Wc:kin on nyt ti­la­vam­pi, kun sei­näl­lä on pel­käs­tään pei­li, ei kaap­pia. Wc:n ta­ka­sei­nä on miel­lyt­tä­vää, ka­pe­a­ri­mais­ta pa­nee­lia ja mui­den sei­nien la­si­kui­tu­ta­pet­ti pak­lat­tiin ro­soi­sen val­koi­sek­si.

Kuvassa keittiö ennen remonttia.

Kuvassa keittiö ennen remonttia.

Aila Kleemola