Piispalle joulu on hidastamisen ja rauhan aikaa
Piispa Mari Leppänen kävi 1. adventtisunnuntaina Ulvilassa vihkimässä kirkkoherra Pasi Virran virkaan. Leppäselle joulussa tärkeintä on hyvä tahto.
Katri Mäenpää
Joulukuun 1. päivänä Ulvilan kirkko täyttyi viimeistä penkkiriviä myöten ihmisistä, jotka tulivat juhlistamaan paitsi ensimmäistä adventtia myös Pasi Virran asettamista Ulvilan seurakunnan kirkkoherran virkaan. Virkaanasettamisen toimitti Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen.
– Onkohan upeampaa päivää viettää kirkkoherran virkaan asettamista, kuin ensimmäinen adventti. Olemme uusien alkujen edessä, mutta keskellä synkintä vuodenaikaa. Nyt pimeän keskelle syttyy kynttilä, sanoi piispa Leppänen.
Piispan ja seurakuntien työssä tämä aika näkyy muutenkin synkkänä. Ihmisten mieliä varjostaa maailmantilanne eli sodat Gazassa ja Ukrainassa. Lisäksi huolia lisäävät Yhdysvaltojen presidentinvaalien vaikutus sekä meillä kotimaassa hallituksen leikkaukset ja hyvinvointialueiden tilanne.
– Kun maailmalla tapahtuu, sen vaikutukset heijastuvat seurakuntien ja diakoniatyön arkeen hyvin nopeasti. Näin joulun alla ihmisten huoli korostuu. Monilla perheillä on puutetta ja taloudellisia vaikeuksia. Meille on kuitenkin annettu tämä aika, eikä mikään aika ole Jumalalle vieras. Vaikka kohtaamme isoja haasteita, ei meidän pidä alkaa rakentaa suuria uhkakuvia.
Joulun aika merkitsee piispalle myös valon ja toivon lisääntymisen aikaa. Vaikka ihmisillä olisikin painoa harteilla, tarjoaa joulu myös lohtua.
– Minun mielestäni joulussa tärkeintä on hidastaminen, rauha ja hyvä tahto. Tuntuu, että joulun lähestyessä ihmisten kiire vain kiihtyy. Maailma pitäisi saada valmiiksi. Joulu tulee kuitenkin meistä riippumatta. Joulu ei saisi olla pelkkää suorittamista, vaan erityistä aikaa, jossa pienillä eleillä on suurin merkitys, Mari Leppänen muistuttaa.
Hidastaminen ja rauha on Leppäsen mielestä huomioitu myös seurakunnissa.
– Vaikka adventtiaikana seurakunnilla on paljon tapahtumia, niiden luonne muuttuu. Tärkeintä on hiljentyä, kerääntyä yhteen ja vaikka laulaa joululauluja. Joulun perimmäistä sanomaa ei myöskään pidä unohtaa. Pieni lapsi syntyy ja tulee hoivattavaksi ja syliin otettavaksi. Sellainen meidän Jumalamme on.
Piispa Mari Leppäsen ajatuksia on voinut koko joulukuun ajan kuunnella äänikirjapalveluissa. Joka päivä on avautunut uusi luukku. Hidas matka valoon sisältää 25 kertomusta joulun odotukseen.
– Päädyimme joulukalenterissa maksullisiin äänikirjapalveluihin, koska niissä kaikissa on kuitenkin tarjolla kuukauden mittainen maksuton kokeilujakso. Luukkujen sisältö on lyhyt. Jokaisella pitäisi olla vähintään tuon muutaman minuutin verran aikaa hidastaa ja kuunnella jakso. Jaksojen pariin ehtii hyvin palata vielä.
Turun arkkihiippakunnan piispan alaisuuteen kuuluu 39 seurakuntaa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alue on Mari Leppäsen mielestä merkittävä, koska täällä kristinuskon juuret ovat syvällä. Esimerkiksi historiantietojen mukaan Ulvilassa sijaitsee Suomen kolmanneksi vanhin kirkon paikka ja koko Satakunta on hyvin vanhaa kirkon aluetta. Alueella on myös harvinaisen pitkä kirkkoherrojen ja piispojen ketju, sillä ensimmäiset merkinnät alueen kirkkoherrasta ovat jo 1300-luvulta ja piispoja on ollut 900 vuoden ajan.
– Suomen historia ja yhteiskunnan rakentuminen tiivistyy alueelle ja se luo juurevan maaperän tälle työlle. Kristinusko on antanut perustan niin kulttuurille, sivistykselle kuin hyvälle hallinnollekin. Historia luo myös perspektiiviä siihen, miten erilaisina aikoina seurakunnissa on tehty työtä ja miten aina ajasta riippumatta on löydetty uusia ratkaisuja ja mahdollisuuksia, hän selittää.
Satakunnan seurakunnat ovat piispa Mari Leppäselle tuttuja ja rakkaita. Hän on hiljattain vihkinyt alueella monta pappia virkaan ja vuoden vaihteen jälkeen työ jatkuu. Seuraavaksi vihitään Kokemäellä uusi kirkkoherra virkaan ja keväällä on Nakkilan seurakunnassa piispantarkastus.
– Juhlilla on tässä työssä iso merkitys, mutta on tärkeää olla myös seurakuntien arjessa läsnä. Ihmiset tarvitsevat tilaisuuksia kokoontua yhteen ja toivonkin, että alueen seurakuntien ovet ovat levällään auki. Seurakunta ei esitä vaatimuksia, vaan tarjoaisi kaikille turvapaikan maailman melskeessä.