Edunvalvontavaltakirja säästää monelta pulmalta – myös testamentti on asia, jolle kannattaisi uhrata muutama ajatus iästä riippumatta
Oikein ja ajoissa tehty edunvalvontavaltuutus mahdollistaa tulevaisuuden päätösten ottamisen omiin käsiin.
Tuija Saarinen
Mitä tapahtuu, jos et itse kykene hoitamaan asioitasi esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden takia? Toisin kuin ehkä moni ajattelee, ilman valtuutusta eivät edes läheisimmät ihmiset saa hoitaa raha-asioita tai muita tärkeitä päätöksiä toisen puolesta.
Edunvalvontavaltuutus on edunvalvontaa kevyempi ja joustavampi tapa hoitaa asioita toimintakykynsä menettäneen henkilön puolesta.
– Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi ennakkoon ilmoittaa, kuka hoitaa hänen asioitaan ja miten niitä hoidetaan, jos hän ei itse siihen enää kykene. Perinteinen edunvalvonta on taas valtuutusta raskaampi menettely, johon liittyy huomattavasti enemmän viranomaisvalvontaa, toteaa raumalainen asianajaja ja varatuomari Juho Laine Asianajotoimisto Kauppi & Lannesta.
Edunvalvontavaltuutus on myös tavallista valtakirjaa kätevämpi tapa asioida esimerkiksi puolison puolesta pankki- tai vakuutusasioissa.
– Avoin valtakirja ei yleensä käy, vaan tarvitaan yksilöityjä valtakirjoja. Käytännössä tämä johtaa siihen, että pitäisi olla valtakirja jokaista eri tahoa varten, mikä on hankalaa.
Edunvalvontavaltuutus on tehtävä etukäteen, eli ennen vakavaa sairastumista tai onnettomuutta. Sen voi tehdä jokainen 18 vuotta täyttänyt.
– Kyseessä on siis valtakirja, joka tehdään odottamaan hetkeä, jolloin sitä tarvitaan. Se astuu voimaan vasta kun tilanne on ajankohtainen ja Digi- ja väestötietovirasto (DVV) sen hakemuksesta vahvistaa. Näen, että edunvalvontavaltakirjan laatiminen ei ole sidoksissa ikään tai elämäntilanteeseen, vaan sen voi tehdä missä vaiheessa vaan. Mielestäni sellainen pitäisi olla jokaisen piironginlaatikossa.
Laine tietää kokemuksesta, että tyypillisesti edunvalvontavaltuutusasioissa lähestytään kuitenkin vasta, kun ollaan niin sanotusti senioriluokassa, tai kun alkaa olla oireita esimerkiksi muistihäiriöstä. Muistisairaus ei ole suinkaan ehdoton este edunvalvontavaltakirjan laatimiselle.
– Jos henkilöllä on todettu muistisairaus, kannattaa hankkia lääkärinlausunto siitä, kykeneekö henkilö ymmärtämään edunvalvontavaltuutuksen merkityksen todetusta sairaudesta huolimatta. Suosittelen tällaisissa tapauksissa kääntymään valtakirjan laatimisessa aina myös lakiasiantuntijan puoleen, jotta valtakirjaa ei myöhemmin todettaisi tehottomaksi.
Edunvalvontavaltakirjan voi tehdä itse, ja netistä löytyy siihen malleja. On kuitenkin huomioitava, että koska valtakirjan pätevyys tarkastetaan vasta kun sen laatija ei enää voi korjata sitä, on muotoseikkojen kanssa oltava tarkkana.
– Jos siellä on jokin muotovirhe, niin DVV ei voi sitä vahvistaa.
Edunvalvontavaltuutukseen voi ilmoittaa omia toiveitaan niin talous- ja terveysasioista kuin omaisuudenhoidosta, ja näin pitää tärkeät päätökset omissa käsissä. Usein valtuutetuksi nimetään puoliso, lapsi, sisarus tai muu läheinen. Valtuutukseen voi kirjata halutessaan viranomaisvalvontaan liittyviä helpotuksia.
– Edunvalvontavaltuutettu on lähtökohtaisesti vapautettu vuositilin antamisesta DVV:lle, mikä normaalissa edunvalvonnassa ei yleensä ole mahdollista.
Kun edunvalvontavaltakirja on asianmukaisesti laadittu ja todistettu, se säilytetään itsellä tallessa tai annetaan valtuutetulle säilytettäväksi. Valtuutettu hakee edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista Digi- ja väestötietovirastolta vasta, kun valtuuttajan toimintakyky on heikentynyt.
Laine puhui edunvalvontavaltakirjasta ja testamenttiin liittyvistä asioista viime keskiviikkona Rauman Oma Koti ry:n laki-illassa Posellissa. Kuten edunvalvontavaltuutus, on testamenttikin asia, jolle kannattaisi uhrata muutama ajatus iästä riippumatta.
– Etenkin jos perimystilanteeseen liittyy vähänkin jotain epäselvää, on testamentin tarpeellisuudesta hyvä keskustella jonkun kanssa. Testamentin laatimista kannattaisi harkita esimerkiksi silloin, jos lapsia ei ole tai jos haluaa, että pitkäaikainen avopuoliso perii jotain. Se, että avopuoliso perisi jotain ilman testamenttia, on tyypillinen väärinkäsitys.
Testamentinkin laatimisessa on oltava tarkkana muotoseikkojen kanssa.
– Jos testamentti ei täytä laissa säädettyjä muotomääräyksiä, niin riidan paikka on valmis, toteaa Laine.