Nii on­ki ja kyl se muu­te hu­a­maa­ki. Jaa mist muka? No eh­tool o pi­rem­pää va­lo­saa, mee ran­nas jo si­ni­vu­a­kot just av­vaa­mas knup­pe­jas ja kot­ta­rai­ne­ki o ran­na koi­vus ole­vaa pönt­töö tors­tai vas­ta­sen yän tul­lu. Ih­me­tel­tii kyl­lä­ki, ko tuli vaa yks, joka ru­pes koht ru­ak­koo pönt­töös, nin­ko kot­ta­rai­set pruu­kaa­ki. Ain meil o kot­ta­rai­set tul­lu pa­ris­kun­tan sa­ma­tiä. Olis­ko toi­sel sat­tu­nu jot­tai vai mist mah­taa ol ky­sy­mys? Kev­vää merk­kein kai tua run­sas sor­sai ja muit­te­ki ve­si­lin­tui seh­lin­ki tual jo­jel. Telk­ka­pa­ri­ki o ko­tiu­tu­nu ja ny tart­tee vaa toi­voo pa­rem­paa on­nee niil ko vii­me su­ven yht­läi­ko mus­ta­ras­tail­lek­ki.

Ai­ka­moi­ne shou tua kel­loi vii­sa­reit­te siir­to täl­läi, ko va­he­tet­taa joko ke­sä­ai­kaa tai sit syk­syl taas tal­vi­ai­kaa. Nyte soli täl­läi kev­vääl pal­jo hel­pom­paa, kon­nei juur­ka muk­ko siir­tää et­tiip­pä vii­sa­reit. Syk­syl se va­he­tus on­ki val­la toist, ko tart­tee ly­ä­vät kel­lot to­pat­taa tun­niks, et­tei ly­än­ti men se­ka­si. Meil­lä­ki o kel­loi mo­neks ja kaap­pi­kel­loi­ki us­seem­pi, niät isän­tä jo etu­kät­tee hu­a­kai­lee joo­nist, joka o ain kuu­lu­nu häl. Hyvi o kaik­ki kum­min­ki ain lu­a­nan­nu ja kel­lot lyä ajal­las nin­ko kir­ko­kel­lot ka­jah­tai. Kaap­pi­kel­loi rus­taa­mi­ne kans o vu­a­sii ol­lu isän­nä har­ras­tuk­sen tual vers­taal­las, niim­pä niit o saa­nu ai­ka moni noist nu­a­rist­ki om­maa huus­hol­liis.

Mul, joka al­ka­val vii­kol jo kans täy­tä 84 vuat o ol­lu täs krii­vaa­mi­se­ni ai­heen mont kert­taa­ki mee van­hai as­jat. No nyk­ko taas ker­ra hu­a­non­net­taa ko­ti­hoi­ro ti­lan­net, ota se taas kum­min­ki puh­heeks. Me ei viä ol tar­vit­tu on­neks ns. ko­ti­ap­puu it­te, mut o kyl kuul­tu kui tiu­koil nua omais­sööt­ters­kat ja ko­ti­hoi­ro ty­ä­te­ki­jät oi­kee nyte jo o, saa­tik­ka sit jos näist re­surs­seist viä na­pa­taa pois. Ti­lal tu­a­raa kuu­lem­ma tota ri­ki­taa­list help­paa­jaa. Em­mää stää san et­tei­ko jos­sai ti­lan­tees so­lis iha pai­kal­las, mut kyl­kai ne pe­lit ja veh­keek­ki jot­tai mak­saa ei­kä ne mis­sää ni­mes ih­mist kor­vaa? Do­ro­ka ei tair iha pii­sat? Ja stää mää ole fun­tee­ran­nu täs kans mont kert­taa, et eiks ne ny­ky­si kot­tii hoi­ret­ta­vat ol suu­rim­maks osaks just niit, joil ei ol haj­juu­ka ti­a­to­ma­si­noist se pa­rem­mi ko äly­pu­he­li­mis­tak­ka? Kuka sit opet­taa stää käyt­töö, kon­nei sekä ol iha help­poo, ko meil van­hoil pak­kaa ka­set­ti pääs ol­lee jo ker­taal­les kään­net­ty ja uus pu­a­li­ki jo kuk­ku­pääl ja siks meil o oor­te­lit rau­ta­lan­kast vään­net­tä­vä aj­jaa kans..?

No ke­sä­ai­ka o ny kum­min­ki al­ka­nu ja sää­ke­ris­ti kaik­ki par­hai­päi jär­jes­tyy. Ai­na­ki ny täl haa­vaa just vaa­lei kyn­nyk­sel o mee jo­ka­se men­tä­vä it­tees ja fun­tee­rat­ta­va vi­sus­ti ketä ää­nes­tää. Kuka niist kai­kist eh­rok­kaist pit­tää mee van­hai pu­alt ja kui just se Mat­ti tai Mai­ja olis oi­kee ih­mi­ne päät­tää jat­kos?

Iha­na kev­väi­ne il­ma ol­lu jo mont ai­kaa, mut kyl­mä tuu­li pak­kaa tääl jo­ki­ran­nas ploo­saa. Kai­kest hu­a­li­mat pi­re­tää hu­alt toi­sis­tam­me ja nau­ti­taa au­rin­kost…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos