San­na Jääs­ke­läi­nen

Tou­ko­kuus­sa po­ri­lai­nen Mari Hie­ta­nen voit­ti ke­sä­työ­pai­kan Tel­jän Ro­ta­ryk­lu­bin jär­jes­tä­mäs­sä Mat­ka­lip­pu tu­le­vai­suu­teen -käy­tös­kil­pai­lus­sa. Jo­kai­sel­la Po­rin Ly­se­on ysi­luo­kal­la op­pi­laat laa­ti­vat omas­sa luo­kas­saan hy­vän käy­tök­sen kri­tee­rit, joi­den pe­rus­teel­la sit­ten ää­nes­ti­vät kes­kuu­des­taan yh­den voit­ta­jan. Tämä sai ro­ta­rei­den hank­ki­man ke­sä­työ­pai­kan.

Nyt hei­nä­kui­se­na aa­mu­na ta­paan Ma­rin kä­ve­ly­ka­dul­la Pet­ras Ca­fes­sa. Kah­den vii­kon ke­sä­työ­jak­so on päät­ty­mäs­sä.

– Kil­pai­lun voit­to oli tosi yl­lä­tys, en yh­tään aja­tel­lut voit­ta­va­ni. Se oli hie­noa, sil­lä ke­sä­töi­tä ei ole help­po saa­da. Sain va­li­ta ro­ta­rei­den hank­ki­mis­ta työ­pai­kois­ta ja tu­lin tän­ne, kos­ka olin käy­nyt kah­vi­las­sa ja huo­man­nut, et­tä tääl­lä on hyvä il­ma­pii­ri, Mari ker­too.

Kah­den vii­kon ke­sä­työ­jak­so on ol­lut hyvä ko­ke­mus.

– Tämä on en­sim­mäi­nen var­si­nai­nen työ­ko­ke­muk­se­ni TET-jak­so­jen li­säk­si. Olen teh­nyt sitä, mitä ajat­te­lin­kin etu­kä­teen eli tis­kan­nut, sii­von­nut pöy­tiä ja vie­nyt tuot­tei­ta asi­ak­kail­le.

Mari hy­myi­lee, et­tä vä­lil­lä asi­ak­kai­den kans­sa on sat­tu­nut haus­ko­ja ja has­su­ja­kin koh­taa­mi­sia.

Ma­rin ke­sä­työ­jak­so al­koi sa­maan ai­kaan jazz-vii­kon kans­sa. Kah­vi­las­sa oli ta­val­lis­ta­kin vilk­kaam­paa.

– Mi­nul­le kui­ten­kin ker­rot­tiin hy­vin, mitä kuu­luu teh­dä, Mari sa­noo.

Kah­vi­lan yrit­tä­jä Pet­ra On­ne­la ker­too, et­tä uu­den työn­te­ki­jän vas­taa­not­ta­mi­nen ja työ­hön pe­reh­dyt­tä­mi­nen ovat to­del­la tär­kei­tä asi­oi­ta.

– Ko­ros­tan ai­na, et­tä tyh­miä ky­sy­myk­siä ei ole. Näy­täm­me ja opas­tam­me, sil­lä tu­li­jal­le kaik­ki on uut­ta ja voi jän­nit­tää­kin.

Mari ker­too alus­sa tun­tu­neen, et­tä oli tosi pal­jon työ­tä ja pie­ni pa­niik­ki­kin is­ki.

– Muut sa­noi­vat sil­loin, et­tä ei mi­tään hä­tää ja pyy­si­vät an­teek­si, jos oli­vat ho­put­ta­neet.

Vas­taan tuli myös uu­sia kah­vi­la­ter­me­jä.

– Olin ih­meis­sä­ni, kun piti al­kaa til­lit­tä­mään lei­piä, et­tä mitä ih­met­tä. Ky­sees­sä oli til­lin leik­kaa­mi­nen voi­lei­pien pääl­le, hän ker­too.

Pet­ras Ca­fes­sa työs­ken­te­lee yrit­tä­jän it­sen­sä li­säk­si kah­dek­san hen­ki­löä ja kau­si­työn­te­ki­jöi­tä on ol­lut kuu­si. Pet­ra iloit­see sii­tä, et­tä töi­tä käy­dään ky­sy­mäs­sä suo­raan ym­pä­ri vuo­den.

– He ovat eh­kä Ma­rin ta­paan huo­man­neet, et­tä meil­lä on hyvä il­ma­pii­ri. Tie­ten­kään työs­sä ei ai­na voi ol­la ki­vaa ja voi jou­tua epä­mu­ka­vuu­sa­lu­eel­le­kin, mut­ta niis­tä ti­lan­teis­ta yleen­sä op­pii enem­män. On iha­na seu­ra­ta, mi­ten työn­te­ki­jät op­pi­vat ja ke­hit­ty­vät, Pet­ra ker­too.

Hän ko­ros­taa pa­laut­teen an­ta­mi­sen mer­ki­tys­tä.

– It­sel­le­ni on tär­ke­ä­tä kiit­tää työn­te­ki­jöi­tä joka päi­vä. Kan­nus­ta­mi­nen ja ra­ken­ta­va pa­lau­te ovat myös tär­kei­tä. Nämä ovat pie­niä asi­oi­ta pal­kan li­säk­si, mut­ta us­kon nii­den mer­ki­tyk­seen. Meil­lä on käy­tös­sä kan­nus­ti­mi­na myös eri­lai­sia työ­suh­de-etu­ja.

Pet­ra on teh­nyt yh­teis­työ­tä ro­ta­rei­den kans­sa jo vuo­sia.

– Voin suo­si­tel­la muil­le­kin työ­nan­ta­jil­le, nuo­ret ovat tu­le­vai­suus! On kiva myös asi­ak­kail­le, kun meil­lä on nuo­ria töis­sä. En­sim­mäi­nen ke­sä­työ­paik­ka on nuo­rel­le tosi tär­keä jut­tu.

Kou­lu­jen ke­sä­lo­ma lä­he­nee lop­pu­aan, sil­lä kou­lut al­ka­vat Po­ris­sa jo 8. elo­kuu­ta. Mari me­nee Po­rin lu­ki­oon il­mai­su­tai­don lin­jal­le. Hän ker­too har­ras­ta­neen­sa te­at­te­ria An­nik­sel­la Po­rin te­at­te­ri­nuo­ris­sa pa­rin vuo­den ajan.

– Näyt­te­li­jän työ on yk­si tu­le­vai­suu­den toi­ve­am­mat­ti, toi­nen on toi­mit­ta­jan työ. Olin TET-har­joit­te­lus­sa sa­no­ma­leh­des­sä ja se oli kiva ko­ke­mus, hän ker­too.

Lu­ki­oon meno ei jän­ni­tä. Kou­lu on tut­tu paik­ka, sil­lä iso­ve­li on käy­nyt sa­maa lu­ki­o­ta ja Ma­rin äi­ti on siel­lä töis­sä.

– Oi­ke­as­taan odo­tin, et­tä oli­sin lu­ki­on al­ka­mi­ses­ta enem­män­kin in­nois­sa­ni. Mut­ta koh­ta se muut­tuu to­del­li­sek­si, Mari hy­myi­lee.