Tui­ja Saa­ri­nen

– Se on toi­saal­ta huo­no yh­dis­tel­mä, kun ei ym­mär­rä, min­kä ikäi­nen on ja in­nos­tuu kai­kes­ta, to­te­aa rau­ma­lai­nen Ar­ja La­vo­nius, 77.

Tii­li­vuo­rel­la mie­hen­sä Ta­pi­on, 79, kans­sa asu­va La­vo­nius on aloit­ta­nut aa­mun puo­len tun­nin ve­nyt­te­lyl­lä ja ”aa­mu­mös­sök­si” ris­ti­mäl­lään smoot­hie bow­lil­la. Ter­veys­pom­mis­sa on maus­ta­mat­to­man luon­non­ju­gur­tin ja mar­jo­jen li­säk­si muun mu­as­sa chi­an­sie­me­niä, au­rin­gon­ku­kan­sie­me­niä, mu­nan­val­ku­ais­ta, olii­vi­öl­jyä ja kuu­sen­kerk­kiä.

– Sii­nä pi­täi­si ol­la vä­hän kaik­kea, mitä ih­mis­ke­ho tar­vit­see. Syöm­me vuo­des­sa var­maan 300 lit­raa mar­jo­ja.

La­vo­nius ja hä­nen mie­hen­sä pi­tä­vät kun­toa yl­lä ve­nyt­te­lyn li­säk­si muun mu­as­sa joo­gaa­mal­la, käy­mäl­lä kun­to­sa­lil­la ja la­vik­ses­sa eli la­va­tans­si­jum­pas­sa sekä pyö­räi­le­mäl­lä. Säh­kö­pyö­ril­lä tait­tuu hel­pos­ti 40‒60 ki­lo­met­rin mat­ka.

– En­nä­tys on 65 ki­lo­met­riä. Otam­me sun­nun­tai­sil­le len­keil­le ai­na mu­kaan eväät, ja py­säh­dym­me, kun löy­tyy mu­ka­va paik­ka. Pyö­räi­lem­me lä­hin­nä maa­seu­dul­la, sil­lä siel­lä ei tar­vit­se ol­la niin tark­ka­na kuin kau­pun­ki­lii­ken­teen kes­kel­lä.

Kun pyö­räi­ly­kau­si päät­tyy, pa­ris­kun­ta jat­kaa lenk­kien te­ke­mis­tä kä­vel­len.

– Ajat­te­lem­me, et­tä yri­täm­me pi­tää it­ses­täm­me huol­ta, niin et­tä pär­jäi­sim­me mah­dol­li­sim­man pit­kään il­man tois­ten apua. Kaik­keen ei tie­ten­kään voi vai­kut­taa, mut­ta ha­lu­am­me teh­dä sen, mi­hin pys­tym­me vai­kut­ta­maan.

Mieli pysyy virkeänä, kun on mieluisaa tekemistä. Arja Lavonius harrastaa miehensä kanssa valokuvausta ja on innostunut tekemään Ifolor-kuvakirjoja.

La­vo­nius on ol­lut ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na eri­lai­ses­sa va­paa­eh­tois­toi­min­nas­sa. Hän on käy­nyt muun mu­as­sa Lii­kun­nan ver­tai­soh­jaa­ja -kou­lu­tuk­sen ja toi­mi­nut Ver­tais­Ve­tu­ri­na eli opas­ta­nut iäk­käi­tä kun­to­sa­lin käyt­töön Kau­nis­jär­ven hy­vin­voin­ti­kes­kuk­ses­sa ja ve­tä­nyt se­ni­o­ri­jump­paa Tii­li­vuo­ren ky­läyh­dis­tyk­sen ta­lol­la. Hän on toi­mi­nut mie­hen­sä kans­sa myös di­gi­ver­tai­soh­jaa­ja­na.

Täl­lä het­kel­lä sy­dän­tä lä­hel­lä on Sis­kot ja Si­mot -toi­min­ta, jos­sa jär­jes­te­tään ikäih­mi­sil­le pop up -ta­pah­tu­mia.

– Sii­tä saa ai­na hy­vän mie­len, ei­kä tar­vit­se si­tou­tua kuin ker­ral­laan yh­teen ta­pah­tu­maan. Vii­mek­si jär­jes­tim­me Rau­mal­la Man­sik­ka­pai­kan pal­ve­lu­ko­din asuk­kail­le ku­vaus­päi­vän.

Vaik­ka va­paa­eh­tois­työ on pal­kit­se­vaa, La­vo­nius muis­tut­taa, et­tä on tär­ke­ää kuu­los­tel­la omaa jak­sa­mis­taan.

– On­nis­tuin vii­me syk­sy­nä aja­maan it­se­ni piip­puun, mut­ta nyt olen vä­hän op­pi­nut him­mai­le­maan. Pi­tää osa­ta sa­noa vä­lil­lä myös ei.

Va­lo­ku­vaa­mi­nen on pa­ris­kun­nal­le ra­kas har­ras­tus ja La­vo­nius on­kin in­nos­tu­nut te­ke­mään Ifo­lor-ku­va­kir­jo­ja.

– Ke­rään afo­ris­me­ja, ja mi­nus­ta on kieh­to­vaa miet­tiä, mikä kuva so­pi­si mi­hin­kin afo­ris­miin.

Ku­via ja teks­tiä si­säl­tä­viä kir­jo­ja on ker­ty­nyt myös omas­ta lap­suu­des­ta, su­vus­ta ja Ta­pi­on kans­sa teh­dyis­tä reis­suis­ta. Yk­si kir­jois­ta on teh­ty kuu­mail­ma­pal­lo­len­nos­ta, jon­ka La­vo­nius sai 70-vuo­tis­lah­jak­si.

– Ku­vaa­vaa on, et­tä lah­jan os­ta­jat oli­vat miet­ti­neet, kum­pi oli­si pa­rem­pi lah­ja mi­nul­le, kuu­mail­ma­pal­lo­len­to vai ben­ji­hyp­py, nau­raa La­vo­nius.

Pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa on vers­tas, jos­sa ai­em­min toi­mi La­vo­niuk­sen om­pe­lu­y­ri­tys. Nyt se on py­hi­tet­ty as­kar­te­lul­le.

– On kiva, kun on sel­lai­nen tila, jos­ta voi löy­tää kes­ken jää­neet hom­mat sa­mas­ta asen­nos­ta, kuin mi­hin ne jät­ti. Olen kova tuu­naa­maan kaik­kea.

La­vo­nius ha­lu­si jää­dä eläk­keel­le heti 63-vuo­ti­aa­na.

– Tyk­kä­sin hir­ve­äs­ti työs­tä­ni, mut­ta koin, et­tä mi­nul­la on niin pal­jon jut­tu­ja, joi­ta ha­lu­an teh­dä eläk­keel­lä. En ole ka­tu­nut pää­tös­tä­ni het­ke­ä­kään.

La­vo­nius on saa­nut naut­tia har­vi­nai­sen hy­väs­tä ter­vey­des­tä, sil­lä hä­nel­lä ei ole yh­tään di­ag­no­soi­tua sai­raut­ta. Eh­kä osit­tain sen ta­kia hän ko­kee­kin me­neil­lään ole­van elä­män­vai­heen erit­täin mie­len­kiin­toi­sek­si.

– Kaik­ki ei­vät saa kos­kaan edes mah­dol­li­suut­ta elää van­hak­si. Sik­si ha­lu­an näh­dä jo­kai­sen päi­vän uu­te­na mah­dol­li­suu­te­na.

– Mi­nul­la on in­to ja halu op­pia jo­tain uut­ta. Toi­von, et­tä se säi­lyi­si lop­puun saak­ka.