Kun sorkka kolahtaa autoon, niin SRVA starttaa – tavoitteena löytää haavoittunut eläin maastosta
Hirvieläinonnettomuus voi olla kuskille isokin järkytys. Tapahtumien tarkasta havainnoinnista olisi kuitenkin suurta hyötyä, kun eläinosapuolta aletaan etsimään ja jäljittämään.
Timo Savunen
Autoilijat saavat syysiltojen hämärtyessä tiirailla tietä ja tienvieriä entistäkin valppaampina, eikä sekään aina auta. Keulan eteen voi syöksyä peura tai kauris niin nopeasti, ettei siinä ehdi kissaa sanoa. Jos onnettomuus tapahtuu, ensisijainen tehtävä on parkkeerata auto tien sivuun turvalliseen paikkaan, laittaa hätävilkut päälle, ja soittaa hätäkeskukseen, eli numeroon 112. Näin estetään mahdolliset lisävahingot.
Henkilövahingot ovat eläinkolareissa onneksi melko harvinaisia, vaikka niitäkin joskus tulee. Jos osumaa on saanut vain peltilehmä ja hirvieläin, niin poliisi ei välttämättä käy kolaripaikalla lainkaan. Suurriista-virka-apu sen sijaan tulee, tehtävänään joko kuolleen eläimen vieminen pois tai sitten haavoittuneen eläimen jäljittäminen ja tarvittaessa lopettaminen.
– Suurin ongelma on se, että kolarin paikkatieto on usein epätarkka. Tärkeää olisikin pystyä havainnoimaan, mistä kohdasta eläin meni metsään, kummalle puolelle tietä, ja merkata kyseinen paikka vaikka muovipussilla. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että autoilija saattaa olla järkyttynyt tapahtumasta, jolloin tarkkojen havaintojen tekeminen on vaikeaa, miettii porilainen SRVA-aktiivi Harri Forsten.
Harri Forsten toteaa, että tärkeää olisi pystyä havainnoimaan kolaritilanteessa, mistä kohdasta eläin meni metsään, kummalle puolelle tietä, ja merkata kyseinen paikka vaikka muovipussilla.
Tuija Muronen
Varsinkin valtateillä saattaa ratin takana olla henkilö, jolla ei ole paikallistuntemusta nimeksikään. Forstenin mukaan ilmoitetuissa paikkatiedoissa saattaa olla kilometrienkin heittoa todelliseen tapahtumapaikkaan. Tällöin oikean kohdan – ja eläimen – löytyminen on hyvin haastavaa, erityisesti sulan maan aikana. Muutenkin koirien käyttö on ehdoton edellytys sille, että haavoittunut riista löytyy.
– Itselläni on baijerinvuoristovihikoira, jolla ei ole varsinaista riistaviettiä, vaan se on kiinnostunut vain haavoittuneiden eläinten hajusta. Sen avulla on mahdollista löytää tien penkalta oikea hajujälki, vaikka eläimiä olisi ollut liikkeellä useampiakin, Forsten kertoo.
– Turvallisessa paikassa Heidin voi päästää vapaaseen hakuun, ja seurata koiratutkan avulla milloin koira pysähtyy, eli on löytänyt eläimen. Pidemmissä jäljityksissä käytän karkeakarvaista mäyräkoiraa ja jäljestysliinaa. Koira pidetään kytkettynä liinan päässä, jotta se nimenomaan jäljittää eikä lähde ajamaan riistaa, Harri Forsten valottaa.
Kun auto ja eläin törmäävät, niin jälkimmäinen on aina heikommalla. Useimmiten varsinkin pienet hirvieläimet saavat jonkinlaisen vamman. Harri Forstenille SRVA-keikkoja tulee vuodessa pari-kolmekymmentä, ja vuosien mittaan kokemuksia on kertynyt jo mittavasti.
– Usein eläin löytyy melko läheltä kolaripaikkaa joko kuolleena, tai sitten haavoittuneena makuulta. Jos muutamien satojen metrien aikana ei löydy mitään merkkejä loukkaantumisesta, niin eläin on todennäköisesti jo kaukana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vammaa olisi tullut.
Forstenin mukaan eläimellä voi olla sisäisiä verenvuotoja tai vaikka jalka poikki, mikä ei kuitenkaan hidasta sen matkantekoa, mutta koituu kohtaloksi myöhemmin.
– Sen takia pyritään jäljittämään niin pitkään kuin mahdollista. Motivaationahan tässä koko hommassa on oikeastaan vain se, että eläimen kärsimys saadaan loppumaan.
Talkootyönä toteutettava suurriistavirka-aputoiminta ei katso pyhää, arkea tai kellonaikaa. Joskus se voi vaatia veronsa myös raskaamman kautta. Harri Forstenilla on kokemusta tästäkin.
– Edellinen mäyräkoirani Urho menehtyi SRVA-tehtävässä. Se pääsi liinan päässä karkuun ilman tutkaa, ja riistaviettisenä koirana seurasi haavoittunutta eläintä hyvin kauas, ajautui heikolle jäälle, ja hukkui, Forsten muistelee.
– Nykyisellä mäyrikselläni Hugolla on aina tosi toimissa tutka, kytkettynäkin.
Toivotaan, että vahinko ei tule tutka kaulassa, mutta kännykkä kädessä se saattaa tulla. Sen takia kannattaakin tapittaa ratin takaa vain kaistaa ja pientareita, eikä mitään muuta.