Maa­rit Kaut­to

Kaa­ri­sil­lan yh­te­näis­kou­lus­sa on vä­li­tun­ti ja käy­tä­vil­lä käy mel­koi­nen vils­ke. Moik­ka Sirk­ka! Moik­ka Ol­li! Moik­ka Peh­ru! Lap­set ter­veh­ti­vät iloi­ses­ti tut­tua kou­lu­mum­mia ja pap­po­ja. Sirk­ka Sai­nio, Ol­li Fors­ten ja Peh­ru Rams­tedt ovat elä­ke­läi­siä, jot­ka va­paa­eh­toi­si­na käy­vät an­ta­mas­sa ai­kaan­sa ja elä­män­ko­ke­mus­taan las­ten hy­väk­si.

Kaa­ri­sil­lan yh­te­näis­kou­lus­sa on ol­lut kou­lu­mum­mo­ja ja -pap­po­ja vuo­des­ta 2016 läh­tien.

– Kai­kil­la lap­sil­la ei ole tur­val­lis­ta ai­kuis­ta lä­hel­lään. Iso­van­hem­mat­kin voi­vat asua kau­ka­na. Mei­dän kou­lus­sam­me on pal­jon maa­han­muut­ta­ja­op­pi­lai­ta, joi­den iso­van­hem­mat ja pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa myös­kään van­hem­mat ei­vät ole tääl­lä uu­des­sa ko­ti­maas­sa hei­dän kans­saan. Kou­lu­mum­mit ja -pa­pat tar­jo­a­vat lap­sil­le kuu­le­via kor­via, tur­val­lis­ta sy­liä ja elä­män­vii­saut­taan. He ja­ka­vat vä­lit­tä­mis­tä. Tämä on myös su­vait­se­vai­suus­kas­va­tus­ta, kun lap­set op­pi­vat koh­taa­maan eri-ikäi­siä ih­mi­siä, reh­to­ri Jo­han­na Sii­ta­ri ker­too ja jat­kaa:

– Mum­mit ja pa­pat aut­ta­vat myös kou­lu­teh­tä­vis­sä ja toi­mi­vat muu­toin­kin apu­kä­si­nä luo­kas­sa. Mitä enem­män ai­kui­sia luo­kas­sa on, sen pa­rem­pi.

Sir­kal­la, Ol­lil­la ja Peh­rul­la on jo­kai­sel­la oma luok­kan­sa, jon­ka mat­kas­sa hei­dän on tar­koi­tus kul­kea ai­na pe­rus­kou­lun päät­ty­mi­seen saak­ka.

– Ja mik­sei­vät he voi­si jat­kaa ha­lu­tes­saan ja jak­sa­es­saan vie­lä ylä­kou­lus­sa­kin. Sil­loin nämä lap­set ovat nuo­ria, jot­ka eri­tyi­ses­ti tar­vit­se­vat tur­val­li­sia ai­kui­sia vie­rel­leen, Jo­han­na Sii­ta­ri poh­tii.

Sir­kal­la on me­nos­sa kou­lu­mum­mi­na jo kuu­des vuo­si.

– Ko­ro­na-ai­ka­na oli to­sin hiu­kan tau­koa, mut­ta muu­toin olen saa­nut naut­tia näi­den las­ten iloi­ses­ta seu­ras­ta. Kun jäin eläk­keel­le, ajat­te­lin, et­tä voi­sin teh­dä jo­tain va­paa­eh­tois­työ­tä. Olin erään ryh­män mu­ka­na tu­tus­tu­mas­sa Kaa­ri­sil­lan yh­te­näis­kou­luun ja sil­loin roh­kai­sin mie­le­ni ja ky­syin Jo­han­nal­ta, et­tä on­ko mah­dol­lis­ta pääs­tä kou­lu­mum­mik­si. Juu­ri so­pi­vas­ti paik­ka sat­tui­kin ole­maan avoin­na, jo­ten täs­sä sitä ol­laan, Sirk­ka jut­te­lee.

Ol­li ja Peh­ru aloit­ti­vat ke­sän jäl­keen toi­sen kau­ten­sa kou­lu­pap­poi­na. Mo­lem­mat ovat mu­ka­na Po­rin Ly­se­on se­ni­o­reis­sa ja tun­te­vat sitä kaut­ta reh­to­ri Jo­han­na Sii­ta­rin.

– Jo­han­na heit­ti meil­le aja­tuk­sen, ja tar­tuim­me sii­hen heti. Tä­mä­hän on ai­van lois­ta­va ti­lai­suus pääs­tä mu­kaan nuor­ten elä­mään ja py­syä kar­tal­la sii­tä, mitä kou­lu­maa­il­mas­sa ta­pah­tuu. Mei­dän kan­sa­kou­lu­a­jois­tam­me on jo ai­kaa ja olem­me mo­lem­mat käy­neet Ly­se­on, jos­sa oli sil­loin vain poi­kia. Vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa on muut­tu­nut pal­jon. Mei­dän ai­ka­nam­me opet­ta­jat oli­vat an­ka­ria ja hal­lit­si­vat pe­lol­la. Ny­ky­ään opet­ta­jien ja op­pi­lai­den vuo­ro­vai­ku­tus on ai­van tois­ta. Ny­ky­lap­set ovat ulos­päin­suun­tau­tu­nei­ta ja us­kal­ta­vat ha­la­ta jopa reh­to­ria!, pa­pat nau­ra­vat.

Sir­kan oma luok­ka on 3A, jon­ka mu­ka­na hän on kul­ke­nut eka­luo­kas­ta saak­ka. Ol­li on 4A-luo­kan pap­pa ja Peh­ru 3B:n. Kaik­ki ker­to­vat ole­van­sa iloi­sia sii­tä, et­tä saa­vat viet­tää ai­kaan­sa las­ten kans­sa. Sirk­ka käy kou­lus­sa ker­ran vii­kos­sa ja Ol­li ja Peh­ru joka toi­nen viik­ko.

– Saam­me it­se­kin täs­tä val­ta­van pal­jon. On tär­ke­ää op­pia ym­mär­tä­mään ny­ky­nuo­ria ja tie­tää, mitä hei­dän maa­il­mas­saan ta­pah­tuu.

– Eh­kä eni­ten on yl­lät­tä­nyt se, kuin­ka avoi­mia ny­ky­lap­set ovat ja ha­laa­vat­kin mie­lel­lään. Lap­set tyk­kää­vät ol­la lä­hel­lä, ot­taa kä­des­tä kiin­ni ja us­kal­ta­vat roh­ke­as­ti ky­sel­lä asi­oi­ta. Opet­ta­ja on luo­kas­sa se, joka mää­rää. Mei­dän teh­tä­väm­me on kuun­nel­la, vas­tail­la ja kes­kus­tel­la. Voim­me myös aut­taa opet­ta­jaa, tar­kas­taa vaik­ka­pa äi­din­kie­len teh­tä­viä ja aut­taa op­pi­lai­ta teh­tä­vien te­os­sa. Olen ol­lut mu­ka­na kä­si­töis­sä, sa­han­nut, nau­lan­nut ja pal­jon muu­ta, Sirk­ka hy­myi­lee.

– Minä olin ke­vääl­lä luo­kan mu­ka­na on­gel­la ja ku­ka­pa muu ma­to­ja oli­si kouk­kuun lait­ta­nut kuin pap­pa, Ol­li nau­res­ke­lee.

Peh­rul­la on ker­rot­ta­va­naan mie­leen­pai­nu­va ta­ri­na:

– Po­rin Ly­se­on se­ni­o­reil­la on mit­ta­va van­ho­jen kou­lu­e­si­nei­den ko­ko­el­ma. Toin ker­ran siel­tä näy­til­le täy­te­tyn lin­nun ja ker­roin, et­tä täl­lai­sia konk­reet­ti­sia ha­vain­to­e­si­nei­tä mei­dän ai­ka­nam­me oli. Sit­ten opet­ta­ja näyt­ti lin­nun ku­van di­gi­nä tuo­dak­seen esiin eron tä­män päi­vän ja en­ti­sai­ko­jen ope­tus­me­to­dien vä­lil­lä. Eräs poi­ka kom­men­toi ja ky­syi mi­nul­ta sit­ten: ”Oli­ko elä­mä en­nen van­haan kieh­to­vam­paa?” Se oli mi­nus­ta hie­nos­ti ky­syt­ty ja po­jal­la oli sa­nan­käyt­tö hal­lus­sa, Peh­ru iloit­see.

Jo­han­na Sii­ta­ri täh­den­tää, et­tä kou­lu­mum­mit ja -pa­pat ovat lap­sil­le tär­kei­tä. Sen li­säk­si hei­dät ote­taan osak­si kou­lun työ­yh­tei­söä ja he pää­se­vät mu­kaan mo­niin kou­lun ti­lai­suuk­siin ja ta­pah­tu­miin.

– Näin he­kin saa­vat ai­van uu­den, vilk­kaan yh­tei­sön mu­kaan elä­mään­sä. Ilo ja hyö­ty on siis mo­lem­min­puo­lis­ta, Sii­ta­ri to­te­aa ja heit­tää vie­lä:

– Mum­mien ja pap­po­jen rek­ry on meil­lä koko ajan au­ki. Roh­ke­as­ti vain jut­te­le­maan, oli­si­ko täl­lai­nen va­paa­eh­tois­työ juu­ri si­nua var­ten!