Pau­lii­na Vil­pak­ka

Ek­sy­nei­den ikäih­mis­ten et­sin­tä­ta­pauk­set ovat vii­me vuo­si­na li­sään­ty­neet mer­kit­tä­väs­ti, ja työl­lis­tä­vät po­lii­sia yhä enem­män. Po­ris­sa ja Rau­mal­la val­von­ta- ja hä­ly­tys­toi­min­nas­ta vas­taa­va ko­mi­sa­rio Rei­jo Pen­na­nen ker­too, et­tä ikäih­mis­ten et­sin­tä­teh­tä­viä tu­lee vas­taan Lou­nais-Suo­men po­lii­si­lai­tok­sen alu­eel­la lä­hes päi­vit­täin, vä­lil­lä usei­ta­kin päi­väs­sä. Ta­pauk­set, jois­ta tie­do­te­taan, ja jois­sa ka­don­neen kuva sekä nimi jul­kais­taan ovat vain jää­vuo­ren huip­pu.

Ky­sees­sä voi ol­la esi­mer­kik­si muis­ti­sai­rau­des­ta kär­si­vä, iä­käs van­hus, joka on läh­te­nyt omil­le teil­leen pal­ve­lu­ta­los­ta tai ko­to­aan. Mo­nes­sa ta­pauk­ses­sa ka­don­nut löy­tyy tun­tien ku­lu­es­sa lä­hi­a­lu­eel­ta, mut­ta ei­vät kaik­ki.

– Kir­joa on lai­das­ta lai­taan. Joku löy­tyy oman ko­ti­ta­lon­sa kel­la­ris­ta, ja toi­nen on voi­nut men­nä jol­lain kul­ku­vä­li­neel­lä vaik­ka 100 ki­lo­met­rin pää­hän toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le, Pen­na­nen ker­too.

Po­lii­si tie­dot­taa ka­don­nees­ta hen­ki­lös­tä esi­mer­kik­si sil­loin, jos ka­to­a­mi­ses­ta on ku­lu­nut jo vä­hän enem­män ai­kaa, ei­kä hen­ki­löä ole löy­det­ty. Toi­men­pi­tei­siin vai­kut­ta­vat myös asi­at ku­ten ele­tään­kö kyl­mää vuo­de­nai­kaa, liik­kuu­ko ka­don­nut jal­kai­sin vai jol­lain lii­ken­ne­vä­li­neel­lä, ja mikä on hä­nen ter­vey­den­ti­lan­sa.

Komisario Reijo Pennanen kertoo, että Suomessa ei ole mitään tiettyä aikarajaa, jonka jälkeen kadonnuta henkilöä aletaan etsimään, vaan tehtäviin reagoidaan sitä mukaan, kun niitä hätäkeskuksesta annetaan. Kuva: Pauliina Vilpakka

Po­lii­si­työs­sä ka­don­neen van­huk­sen et­sin­tä pri­o­ri­soi­daan kii­reel­li­se­nä, ja usein teh­tä­väl­le val­jas­te­taan kaik­ki va­paa­na ole­vat re­surs­sit. Myös koi­ra­par­ti­oi­ta saa­te­taan hä­lyt­tää avuk­si. Mi­kä­li hen­ki­lö on ek­sy­nyt maas­toon tai ka­teis­sa on use­am­pi hen­ki­lö sa­maan ai­kaan, avuk­si voi­daan kut­sua myös muun mu­as­sa Pu­nai­sen Ris­tin va­paa­eh­toi­nen pe­las­tus­pal­ve­lu VA­PE­PA. Ka­don­nei­ta löy­de­tään hy­väl­lä pro­sen­til­la, mut­ta tie­ten­kään kaik­ki teh­tä­vät ei­vät voi päät­tyä on­nel­li­ses­ti.

Pen­na­nen ar­ve­lee, et­tä ka­don­nei­den et­sin­tä­teh­tä­vät ovat li­sään­ty­neet muun mu­as­sa sik­si, et­tä ikäih­mi­set asu­vat yhä pi­dem­pään ko­to­naan. Hän ke­hot­taa omai­sia poh­ti­maan, voi­si­ko ikäih­mi­sen tur­val­li­suut­ta li­sä­tä esi­mer­kik­si jol­lain tek­no­lo­gi­sel­la vä­li­neel­lä, jol­la hä­net pys­tyt­täi­siin tar­vit­ta­es­sa pai­kan­ta­maan.

Jos ka­dul­la har­hai­le­van van­huk­sen ti­lan­ne epäi­lyt­tää, Pen­na­nen ke­hot­taa lä­hes­ty­mään tätä ky­sy­mäl­lä roh­ke­as­ti, on­ko kaik­ki kun­nos­sa, ja tar­vit­see­ko hän apua. Ju­tut­ta­es­sa voi saa­da pa­rem­man kä­si­tyk­sen, on­ko ky­sees­sä esi­mer­kik­si muis­ti­sai­ras hen­ki­lö.

Ek­sy­mi­ses­tä voi an­taa viit­tei­tä muun mu­as­sa van­huk­sen vai­val­loi­nen kul­ke­mi­nen, epä­tyy­pil­li­nen vuo­ro­kau­de­nai­ka, tai niuk­ka pu­keu­tu­mi­nen. Pen­na­nen vink­kaa, et­tä epäi­lyk­sien pi­täi­si he­rä­tä esi­mer­kik­si sil­loin, jos van­hus on ul­ko­na pik­ku­pak­ka­sel­la aa­mu­toh­ve­lit ja­las­sa ja yö­pu­ku pääl­lä.

Jos hen­ki­lö vai­kut­taa ek­sy­neel­tä tai sil­tä, et­tei sel­viä omin neu­voin eteen­päin, hä­nes­tä tu­lee il­moit­taa hä­tä­kes­kuk­seen. Mo­net ka­don­neis­ta ikäih­mi­sis­tä löy­ty­vät­kin juu­ri tark­kaa­vais­ten kan­sa­lais­ten il­moi­tus­ten pe­rus­teel­la.