Tiia Jo­ki­sa­lo

Klas­si­sen mu­sii­kin his­to­ria lää­ke­tie­teen nä­kö­kul­mas­ta – mil­lai­sis­ta vai­vois­ta suu­ret sä­vel­tä­jä­ne­rot ovat ai­ka­nan­sa kär­si­neet ja mi­ten sai­ras­ta­mi­nen on vai­kut­ta­nut hei­dän mu­siik­kiin­sa. Nä­kö­kul­ma, jos­ta har­voin tu­lee mu­siik­kia tar­kas­tel­ta­van.

Ja juu­ri täs­tä pers­pek­tii­vis­tä las­tenp­sy­ki­at­ri, lää­ke­tie­teen toh­to­ri ja kir­jai­li­ja Jari Sink­ko­nen päät­ti asi­aa lä­hes­tyä kir­jot­ta­es­saan vuo­si­kym­men sit­ten kir­jan­sa Ne­rou­den läh­teil­lä: Suur­ten sä­vel­tä­jien hau­ras elä­mä.

Beet­ho­ven sä­vel­si vii­den­nen sin­fo­ni­an­sa kes­kel­lä täy­si­näi­siä yö­as­ti­oi­ta ja re­pi­vää huol­ta­juus­rii­taa, vel­ko­jien kol­ku­tel­les­sa ovel­la, kär­sien tin­ni­tuk­ses­tä. Mi­ten kes­kel­lä tör­kyä ja kau­heut­ta voi syn­tyä jo­tain ju­ma­lai­sen kau­nis­ta? Tar­vit­see­ko to­del­li­nen luo­vuus kär­si­mys­tä kas­vu­a­lus­tak­seen? Mis­sä me­nee raja ne­rou­den ja hul­luu­den vä­lil­lä? Näi­tä ky­sy­myk­siä Sink­ko­nen poh­tii kir­jas­saan ja näi­den pa­ris­sa hän myös saa­puu Pro­me­na­di­sa­lin la­val­le yh­des­sä Duo Tik­so­lan eli Min­na Pen­so­lan ja Ant­ti Tik­ka­sen sekä Po­rin Sin­fo­nie­tan kans­sa.

Lu­en­to­kon­sert­ti Tai­tei­li­jat tau­tei­neen on eri­lai­nen kon­sert­ti­ko­ke­mus, jos­sa Sink­ko­nen ker­too sä­vel­tä­jä­ne­ro­jen elä­mäs­tä ja or­kes­te­ri esit­tää näi­den te­ok­sia.

Sink­ko­nen on lu­en­noi­nut sa­mal­la oh­jel­mal­la Jo­en­suus­sa ja Vaa­sas­sa, ja Po­rin ti­lai­suus on kol­mas ja to­den­nä­köi­ses­ti vii­mei­nen.

– Kir­ja toi­mii lu­en­non poh­ja­na, mut­ta en pu­li­se joka ker­ta sa­mo­ja asi­oi­ta, vaan py­rin ole­maan spon­taa­ni.

Aja­tus ai­he­pii­riin ja lo­pul­ta kir­jaan ja mu­siik­ki­lu­en­toi­hin syn­tyi vuo­sia sit­ten kon­ser­tis­sa, jota alus­ti kes­kus­te­lu Beet­ho­ve­nin kuu­rou­des­ta. Sink­ko­nen ei ol­lut ai­em­min pe­reh­ty­nyt ai­hee­seen ko­vin sy­väl­li­ses­ti, mut­ta se jäi kai­ve­le­maan.

– Olen lää­kä­ri kou­lu­tuk­sel­ta­ni, mu­sii­kin ra­kas­ta­ja ja soit­ta­nut yk­si­tois­ta­vuo­ti­aas­ta saak­ka hui­lua, jo­ten kyl­lä­hän tä­hän ai­hee­seen kan­nat­tai­si sil­tä­kin kan­til­ta up­pou­tua, Sink­ko­nen ker­too aja­tel­leen­sa tuol­loin.

Seu­raa­va­na tien­sä hä­nen kä­siin­sä löy­si kir­ja Was Mo­zart poi­so­ned eli Myr­ky­tet­tiin­kö Mo­zart, teos jos­sa su­kel­let­tiin use­am­man sä­vel­tä­jän sai­raus­ta­ri­noi­hin. Täs­tä al­koi avau­tua hil­jal­leen maa­il­ma, joka va­lot­ti mu­siik­ki­ne­ro­jen elä­mää ai­van uu­del­la ta­paa.

– Beet­ho­ven kär­si hel­ve­tin­tus­kia ja sä­vel­si kä­sit­tä­mät­tö­miä jou­sik­var­tet­te­ja ja suu­ren­mois­ta mu­siik­kia. Täs­tä nou­see mie­len­kiin­toi­nen kont­ras­ti sii­tä, mi­hin ih­mi­nen pys­tyy, Sink­ko­nen miet­tii.

Sink­ko­nen on saa­nut myön­teis­tä pa­lau­tet­ta pit­kän­lin­jan mu­siik­ki­a­lan am­mat­ti­lai­sil­ta ai­heen nos­ta­mi­ses­ta esiin ja lu­en­to­kon­ser­tit ovat hä­nen mu­kaan­sa ol­leet il­mei­sen pi­det­ty­jä.

– Olen käy­nyt usei­ta kes­kus­te­lu­ja ai­hees­ta muun mu­as­sa ka­pel­li­mes­ta­ri Jor­ma Pa­nu­lan kans­sa. Hän on vah­vas­ti sil­lä kan­nal­la, et­tei muu­si­kon tu­li­si kes­kit­tyä pel­käs­tään soit­ta­mi­seen, vaan tun­tea myös mu­siik­ki­his­to­ri­aa, kir­jal­li­suut­ta ja ku­va­tai­tei­ta.

Sink­kos­ta kieh­too myös ne­rou­den kä­si­te.

– On­han se jo­tain täy­sin ai­nut­laa­tuis­ta, et­tä 14-vuo­ti­aa­na kir­joit­taa koko il­lan oop­pe­ran, ku­ten Mo­zart teki. Hän vie­lä kuo­li ko­vin nuo­re­na, 35-vuo­ti­aa­na. Mitä hä­nen kaut­taan oli­si­kaan syn­ty­nyt, jos hän oli­si elä­nyt pi­dem­pään. Jo­tain ikuis­ta nämä suu­ret tai­tei­li­jat ovat teh­neet.