Tiia Jo­ki­sa­lo

Yli 120 maa­ta ja lu­ke­mat­to­mia koh­taa­mi­sia eri eläin­ten kans­sa, toi­set hel­lyyt­tä­viä, toi­set iki­muis­toi­sia, jän­nit­tä­viä, in­nos­ta­via, jot­kut vaa­ral­li­si­a­kin. Esi­mer­kik­si sil­loin, kun ele­fant­ti läh­ti syök­sy­mään ku­vaus­ryh­mää koh­den.

– Kun 5 000-ki­loi­nen eläin tu­lee koh­den, sil­loin ha­lu­aa ol­la pois tiel­tä, Han­nu Laak­so tie­tää.

Ele­fant­te­ja ei vie­lä 1970-lu­vul­la lins­sin eteen osu­nut, kun Po­ris­sa syn­ty­nyt, Ul­vi­las­sa vart­tu­nut Laak­so löy­si va­lo­ku­vaa­mi­sen. Yli­op­pi­las­juh­lia seu­ran­nee­na päi­vä­nä hän os­ti en­sim­mäi­sen jär­jes­tel­mä­ka­me­ran­sa ja suun­ta­si Meri-Po­rin ran­noil­le eläi­miä ja mai­se­mia ku­vaa­maan. Seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­le toi­sek­si in­to­hi­mok­si syt­tyi mat­kus­tus ja oli lie­nee vain ajan ky­sy­mys, mil­loin nuo kak­si in­to­hi­moa yh­dis­tyi­vät.

Jos­sain koh­taa Laak­so löy­si it­sen­sä tois­tu­vas­ti ju­nan tai moot­to­ri­pyö­rän kyy­dis­sä mat­kal­la maa­il­man eri kolk­kiin, ka­me­ra tie­ten­kin mu­ka­naan.

Va­lo­ku­vaa­jaa kieh­too mai­se­mis­sa eri­tyi­ses­ti nii­den kes­ke­ne­räi­syys. Ho­tel­li­ryp­päät ja ra­vin­to­la­ka­dut ei­vät ins­pi­roi ku­vis­sa ku­ten rou­he­an kau­nis, au­tent­ti­nen ym­pä­ris­tö. Niin­pä hän on suun­nan­nut esi­mer­kik­si Ma­da­gas­ka­ril­le, Ugan­daan, Bang­la­des­hiin, Bo­li­vi­aan ja El Sal­va­do­riin, jois­sa fil­mil­le on tal­len­tu­nut sa­to­ja tu­han­sia ku­via eläi­mis­tä, mai­se­mis­ta ja ih­mi­sis­tä.

Hannu Laakso on voittanut yli 120 kansainvälistä valokuvapalkintoa. Kuva: Lassi Rautiainen

Mut­ta on ku­via otet­tu koti-Suo­mes­sa­kin, ja pal­jon on­kin. Laak­so on viet­tä­nyt val­ta­vas­ti ai­kaa eri­tyi­ses­ti itä­ra­jan tun­tu­mas­sa, Kuu­sa­mos­sa, Liek­sas­sa, Kuh­mos­sa, Suo­mus­sal­mel­la ku­vaa­mas­sa suo­ma­lai­sia eläi­miä, suur­pe­to­ja ja eri­lai­sia lin­tu­ja.

Tie­to­kir­jai­li­jak­si Laak­so pää­tyi aja­tuk­ses­ta, joka syn­tyi ker­ran ret­ki­pat­jan pääl­lä ket­tu­ja ku­va­tes­sa.

– Olin ku­van­nut ke­syh­kö­jä ket­tu­ja var­mas­ti kym­me­nien tu­han­sien ku­vien ver­ran ja mi­nul­ta tie­dus­tel­tiin­kin sitä, mitä ai­on kai­kil­la ku­vil­la teh­dä. Sil­loin mie­lee­ni is­ki aja­tus sii­tä, jos an­tai­sin­kin eläi­mil­le ku­vit­teel­li­sen ää­nen ja ker­toi­sin näin nii­den ta­ri­naa.

Täl­lä ta­voin syn­tyi Me Otuk­set -kir­ja­sar­jan en­sim­mäi­nen osa, Me Ket­tu­set, joka il­mes­tyi 2020.

– La­ji­tyyp­pi on ta­ri­nal­li­nen ku­va­kir­ja, eli ta­ri­na it­ses­sään on fik­ti­o­ta, mut­ta fak­tat tar­kis­tet­tu­ja.

Tuon jäl­keen il­mes­tyi Me Kar­hu­set, sit­ten Me Huk­ka­set, Me Lin­tu­set ja Me Po­ro­set. Seu­raa­vak­si tu­le­va­na tal­ve­na on Me Sii­li­set -ta­ri­nan vuo­ro.

Kir­jo­ja ja nii­den myö­tä ku­via ja ta­ri­noi­ta saa­daan odot­taa to­den­nä­köi­ses­ti li­sää­kin, ma­te­ri­aa­lia ai­na­kin on val­mii­na jo rut­kas­ti. Vii­mei­sim­pä­nä mat­koil­ta Ete­lä-Af­rik­kaan sekä Huip­pu­vuo­ril­le, jois­sa Laak­so viet­ti use­am­man vii­kon ke­vääl­lä. Siel­tä ka­me­raan tal­len­tui niin sa­van­nin eri eläi­miä kuin jää­kar­hu­ja­kin.

Vii­me vuon­na Laak­so sai kir­ja­sar­jas­taan Tie­don­jul­kis­ta­mi­sen val­ti­on­pal­kin­non. Tämä nyt­käyt­ti asi­oi­ta eteen­päin ja Laak­so sai pont­ta kier­tää enem­män­kin kou­luis­sa ja kir­jas­tois­sa ku­vis­taan ker­to­mas­sa.

Syys­kuus­sa hän vie­rai­li Ul­vi­lan kou­luis­sa ja kir­jas­tos­sa ker­to­mas­sa ku­vien­sa taus­tois­ta.

– Näyt­tää sil­tä, et­tä mei­dän su­ku­pol­vi an­taa tä­män pai­kan eteen­päin huo­nom­mas­sa kun­nos­sa kuin it­se sen ai­koi­naan vas­taa­no­tim­me, jo­ten jos nuo­rem­pi su­ku­pol­vi oli­si asi­as­sa fik­sum­pi. Sen ver­ran täs­sä on it­sel­lä pyr­ki­mys­tä maa­il­man­pa­ran­nuk­seen, et­tä jos omal­la työl­lä in­nos­tai­si lap­sia en­sin­nä­kin tart­tu­maan kir­jaan ja li­säk­si avit­taa hei­tä ke­hit­tä­mään ja vah­vis­ta­maan omaa luon­to­suh­det­taan, Laak­so sum­maa.