San­na Jääs­ke­läi­nen

Ul­vi­las­sa jul­kis­tet­tiin ke­vääl­lä kil­pai­lu kau­pun­gin ni­mik­ko­su­kis­ta. Ur­pu Sil­ven­noi­nen bon­ga­si ki­san Fa­ce­boo­kis­ta ja in­nos­tui miet­ti­mään, mil­tä Ul­vi­la näyt­täi­si neu­lot­tu­na su­kan var­teen.

– Kil­pai­lu­su­kat täy­tyi teh­dä Ul­vi­lan brän­di­vä­reil­lä. Ne vä­hän ra­joit­ti­vat ja esi­mer­kik­si vih­re­ää lan­kaa oli en­sin vai­kea löy­tää, hän ker­too.

Ins­pi­raa­tio kui­ten­kin vi­ri­si ja idea al­koi ke­hit­tyä vä­rien ym­pä­ril­le.

– Ha­lu­sin suk­kiin mi­nul­le tär­kei­tä asi­oi­ta Ul­vi­las­ta: joen, kir­kon ja Lii­kis­tön mui­nais­muis­to­a­lu­een val­ko­vuo­kot. Li­säk­si otin ele­men­teik­si Ul­vi­lan slo­ga­nin ja vaa­ku­nan.

Ur­pun su­kis­sa vaa­ku­nan ylä­o­san kruu­nu pil­kis­tää kir­kon ta­kaa. Slo­gan "Etu­no­jas­sa ai­ko­jen alus­ta" il­me­nee vi­no­rai­toi­na su­kan te­rä­o­sas­sa.

– Aloin neu­loa suk­kia ai­ka vii­me het­kel­lä. Sa­mal­la na­put­te­lin mal­lia ex­ce­liin ruu­tu ker­ral­laan. En­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni tein neu­le­oh­jeen. Se oli vai­kein osa täs­sä, Ur­pu hy­myi­lee.

Hän häm­mäs­tyi, kun kuu­li voit­ta­neen­sa ki­san. Vie­lä enem­män häm­mäs­tyi­vät hä­nen tyt­tä­ren­sä.

– Ei­vät mei­nan­neet us­koa, luu­li­vat et­tä vit­sai­lin!

Voit­to­su­kan oh­je on nyt kaik­kien saa­ta­vil­la. Se löy­tyy osoit­tees­ta: https://www.ul­vi­la.fi/ul­vi­la-su­kat/

Kä­si­työt ovat Ur­pu Sil­ven­noi­sel­le tär­keä osa elä­mää. Hän ker­too, et­tä ai­na on jo­kin neu­le me­neil­lään. Ke­sän ai­ka­na syn­tyi esi­mer­kik­si ihas­tut­ta­va pink­ki pit­si­neu­le­mek­ko lap­sen­lap­sel­le sekä hai­luo­to­lai­sia pe­rin­ne­vil­la­pai­to­ja.

– Su­kat ei­vät var­si­nai­ses­ti ole ol­leet mi­nun jut­tu­ni, ne tun­tui­vat ai­na jää­vän kes­ken. Sit­ten hok­sa­sin al­kaa neu­loa nii­tä niin, et­tä teen mo­lem­pia suk­kia yh­tä ai­kaa, sil­lä ta­val­la in­nos­tus ei lopu, kun en­sim­mäi­nen suk­ka on val­mis, hän vink­kaa.

Ur­pu Sil­ven­noi­nen on asu­nut Ul­vi­las­sa jo 43 vuo­den ajan. Syn­ty­jään hän on Suo­nen­jo­el­ta ja asui 10-vuo­ti­aas­ta as­ti Tu­rus­sa, joka on edel­leen ra­kas kau­pun­ki. Ul­vi­las­sa on kui­ten­kin koti.

– Olen am­ma­til­ta­ni pe­rus­hoi­ta­ja ja työs­ken­te­lin muun mu­as­sa Ul­vi­lan sai­raa­las­sa, joka oli maa­il­man rak­kain työ­paik­ka. Sen jäl­keen olin ko­ti­hoi­don puo­lel­la ja muu­ta­man vuo­den tein neu­von­ta­työ­tä pe­rus­tur­van Ikä­pis­tees­sä, kun­nes jäin vuo­si sit­ten eläk­keel­le.

Edel­leen hä­nel­le ikäih­mis­ten hy­vin­voin­ti on tär­keä asia. Ur­pu on mu­ka­na va­paa­eh­tois­toi­min­nas­sa ja ke­hot­taa mui­ta­kin mu­kaan.

– Jos yh­tään on ha­lua, niin mu­kaan vaan esi­mer­kik­si ys­tä­vä­pal­ve­luun. Ei rii­tä, et­tä ih­mi­set hoi­de­taan, he tar­vit­se­vat myös apua ko­tiin, kaup­pa-asi­oi­hin, lää­kä­ri­käyn­neil­le. Moni huo­no­jal­kai­nen jou­tuu ole­maan vain ko­to­na, kos­ka yk­sin ei us­kal­la läh­teä ulos.

Ur­pu har­ras­taa myös muun mu­as­sa mart­ta­toi­min­taa, ve­tää SPR:n omais­hoi­ta­jien ver­tais­tu­ki­ryh­mää Po­ris­sa, lei­poo ja kir­joit­taa.

– Kaik­kein rak­kaim­mat aar­tee­ni ovat lap­sen­lap­se­ni Ul­vi­las­sa ja Hel­sin­gis­sä. Iso­van­hem­muus on tosi tär­keä asia, hän ker­too.