Arttu Tuominen: Mars-lennot peruttu!
Ihminen asteli ensimmäisen kerran kuun pinnalla heinäkuussa 1969. Avaruus oli hyppysissämme. Siitä lähtien on haaveiltu miehitetystä matkasta Marsiin, jonka pinnalla on ryöminyt luotaimia 70-luvulta. Kansallisten ja kansainvälisten avaruusjärjestöjen lisäksi hanketta suunnittelevat yksityiset yritykset, kuten esimerkiksi Elon Muskin perustama Space-X.
Juhlapuheissa puhutaan Marsin maankaltaistamisesta, siirtokuntien perustamisesta ja punaisen planeetan luonnonvarojen hyödyntämisestä. Kun ihminen on tuhonnut tämän oman pallonsa, voimme kai sitten muuttaa tuolle aavikoituneelle, hapettomalle kivikasalle tai jotain.
Mars-lentojen toteuttamiseen syydetään rekkalasteittain rahaa siitäkin huolimatta, että miehitettyjen lentojen toteuttamisessa on suuria haasteita, sillä ne vaatisivat kokonaan uusien tekniikoiden kehittämistä. Yhdensuuntainen matka kestäisi arviolta pari vuotta. Miten aluksella kierrätetään happea ja vettä, miten viljellään kasveja ja miten ihmeessä Marsista päästään pois? Miten hoidetaan painottomuuden ja taustasäteilyn vaikutukset ihmiskeholle? Entä psyykkiset ongelmat, joita pelkästään kahden vuoden kapseliin sulkeutuminen teettää?
Tämä kolumni ei kuitenkaan käsittele avaruuslentoja, vaan pullonpalautuskoneita. Onko kukaan ihminen tällä planeetalla saanut kertaakaan palautettua pullot ilman, ettei kone sylkisi niitä jatkuvasti takaisin, menisi jumiin tai hylkäisi puolia? Kauppareissun stressaavin hetki koittaakin aina heti alussa, kun jonotetaan siihen ainoaan toimivaan koneeseen (muut kolme odottavat huoltoa) ja sitten toivotaan, ettei se jumiudu kesken kaiken. Seuraavaksi jonotetaan Infoon tai puhutaan puhelimessa vartijalle, joka tulee kirjoittamaan laput pulloista, jotka palautuskone päätti jättää hyväksymättä.
Unohdetaan se miehitetty Mars-lento, siirtokunnat ja uudet tekniikat, joita avaruusmatkailu vaatii. Sinne on aivan turha lähteä ennen kuin ihmiskunta onnistuu kehittämään pullonpalautuskoneen, joka oikeasti toimii.
Arttu Tuominen
Porilainen kirjailija ja ympäristöinsinööri, joka ammentaa luomisvimmansa porilaisesta hulluudesta, rannikon luonnosta ja Selkämeren aalloista.