Nummi: Kulttuurin leikkaukset
Hallituksen suorittaessa budjettileikkauksiaan ei voi välttyä ajatukselta, että niissä on usein hyvin ideologinen sävy. Tämä koskee esimerkiksi kulttuurialaa, jonka valtiovarainministeri on julistanut ylellisyystuotteeksi. Logiikka kulkenee suunnilleen niin, että niin sanotut välttämättömyyspalvelut on pystyttävä turvaamaan ennen kuin kulttuuria voidaan ”harrastaa”. Toki itsekin kannatan esimerkiksi terveyspalveluiden resurssivajeen kuromista umpeen.
Kokonaisuus ei silti ole näin yksinkertainen. Ensinnäkään terveyspalvelut eivät nekään ole jääneet leikkauskirveen ulkopuolelle ja toisaalta myös kulttuuria ja taidetta voidaan pitää jossain määrin välttämättöminä ihmiselle. Tämän voi päätellä yksinkertaisesti siitä, että ihmisyhteisöt ovat aina ilmaisseet itseään myös taiteen keinoin. Taide kantaa mukanaan kulttuurista muistia. Se kuljettaa tietoa siitä, mitä aiemmin on tapahtunut, millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on ollut toimia menneisyydessä ja antaa välineitä uuden ajattelulle ja tuntemiselle sekä toisten kohtaamiselle myös tulevaisuutta varten.
Rahallinen arvo määrittelee nykyään usein sen, mitä asioita pidetään kannatettavina ja mitä ei. Voisi ajatella, että hallitus säästöjä etsiessään ja leikkauksia tehdessään toimisi tämän periaatteen mukaan. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Kulttuuri- ja taidealat nimittäin tuottavat rahaa tutkimusten mukaan enemmän kuin ne kuluttavat. Lisäksi taide on usein tunnustettu vetovoimatekijäksi. Vai onko kovinkin houkutteleva vaikkapa nuorten kannalta sellainen paikkakunta, jolla ei ole kulttuuripalveluita? Onkin nurinkurista suorittaa alalta leikkauksia, vaikka esimerkiksi kannattamaton turkistarhaus saa samaan aikaan yhteiskunnan tukia. Tämä on eräs esimerkki hallituksen politiikan ideologisesta luonteesta. Toki kaikki talouspoliittiset päätökset ovat väistämättä luonteeltaan myös ideologisia.
Rami Nummi
Opiskelija, Pori