Hal­li­tuk­sen suo­rit­ta­es­sa bud­jet­ti­leik­kauk­si­aan ei voi vält­tyä aja­tuk­sel­ta, et­tä niis­sä on usein hy­vin ide­o­lo­gi­nen sävy. Tämä kos­kee esi­mer­kik­si kult­tuu­ri­a­laa, jon­ka val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri on ju­lis­ta­nut ylel­li­syys­tuot­teek­si. Lo­giik­ka kul­ke­nee suun­nil­leen niin, et­tä niin sa­no­tut vält­tä­mät­tö­myys­pal­ve­lut on pys­tyt­tä­vä tur­vaa­maan en­nen kuin kult­tuu­ria voi­daan ”har­ras­taa”. Toki it­se­kin kan­na­tan esi­mer­kik­si ter­veys­pal­ve­lui­den re­surs­si­va­jeen ku­ro­mis­ta um­peen.

Ko­ko­nai­suus ei sil­ti ole näin yk­sin­ker­tai­nen. En­sin­nä­kään ter­veys­pal­ve­lut ei­vät ne­kään ole jää­neet leik­kaus­kir­veen ul­ko­puo­lel­le ja toi­saal­ta myös kult­tuu­ria ja tai­det­ta voi­daan pi­tää jos­sain mää­rin vält­tä­mät­tö­mi­nä ih­mi­sel­le. Tä­män voi pää­tel­lä yk­sin­ker­tai­ses­ti sii­tä, et­tä ih­mi­syh­tei­söt ovat ai­na il­mais­seet it­se­ään myös tai­teen kei­noin. Tai­de kan­taa mu­ka­naan kult­tuu­ris­ta muis­tia. Se kul­jet­taa tie­toa sii­tä, mitä ai­em­min on ta­pah­tu­nut, mil­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia ih­mi­sil­lä on ol­lut toi­mia men­nei­syy­des­sä ja an­taa vä­li­nei­tä uu­den ajat­te­lul­le ja tun­te­mi­sel­le sekä tois­ten koh­taa­mi­sel­le myös tu­le­vai­suut­ta var­ten.

Ra­hal­li­nen ar­vo mää­rit­te­lee ny­ky­ään usein sen, mitä asi­oi­ta pi­de­tään kan­na­tet­ta­vi­na ja mitä ei. Voi­si aja­tel­la, et­tä hal­li­tus sääs­tö­jä et­sies­sään ja leik­kauk­sia teh­des­sään toi­mi­si tä­män pe­ri­aat­teen mu­kaan. Näin ei kui­ten­kaan näy­tä ole­van. Kult­tuu­ri- ja tai­de­a­lat ni­mit­täin tuot­ta­vat ra­haa tut­ki­mus­ten mu­kaan enem­män kuin ne ku­lut­ta­vat. Li­säk­si tai­de on usein tun­nus­tet­tu ve­to­voi­ma­te­ki­jäk­si. Vai on­ko ko­vin­kin hou­kut­te­le­va vaik­ka­pa nuor­ten kan­nal­ta sel­lai­nen paik­ka­kun­ta, jol­la ei ole kult­tuu­ri­pal­ve­lui­ta? On­kin nu­rin­ku­ris­ta suo­rit­taa alal­ta leik­kauk­sia, vaik­ka esi­mer­kik­si kan­nat­ta­ma­ton tur­kis­tar­haus saa sa­maan ai­kaan yh­teis­kun­nan tu­kia. Tämä on eräs esi­merk­ki hal­li­tuk­sen po­li­tii­kan ide­o­lo­gi­ses­ta luon­tees­ta. Toki kaik­ki ta­lous­po­liit­ti­set pää­tök­set ovat väis­tä­mät­tä luon­teel­taan myös ide­o­lo­gi­sia.

Rami Num­mi

Opis­ke­li­ja, Pori