Unet ovat kum­mal­li­sia. Ne joh­dat­ta­vat jos­kus po­li­tii­kan­kin pa­riin. Näin un­ta, et­tä maas­sam­me oli tu­los­sa vaa­lit. Kaik­ki oli­vat huo­lis­saan val­ti­on­ve­lan kas­vus­ta. Po­liit­ti­set puo­lu­eet lu­pa­si­vat, et­tä vaik­ka leik­kauk­sia jou­du­taan­kin te­ke­mään, vä­hä­o­sai­sia ei sil­ti aje­ta ah­din­koon. Lu­vat­tiin puo­lus­taa myös kou­lu­tus­ta ja si­vis­tys­tä, sai­raa­loi­ta ja län­si­mai­sia ar­vo­ja. Hy­vin­voin­ti­val­tio säi­lyi­si, kos­ka leik­kauk­set joh­tai­si­vat huo­non vel­ka­ke­hi­tyk­sen tait­tu­mi­seen ja ta­lous kään­tyi­si nou­suun.

Uni jat­kui hal­li­tuk­sen muo­dos­ta­mi­sel­la. Neu­vot­te­lut oli­vat rii­tai­set. Yh­den puo­lu­een edus­ta­jis­ta pal­jas­tui usei­ta ra­sis­miin liit­ty­viä skan­daa­le­ja. Pit­kien pa­la­ve­rien jäl­keen hal­li­tus saa­tiin lo­pul­ta ka­saan. Sen kan­nat­ta­jat oli­vat hel­pot­tu­nei­ta ja us­koi­vat asi­oi­den kään­ty­vän pa­rem­paan suun­taan. Olo­ni oli jo unen täs­sä vai­hees­sa tus­kai­nen, sil­lä mi­nis­te­rik­si va­lit­tu vaa­lea nai­nen hei­lut­te­li koko ajan sak­sia uh­kaa­van nä­köi­se­nä. Hiki ki­ho­si ot­sal­le­ni.

Olin jo he­rä­tä, mut­ta uni jat­kui. Hal­li­tus aloit­ti työn­sä. Se ot­ti enem­män vel­kaa kuin edel­tä­jän­sä, vaik­ka oli lu­van­nut tois­ta. Täs­tä huo­li­mat­ta leik­kauk­set oli­vat ra­ju­ja. Yrit­tä­jät odot­ti­vat pa­rem­pia päi­viä, mut­ta Suo­meen is­ki kon­kurs­si­aal­to. Ku­kaan ei us­kal­ta­nut pie­nen­ty­neen os­to­voi­man olois­sa teh­dä suu­ria in­ves­toin­te­ja. Niin­pä kon­kurs­sit jat­kui­vat.

Van­hus­ten­hoi­to al­koi hei­ken­tyä niin pal­jon, et­tä se he­rät­ti vas­ta­lau­sei­den ryö­pyn. Muu­hun­kin ter­vey­den­hoi­toon teh­tiin suu­ria leik­kauk­sia, jo­ten pal­ve­lu­jo­not pi­te­ni­vät ja hoi­don saa­ta­vuus vaa­ran­tui. Mo­net työt­tö­myys­tur­van va­ras­sa ole­vat me­net­ti­vät us­kon­sa tu­le­vai­suu­teen. Kult­tuu­riin ja tie­don­vä­li­tyk­seen koh­dis­tet­tiin jat­ku­via sääs­tö­jä. Il­ma­pii­ri ko­ve­ni ja ra­sis­mi li­sään­tyi. Hal­li­tus sul­ki kor­van­sa kri­tii­kil­tä ja syyt­ti kai­kes­ta edel­tä­jään­sä, vaik­ka oli it­se hy­väk­sy­nyt suu­rim­man osan sen ve­la­no­tos­ta.

Sil­loin he­rä­sin. On­nek­si se oli pelk­kä uni. Ei­hän Suo­mes­sa oi­ke­as­ti voi sel­lais­ta sat­tua.

Rami Num­mi

Opis­ke­li­ja, Pori