Viikon sana: Jumala ompi linnamme
Rippikoululeirillä etsimme usein nuorten kanssa Raamatusta sanoja, joilla kuvataan Jumalaa. Etsimme sellaisia sanoja, jolla salattu Jumala tulee konkreettiseksi nuorten elämässä. Erityisen hedelmällinen on Psalmi 91. Psalmissa Jumalasta sanotaan näin, ”Sinä, Herra olet linnani ja turvapaikkani” ja ”Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi”. Linnoja, muureja ja kilpiä ei enää nykypäivänä käytetä, mutta edelleen ymmärrämme niiden tarkoituksen ja merkityksen entisajan ihmisille.
Linna, turvapaikka, muuri ja kilpi. Kaikkea näitä Israelin kansa tarvitsi vanhan testamentin aikana. Naapurikansojen kanssa välit eivät olleet aina rauhalliset. Muureille ja kilville oli elämässä käyttöä. Ei ihme, että eletty elämä heijastui myös psalmirukouksiin. Samanlaista turvaa, jota linna antoi, haluttiin myös Jumalan antavan niin elämään kuin hengelliseen elämään.
Mitä rauhattomampia ajat ovat, sitä enemmän etsitään rauhaa ja turvaa asioista, joihin sydän on syvimmin kiinnittynyt. Kristitylle elämän perustavanlaatuisin asia on usko Jumalaan. Usko ja rukous tuovat kristityn elämään sisäistä rauhaa, vaikka maailmassa meno yltyisi välillä hurjaksikin. Kristus on kristitylle kokonaisvaltainen suoja. Kristus on itse voittanut suurimmat uhat, joita voidaan elämässä kohdata synnin, kuoleman ja pahan vallan.
Kristityt ovat kautta historian luottaneet siihen, että lopullinen pelastus ja turva on Jumalassa. Tämä on näkynyt niissä rukouksissa, joilla Jumalaan on oltu yhteydessä. Martti Luther eli reformaation levottomina aikoja. Hän itse laati virsirukouksen, Jumala ompi linnamme, jonka sanoilla ihmiset ovat myöhempinäkin aikoina turvanneet Jumalaan. Virren sanat muistuttavat meitä Jumalan huolenpidosta tässäkin hetkessä, ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran vaivan”.
Samu Repo
Kirkkoherra, Meri-Porin seurakunta
Samu Repo
