Maa­il­mas­sa, jos­sa kai­kel­la on hin­ta, on suu­rin ih­mi­so­len­non saa­ma maan­pääl­li­seen elä­mään liit­ty­vä lah­ja lo­pul­ta se yk­sit­täi­nen het­ki, kun hän vih­doin ym­mär­tää, et­tä juu­ri tämä het­ki täs­sä on suu­rin syy kii­tol­li­suu­teen.

Elä­män­tai­to­jen op­paat ja self help -pod­cas­tit toi­tot­ta­vat, et­tä kii­tol­li­suus on va­lin­ta. Olen miet­ti­nyt tuo­ta lau­sun­toa pal­jon. Ja tul­lut lo­pul­ta sii­hen tu­lok­seen, et­tä se sekä pi­tää et­tä ei pidä paik­kaan­sa.

Kii­tol­li­suus on va­lin­ta tie­toi­sel­la ta­sol­la, mut­ta tun­ne­ta­sol­la ei. Ai­na ei tun­nu kii­tol­li­sel­ta, ei­kä sel­lai­nen oli­si mah­dol­lis­ta­kaan. Elä­mä jy­rää pääl­le, ja kai­ken­lais­ta ta­pah­tuu yk­sit­täi­sen ih­mi­sen elä­mäs­sä – liit­tyi jy­räys sit­ten omaan, lä­heis­ten tai laa­jem­man ih­mis­pii­rin elä­mään. Maa­pal­lon ti­las­ta pu­hu­mat­ta­kaan.

Tie­toi­sel­la ta­sol­la, “jär­jen” puit­teis­sa, voi kui­ten­kin va­li­ta ol­la kii­tol­li­nen. Elos­sa ole­mi­ses­ta, rau­has­ta täs­sä maas­sa, va­lin­nan va­pau­des­ta, lä­hei­sis­tä ih­mi­sis­tä, ter­vey­des­tä sil­loin kun ter­vee­nä saa ol­la. Myös vai­keuk­sis­ta. Lis­ta on pit­kä.

Ja se va­lin­ta tun­tuu lah­jal­ta, jota ku­kaan ei voi ot­taa pois. Ei edes huo­no päi­vä, viik­ko tai vuo­si, jol­loin ih­mi­sen tun­ne­maa­il­ma saat­taa ker­toa, et­tä mis­sään ei ole mi­tään elä­mi­sen ar­vois­ta.

Olen oman ih­mis­pol­ku­ni­kin kaut­ta ha­vain­nut, et­tä ih­mi­sel­lä pi­tää en­sin ol­la voi­mia yli­pää­tään elää, jot­ta hän voi käyt­tää omia lah­jo­jaan. Avu­li­ai­suut­ta, tois­ten tu­ke­mis­ta, soit­ta­mis­ta, lau­la­mis­ta, ur­hei­le­mis­ta, maa­laa­mis­ta, kir­joit­ta­mis­ta – mitä lah­jo­ja ke­nel­le­kin on suo­tu.

Hy­vien uu­tis­ten jouk­koon on lu­et­ta­va myös se, et­tä lah­jo­ja voi har­joi­tel­la. Lah­ja ei ole staat­ti­nen tila. Elä­vä lah­ja elää. Oli se sit­ten mur­hei­den kuun­te­le­mis­ta, konk­reet­tis­ta tu­ke­mis­ta ja aut­ta­mis­ta tai oman it­sen­sä to­teut­ta­mis­ta in­nos­ta­vil­la ja ins­pi­roi­vil­la ta­voil­la.

Kuol­lei­ta lah­jo­ja ei tai­da ol­la edes ole­mas­sa.

Juho Nie­me­lä 

Toi­mit­ta­ja-muu­sik­ko-ret­kei­li­jä, joka ih­met­te­lee tun­tu­rin la­el­la tai keik­ka­la­val­la maa­il­man­kaik­keu­den mys­tee­re­jä