Tä­män tal­ven ai­ka­na olem­me saa­neet ko­kea mo­nen­lais­ta sää­tä, sa­noi­sim­me­ko jopa kum­mal­li­sia ke­le­jä. Sää, jopa vuo­de­nai­ka, on vaih­del­lut vuo­ro­kau­den ai­ka­na huo­mat­ta­vas­ti. Aa­mul­la kau­niil­ta näyt­tä­nyt tal­vi­nen pak­kas­päi­vä on il­ta­päi­vään men­nes­sä muut­tu­nut syk­syi­sek­si ku­ra­vel­lik­si. Ko­toa läh­ties­sä ei ole tien­nyt mitä jal­kaan­sa lait­tai­si, sil­lä niin ku­mi­saap­pail­le kuin nas­ta­ken­gil­le oli­si ol­lut käyt­töä, ja vie­lä­pä sa­mal­la rei­til­lä.

Nas­ta­ken­gät ja hie­koi­tus­so­ra ovat ol­leet mo­ne­na päi­vä­nä pe­las­tus jal­kai­sin liik­ku­es­sa. Hie­koi­tus­so­ra on sii­tä hy­vää, et­tä se pi­tää mei­dät pys­tys­sä liuk­kail­la ka­duil­la. As­kel on va­kaa, kun huo­maat, et­tä jal­ka­käy­tä­vä on hie­koi­tet­tu. Sil­loin voi kul­kea hie­man ren­nom­min.

Jos­kus voi ol­la, et­tä kul­jem­me liuk­kail­la teil­lä myös elä­mäm­me tai­pa­leel­la. Elä­mäm­me olo­suh­teet tai va­lin­tam­me ovat teh­neet rei­tis­täm­me liuk­kaan ja sitä on vai­kea kul­kea. Jou­dut va­ro­maan as­ke­lei­ta­si ja tark­kaa­maan, mi­hin as­tut. Ta­sa­pai­not­te­let rei­til­lä­si.

Vai­ke­al­la ja liuk­kaal­la rei­til­lä kul­kies­sa on hyvä muis­taa, et­tä em­me kos­kaan kul­je yk­sin. Apu, tuki ja var­je­lus on lä­hel­lä. Sil­lä Ju­ma­la on lu­van­nut pi­tää meis­tä huo­len. Ju­ma­lan läs­nä­o­lo elä­mäs­sä on enem­män kuin hy­vät nas­ta­ken­gät tai hie­koi­tet­tu jal­ka­käy­tä­vä, se ta­sa­pai­not­taa mei­dän koko ole­muk­sem­me ja su­lat­taa ko­ko­naan elä­män reit­tim­me. Kul­jet­ko elä­mä­si reit­tiä omin epä­va­kain as­ke­lin vai va­kaas­ti käsi Her­ran kä­des­sä?

”Hän an­taa en­ke­leil­leen käs­kyn var­jel­la si­nua, mis­sä iki­nä kul­jet, ja he kan­ta­vat si­nua kä­sil­lään, et­tet louk­kaa jal­kaa­si ki­veen.” (Psal­mi 91:11–12)

Maa­rit Laa­ma­nen

Pas­to­ri, Po­rin me­to­dis­ti­seu­ra­kun­ta

Maarit Laamanen