Ari An­te­roi­nen

Ko­ke­mä­el­tä löy­tyy Ant­ti­lan tila, jota isän­nöi Juho Ant­ti­la, 38. Hän pyö­rit­tää mar­ja­ti­laa yrit­tä­jä­nä.

– Olem­me yk­si esi­merk­ki maa­ta­lou­den muu­tok­ses­ta. Meil­lä on tääl­lä kol­me pää­toi­mi­a­laa. Vil­je­lem­me mar­jo­ja ja her­nei­tä, val­mis­tam­me mar­ja­tuot­tei­ta, eli on elin­tar­vi­ke­tuo­tan­toa. Sii­tä on tul­lut vä­hi­tel­len pää­toi­mi­a­la. Kol­man­nek­si tar­jo­am­me hos­tel-ma­joi­tus­ta, Ant­ti­la ker­too.

Ant­ti­la to­te­aa ti­lan pin­ta-alas­sa mi­tat­tu­na pie­nek­si.

– Mut­ta olem­me täy­sin eri­kois­tu­neet tä­hän omaan jut­tuun. Elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to on vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na muo­dos­tu­nut pää­ju­tuk­sem­me. Pel­loil­ta tu­lee raa­ka-ai­net­ta, mitä sit­ten ja­los­tam­me.

Tuotantotilojen koneet ovat kaikki Juho Anttilan suunnittelemia ja rakentamia. Tässä kuvassa esimerkkinä korkituskone. Kuva: Teemu Laulajainen

Maa­ti­la it­ses­sään on kul­ke­nut ihan pe­rin­tei­sen his­to­ri­an.

– Tääl­lä on ol­lut ai­ka­naan kar­jaa ja pel­to­vil­je­lys­tä. Isä­ni Tom­mi Ant­ti­la aloit­ti tä­män mar­ja­tuot­tei­den val­mis­tuk­sen ja hos­te­lin muu­ta­ma vuo­si en­nen kuin teim­me su­ku­pol­ven­vaih­dok­sen.

Ant­ti­lan su­vun hal­lus­sa en­nen We­ka­ra- tai Vesa-ni­mel­lä tun­net­tu tila on ol­lut vuo­des­ta 1915 al­ka­en.

– Minä tu­lin tä­hän ko­ti­hom­miin vuon­na 2012. Mei­dän su­vus­sa minä olen nel­jäs Ant­ti­la täl­lä ton­til­la. Ti­lan his­to­ria on pi­tem­pi, eli pää­ra­ken­nuk­sen van­hin osa on vuo­del­ta 1790 ja iso­ja­on jäl­keen 1830 talo siir­ret­tiin tä­hän koh­taan, Ant­ti­la ker­ta­si his­to­ri­aa.

Se ei ol­lut mi­ten­kään sel­vää, et­tä Juho jat­kai­si isän ja isoi­sän vii­toit­ta­mal­la tiel­lä.

– Olen ko­nein­si­nöö­ri ja en­nen kuin pa­la­sin ko­tiin tein suun­nit­te­lu­töi­tä. Olen sel­lai­nen va­le­maan­vil­je­li­jä, Ant­ti­la nau­rah­taa.

– En ole maan­vil­je­lys­tä opis­kel­lut, vaan tou­hu­sin en­sin isän kans­sa. En tun­ne ole­va­ni maan­vil­je­li­jä, vaan enem­män yrit­tä­jä. Mi­nul­la on yri­tys, mis­sä maa­ti­la ja maan­vil­je­lys kyt­key­ty­vät vah­vas­ti toi­siin­sa. Mie­les­tä­ni ny­ky­ään van­ha mal­li, eli ”minä tuo­tan ja Hank­ki­ja os­taa”, ei vaan rii­tä.

Ant­ti­la sa­noo, et­tä mar­ja­ti­lan, me­hus­ta­mon, ti­la­puo­din ja hos­tel­lin pyö­rit­tä­mi­nen on hä­nen va­lin­tan­sa ja ta­pan­sa elää. In­si­nöö­ri­taus­ta­kin on eduk­si.

– Olen luon­teel­ta­ni ko­ne­suun­nit­te­li­ja ja ko­nei­den ra­ken­ta­ja, ja se nä­kyy tääl­lä. Kaik­ki ko­neet on teh­ty it­se. Mik­si os­taa val­mii­ta ko­nei­ta, kun on ky­kyä ja ha­lua teh­dä it­se? Se on sa­mal­la har­ras­tuk­se­ni.

Anttilan tilan puoti on joulun alla täynnä erilaisia ruokalahjakoreja. Juho Anttila toteaa, että kun 23.12. puoti suljetaan, sen jälkeen tulee ulospuhallus ja hetken kestävä rauhallisempi kausi. Kuva: Teemu Laulajainen

Ant­ti­lan avo­vai­mo ei ole ti­lan töis­sä mu­ka­na.

– Eläk­keel­lä ole­va äi­ti­ni aut­taa hos­tel­lis­sa jon­kin ver­ran ja isä kom­men­toi sit­ten si­vus­ta min­kä eh­tii, Ant­ti­la sut­kaut­taa.

– Kyl­lä tämä yrit­tä­mi­nen on yh­den mie­hen show. Työn­te­ki­jöi­tä on va­ki­tui­sia kol­me ja ke­säl­lä tie­ten­kin kau­si­työn­te­ki­jöi­tä.

Vuo­teen mah­tuu mo­nen­lais­ta puu­haa.

– Ke­vääl­lä al­ka­vat pel­to­työt ja ke­sään val­mis­tau­tu­mi­nen, mikä tar­koit­taa lä­hin­nä vir­voi­tus­juo­mien val­mis­tus­ta. Ke­säl­lä hää­rä­tään mar­jo­jen ja her­nei­den kans­sa. Syk­syl­lä on ome­nat. Sen jäl­keen hil­je­nee, mut­ta va­ras­to­ja pi­tää al­kaa täyt­tä­mään jou­lua var­ten. Sit­ten tu­lee glö­gin­keit­to ja jou­lu­kuu on pak­kaa­mi­sen ai­kaa, avaa Ant­ti­la.

Jou­lu­se­son­ki on vuo­den vii­mei­nen ry­pis­tys, jon­ka jäl­keen tu­lee niin sa­no­tus­ti ulos­pu­hal­lus. Mit­kä ovat Ant­ti­lan ti­lan jou­lun hit­ti­tuot­teet?

– Pak­kaam­me jou­lui­sia lä­hi­ruo­ka­ko­re­ja, elin­tar­vi­ke­lah­jo­ja. Mar­ja­tuot­teis­tam­me teem­me näyt­tä­viä pak­kauk­sia.

– Jou­lun kau­si­tuo­te­han on glögi ja mar­me­la­di­kin liit­tyy jou­luun, sa­noo Ant­ti­la.

Ant­ti­la sa­noo ole­van­sa seu­raa­van kom­men­tin koh­dal­la puo­lu­eel­li­nen, mut­ta tuo sen il­mi kui­ten­kin:

– Kaik­ki­han tie­tä­vät sen, kun saa­vat rih­ka­maa tai ta­va­raa, jota ei­vät tar­vit­se, lah­jak­si, niin se­hän me­nee huk­kaan. Mut­ta kun saa ruo­ka­lah­jan, se to­den­nä­köi­ses­ti ku­lu­te­taan ja se tuot­taa sen ilon. Se on sil­lä sel­vä.

Kau­pa­na­lan kans­sa toi­mit­ta­es­sa jou­lu­nai­ka on sel­lai­nen, et­tä kaik­ki tar­vi­taan heti.

– Kun jäl­leen­myy­jäl­le tu­lee tar­ve tä­hän ai­kaan vuo­des­ta, niin heti pi­täi­si tuo­te saa­da hyl­lyyn. Pie­nen yri­tyk­sen etu on, et­tä pys­tym­me re­a­goi­maan no­pe­as­ti, Ant­ti­la mai­nit­see.

– Mut­ta kun jou­lu­aat­to koit­taa, niin ku­kaan ei soi­ta enää mis­tään. Meil­lä on kiva vuo­si­ryt­mi, kun teem­me eri vuo­de­nai­koi­na eri jut­tu­ja. Tal­vel­la tu­lee se rau­hal­li­sem­pi ai­ka ja se on ihan hy­väk­syt­tä­vä il­miö.

Ant­ti­lan tila toi­mit­taa tuot­tei­taan pää­mark­ki­na-alu­ee­na ole­van Sa­ta­kun­nan kaup­poi­hin.

– Li­säk­si löy­tyy vä­hän eri­koi­sem­pia yk­sit­täi­siä jäl­leen­myy­jiä kau­em­pa­na­kin. Meil­lä on myös verk­ko­kaup­pa­toi­min­taa.

Kun Ant­ti­lan ti­lal­la hom­mat jou­lun jäl­keen rau­hoit­tu­vat, niin isän­tä ei läh­de kui­ten­kaan kau­ko­mat­kal­le.

– Olen fa­naat­ti­nen pa­ta­sy­dän ja elä­mää­ni mää­rit­te­lee jää­kiek­ko. Pe­li­päi­vät ovat py­hä­päi­viä. Kuu­lun sii­hen pää­ty­kat­so­mon ää­nek­kää­seen fa­ni­po­ruk­kaan. Olen pik­ku­po­jas­ta as­ti käy­nyt Iso­mä­es­sä.