Pelaaja- ja tuomarilegenda Jari Levonen kiertää yhä halleja
Muistelmia ei tule, eikä politiikkaankaan riitä paloa. Mutta mitä Levonen sanoisi presidentille kättelyssä?
Ari Anteroinen
Kultaisen pillin 15 ja Unto Wiitala -palkinnon 7 kertaa saaneen tuomarilegenda Jari ”Japa” Levosen tuntevat monet. Hän kirjasi liigassa pelaajana Ässissä 459 runkosarja- ja 38 pudotusottelua. Pisteitä kertyi 101+89 ja 9+7.
Moni ihmetteli, mies itsekin, kuinka 691+46 jäähyminuuttia keränneestä väriläiskästä tuli tuomari, jolle kertyi 976 liigaottelua plus liuta kansainvälisiä huippupelejä päälle.
– En pelaajana ikinä ajatellut, että minusta tulisi tuomari, Levonen naurahtaa.
Harmittaako, kun 1 000 liigapeliä tuomarina jäi rikkomatta?
– Ei, mutta eniten olen miettinyt, kuinka hieno tapahtuma viimeinen peli, Ässät–TPS, olisi Porissa ollut. Mutta koronarajoitukset tyhjensivät hallit. Ilman sitä olisi ollut mökki täynnä ja katsomossa sukua ja ystäviä. Ässät oli jakanut kouluumme lippujakin. Se spektaakkeli jäi kokematta. Pidin pelin jälkeen kuulemma hienon puheen, mutta jos olisi ollut yleisöä, olisi ollut ihan eri änkyttää tippa linssissä, harmittelee Levonen.
Noormarkussa koulunkäyntiohjaajana työskentelevän Levosen titteli on kiekkopiireissa erotuomarikouluttaja.
– Saa olla lajissa mukana ja näkee pelejä, Levonen juttelee.
Aikanaan liigassa oli erotuomaritarkkailijoita ja otteluvalvojia.
– Teemme vähän samaa hommaa. Olemme tosin enemmän koulutuksissa mukana ja työstämme materiaalia erotuomarijohtaja Jyri Rönnille.
Halliin tullaan ajoissa.
– Tarinoidaan ja kaffetellaan. Tuomarit käyvät lämmittelyssä ja alkujäällä. Sitten itse peli, loppujumpat ja hyvät ruoat päälle. Pidetään asiat yksinkertaisina. Ei tarvitse miettiä mitään ylimääräistä, pelkästään peliä. On erilaisia joukkueita, pelaajia ja valmentajia. Siinä on paljon katsottavaa. Valmistautuminen peliin on koko päivän prosessi.
– Lopuksi käydään videot ja palaute läpi. Tarvittaessa seuraavana päivänäkin soitellaan, Levonen selittää.
Erotuomarikouluttajia on seitsemän. Onko kartta jaettu jotenkin alueisiin?
– Porilaisen Sami Seppälän kanssa toimimme pääasiassa länsirannikolla ja Tampereella. Juha Pajunen on Lahdesta, Jukka Pakaslahti Oulusta, Sami Partanen Puumalasta ja Luoma-ahon Jani sekä Masi Puolakka pääkaupunkiseudulta. 200 kilometriä on sellainen matka, jota kauemmaksi ei ole järkevä ajella, avaa Levonen.
Hän myöntää, että kun tottunut koko ikänsä menemään, kotona odottelu käy joskus levottomaksi, jos ei pelejä ole tiedossa.
– Sitten käydään koiran kanssa lenkillä tai pelataan kaverien kanssa padelia.
Levosen puoliso on kokoomuksen kansanedustaja Mari Kaunistola.
– Hän on paljon Helsingissä öitä. Ja olihan hän Tampereen Poliisikorkeakoulussakin lehtorina, joten on oltu tienpäällä. Vietän sitten Hilla-koiran, cavalierin, kanssa laatuaikaa kotona, Levonen hymähtää.
Levostakin houkuteltiin joskus kokoomuksen ehdokkaaksi.
– Simo Heinon kanssa juteltiin ja Alexander Stubb soitti. Mutta ei minulla ole sellaista paloa.
Levonen pääsee kuitenkin kansanedustajan puolisona Linnan juhliin. Onko vanha rippipuku silitetty?
– Tehtiin siihen vähän jatkoa, jotta näyttää frakilta, Levonen hörähtää.
– Niinistö isännöi viimeistä kertaa, joten hieno päästä paikalle. Jenni Haukiohan on Porista lähtöisin.
Levonen pohtii, mitä sanoisi kättelyssä.
– Hyvää itsenäisyyspäivää, herra presidentti! Meidät on vihitty samassa kirkossa, eli Reposaaressa!
Suomessa julkaistaan muistelmia. Koska tulee Japan muistelmat?
– Ei tule. Ari Stenius joskus tuota ehdotti, mutta päätimme Marin kanssa, että ei ruveta sellaiseen. Tässä on tapahtunut kaikenlaista ja olisi vaikea pistää raja, mitä kertoa ja mitä ei. Ihmiset voi lukea Mustanaamioita mieluummin.