Pakken Kiekkokulma: Leijonien pelikirjasta aukesi uusi sivu
Leijonamiehistö teki sen, missä ei ole onnistuttu seitsemään vuoteen: kolme peliä, kolme komeaa voittoa ja Karjala-turnauksen piikkipaikka.
Pelissä oli paljon enemmän kuin yksittäinen turnausvoitto. Pelissä oli Antti Pennasen uskottavuus maajoukkueen päävalmentajana.
Hänen kykyjään on epäilty. Suurin syy tähän on se, että jättipanostuksia tehnyt Ilves oli Pennasen komennuksessa alisuorittaja ja viimeinen kausi päättyi fiaskoon, kun miljoonan halvempi joukkue KalPa pudotti tamperelaiset jatkosta 4–1 voitoin.
Kaiken lisäksi Antti Pennasen käytös päätyi iltapäivälehtien otsikoihin, kun hän jätti tappion jälkeen kättelemättä vastustajan valmentajaa. Selitykset vain pahensivat tilannetta.
Kaiken näitten episodien jälkeen kiekkopiireissä kuiskuteltiin, että miten Antti kestää paineet, jotka maajoukkueessa ovat vielä ihan toista luokkaa kuin seurajoukkueessa.
Yksi kolmen pelin turnaus jätti epäilijät häpeään. Antti Pennasen johdolla Leijonamiehistö pelasi jääkiekkoa, jossa olivat mukana kaikki voittavan joukkueen elementit: intohimo, valtava voitontahto, pelirohkeus ja yhtenäinen, modernisoitu pelitapa.
Pennasen teesit tulivat näkyviin heti ensimmäisestä Sveitsi-pelistä lähtien: Kova paine vastustajan päätyyn ja kiekonriistojen jälkeen nopea toimitus maalipaikoille. Näistä tehtiin monta osumaa.
Uutta oli myös keskialueen pelaaminen. Kiekonriistojen jälkeen ei pelattu pakkien kautta, vaan lähdettiin nopeasti ylöspäin.
Ylivoimapelissä yllättävää oli, ettei kiekkoa heitetty keskialueelta alapäin volttilähtöä hakevalle kaverille, vaan pelattiin mahdollisimman nopeasti ylöspäin.
Pennasen teesit pelin nopeuttamisesta ja 60 minuutin paineesta näkyivät joka ottelussa ja joka vaihdossa. Nyt nähty pelitapa on myös riskialtis ja pelaajille äärettömän vaativa. Se mahdollistaa vastustajille vastaiskut. Ne kyetään välttämään vain oikealla pelin rytmittämisellä ja pelaajien itsekontrollilla. Nyt tässä onnistuttiin.
Pennanen astui isoihin saappaisiin kaiken voittaneen Jukka Jalosen jälkeen. Hänen ei kuitenkaan epäröinyt uudistaa maajoukkueen pelitapaa raikkaampaan ja vähemmän kontrolloituun pelaamiseen. Pennanen toimi aivan päinvastoin kuin Lauri Marjamäki aikoinaan. Marjamäen johdolla maajoukkueen pelaaminen oli varovaista ja ylikontrolloitua, jolloin tekeminen näytti hitaalta ja tappoi tunteen.
Nyt on pelattu yksi turnaus ja matkaa on paljon edessä, jotta Suomen viime vuosien heikot esitykset kyetään kääntämään mestaruustaisteluiksi arvoturnauksissa.
Pauli Uusi-Kilponen
Lehdistöneuvos, Eurajoki