Agressiivinen rintasyöpä ei lannistanut Ritvaa – porilainen Ritva Kasvinen kehuu Satasairaalan syöpäpoliklinikan hoitoa ammattimaiseksi, kannustavaksi ja humaaniksi
Maarit Kautto
Lähes tasan viisi vuotta sitten Ritva Kasvinen huomasi rintansa päällä ihottumaa. Ritva oli jo tuolloin eläkkeellä työskenneltyään 43 vuotta Postissa, viimeiset 20 vuotta jakeluesimiehenä. Ritva eli aktiivista eläkeläisen elämää, ulkoili ja toimi muun muassa vapaaehtoistyössä käyden kerran viikossa koulussa koulumummuna.
– En ajatellut, että ihottuma olisi mitään sen vakavampaa, mutta päätin kuitenkin käydä näyttämässä sitä terveydenhoitajalle, jotta saisin jotain tehokasta voidetta.
– Ihottuma ei kuitenkaan voiteella parantunut, joten varasin ajan lääkärille. Lääkärikään ei epäillyt aluksi mitään kummempaa, mutta todettuaan, että mammografiastani oli jo aikaa, hän määräsi minut tähän tutkimukseen. Sieltä tulikin sitten yllättäen rintasyöpädiagnoosi. Sain myös kuulla, että kyseessä oli erittäin agressiivinen, tulehduksellinen rintasyöpä. Vielä 20 vuotta sitten tätä syöpälajia pidettiin vakavana ja parantumattomana, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana siihen on kehitetty tehokkaita lääkehoitoja, Ritva kertoo.
Lääkäri totesi Ritvalle, että ei ole mitään syytä pitkittää hoidon aloittamista. Siitä alkoikin hoitorumba, jota kesti yhteensä 1,5 vuotta.
– Noin viikon päästä diagnoosista alkoivat hoidot ja sitä ennen tehtiin lukuisia kokeita. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en juurikaan ehtinyt miettiä tai murehtia.
– Syöpäni laadusta johtuen sain ensin sytostaattia ja sitten vasta tuli leikkaus. Sytostaattihoitoa sain kolmen viikon välein yhteensä kahdeksan kertaa. Jokainen kokee hoidot eri tavoin. Aina pari päivää ennen sytostaattia annetaan kortisonilääkitys, joka teki minusta sen kuuluisan duracellpupun, en nukkunut, enkä pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Sytostaattihoidon jälkeen taas meni kolmesta neljään päivään väsymyksen kourissa ja kipulääkkeiden kanssa, sillä minä sain myös valkosolupiikkejä, jotka aiheuttavat niin sanottua luusärkyä
– Sytostaatin jälkeen ensimmäinen viikko oli siis aina huono, mutta kahden muun viikon aikana pystyin elämään suhteellisen normaalisti, käymään kävelylenkeillä ja tekemään kevyitä kotitöitä. Hiukset minulta tietenkin lähtivät.
Ritvan kohdalla sytostaattihoidot tehosivat ja kun hänen toinen rintansa ja imusolmukkeita poistettiin leikkauksella toukokuussa 2020, ei löytynyt enää syöpäsoluja.
– Leikkauksen jälkeen sain vielä sädehoitoa ja lääkehoitoa. Kaikki hoidot loppuivat vuonna 2021.
Ritva selvisi rankoista hoidoista suhteellisen hyvin. Oma vaikutuksensa oli sillä, että Ritva oli hyvässä kunnossa, eikä hänellä ollut mitään muita sairauksia.
– Minun kohdallani hoidon tulokset olivat koko ajan hyviä ja hoitoa voitiin jatkaa suunnitelman mukaan loppuun saakka. Omia haasteitaan toi se, että elettiin koronapandemian aikaa ja lähes koko Suomi oli suljettuna. Lääkärin vastaanotolla esimerkiksi saa potilaalla olla yleensä saattaja mukana, mutta tuolloin se ei ollut mahdollista. Ulkoilujen ohella pysyttelin kotona, sillä infektioristi on entistä suurempi lääkkeiden heikentäessä vastustuskykyä.
Ritva kehuu Satasairaalan syövän hoitoketjua.
– Hoito oli erittäin asiantuntevaa, ystävällistä, rauhallista, kannustavaa, humaania ja rentoa – koko ajan ei tarvitsekaan olla niin haudanvakavaa. Syöpäpoliklinikalle saattoi aina soittaa ja kysyä mieltä askarruttavista asioista. Ja tottakai minulla oli myös puoliso, lapset ja läheiset tukenani. Meillä on kaksi tytärtä ja kaksi lastenlasta.
Jälkeenpäin Ritva on miettinyt, että hän ei oikeastaan missään vaiheessa tuntenut kuolemanpelkoa. Syöpähoitojen välissä otetut mammografiat kertoivat, että syöpäsolut lähes hävisivät ja tämä antoi uskoa selviämisestä. Ritva on myös positiivinen ja tarmokas luonne, joka ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat.
– Toinen tyttäristämme on kuuro, joten olen tottunut selviämään, etsimään tietoa ja ratkaisemaan ongelmia. Olen pitkään toiminut Kuulovammaisten Lasten Vanhempainyhdistyksessä ja tiesin, että on olemassa myös Satakunnan syöpäyhdistys. Lähdinkin mukaan yhdistyksen toimintaan jonkin ajan päästä diagnoosin saatuani.
Nykyään Ritva toimii Satakunnan syöpäyhdistyksessä vapaaehtoisena vertaistukihenkilönä. Hän on myös mukana tukihenkilöringissä, joka päivystää Satasairaalan syöpäpoliklinikan aulassa keskiviikkoaamuisin kello 8.30–10.00.
– Olemme paikalla syöpäyhdistyksen edustajina ja silloin on mahdollista tulla juttelemaan – ei pelkästään syövästä, vaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Ritva käy myös syöpäyhdistyksen kuntosaliryhmässä ja vesijumpassa DIAKin tiloissa. Lisäksi hän ulkoilee ahkerasti. Elämä jatkuu eteenpäin, eikä syöpä ole läheskään jatkuvasti mielessä.
– Aina ennen vuositarkastusta tosin nousee mieleen ajatus, että mitä jos... Nyt minulla on tulossa viisivuotistarkastus, joka on samalla myös viimeinen kontrolli. Tottakai toivon, että mitään ei löydy.
Niille, jotka parhaillaan kamppailevat syöpähoitojen keskellä tai ovat juuri saaneet diagnoosin, Ritva toteaa, että yksin omine ajatuksineen ei pidä jäädä.
– Asiasta pitää puhua, mutta omia läheisiään ei välttämättä kannata jatkuvasti kuormittaa, sillä heille tilanne voi monesti olla jopa raskaampi kuin itse sairastuneelle. On olemassa vertaistukihenkilöitä ja asiantuntijoita, joiden kanssa voi keskustella. Yhteyden heihin saa Satakunnan Syöpäyhdistyksen kautta.
– Kannattaa myös muistaa, että koko ajan on olemassa muutakin kuin se oma sairaus. Syöpä on kamala asia, jota ei toivoisi itselleen eikä edes viholliselleen, mutta on sattumaa, kenen kohdalle se osuu, Ritva miettii.
Tietoa, toivoa ja tukea
Satakunnan Syöpäyhdistys viettää 50-vuotisjuhlavuottaan. Juhlavuoden yhteydessä on julkaistu yhdistyksen historiaan liittyvä kirja Tietoa, tukea & toivoa – Satakunnan Syöpäyhdistys 50 vuotta.
Kirja kokoaa yksiin kansiin yhdistyksen vaiheet sen perustamishetkestä aina 2020-luvulle asti. Kirjan kirjoittajat ja toimittajat ovat tietokirjailija, KM Pertti Rajala ja tutkija, FM Susanna Virkki. Kirjaa kuvittavat taiteilija Anne-Mari Alitalon kauniin voimalliset maalaukset.
Syöpäyhdistys on järjestänyt erilaista ohjelmaa pitkin juhlavuottaan. Vielä on tulossa ainakin Club for Five -yhtyeen konsertti, joka on Keski-Porin kirkossa 27. lokakuuta kello 18. Konsertin tuotto käytetään paikalliseen syöpätyöhön.
