Pau­lii­na Vil­pak­ka

Jo puo­li­vuo­si­sa­taa on vie­räh­tä­nyt sii­tä, kun ul­vi­la­lai­nen, sil­loin kak­si­kymp­pi­nen Jor­ma Myk­rä os­ti kai­vu­rin, ja aloit­ti te­ke­mään muun mu­as­sa ojan­per­kauk­sia ja ker­ros­ta­lo­jen poh­ja­töi­tä. Elet­tiin ra­ken­ta­mi­sen kan­nal­ta vil­kas­ta ai­kaa, ja ko­to­na asu­van poi­ka­mie­hen ku­lut oli­vat pie­net. Niin­pä oli mah­dol­lis­ta, et­tä koh­ta han­kit­tiin toi­nen työ­ko­ne ja sit­ten kol­mas… Vuo­si­kym­me­nen lo­pus­sa Myk­räl­le työs­ken­te­li jo kou­ral­li­nen mie­hiä. Kar­ja­lais­ta pe­rää ole­vas­ta Myk­rä-ni­mes­tä tuli myös osa­keyh­ti­öl­le nimi.

Pää­o­ma­val­tai­sel­la alal­la vaa­di­taan ris­ki­not­to­ky­kyä, ja sitä Jor­ma Myk­rä on on­nek­si it­ses­tään vuo­sien var­rel­la löy­tä­nyt.

– Eteen on tul­lut ai­na isom­pia ja isom­pia haas­tei­ta, joi­hin on sit­ten vas­tat­tu, hän ker­too lii­ke­toi­min­nan kas­vus­ta.

Hy­vät suh­teet asi­ak­kai­siin ja yh­teis­työ­kump­pa­nei­hin oli­vat asia, joka toi Myk­rä Oy:n läpi myös 90-lu­vun la­mas­ta, vaik­ka pari vuot­ta ti­lan­ne näyt­ti pa­hal­ta. Moni sa­man alan yri­tys ei niis­tä vuo­sis­ta sel­vin­nyt.

Viime kesänä Honkajoella Maanrakennus Mykrä työskenteli Vatajankosken voimalaitoksen padon purkamistöissä. Lisäksi koski ennallistettiin. Kuva: Maanrakennus Mykrä Oy

Ome­nat ei­vät kau­as puus­ta pu­toa, ja niin­pä myös Jor­ma Myk­rän poi­ka, Juha Myk­rä is­tui kai­vu­rin hy­tis­sä jo nuo­rel­la iäl­lä.

– Se on se työ­e­lä­mään pe­reh­dyt­tä­mi­nen aloi­tet­tu hy­vin var­hain. On ha­lut­tu mu­kaan ja kun on ol­lut mah­dol­li­suus, on otet­tu­kin, Jor­ma Myk­rä muis­te­lee kah­den poi­kan­sa lap­suut­ta ja nuo­ruut­ta.

15-vuo­ti­aa­na Juha sai jo trak­to­ri­kor­til­la siir­rel­lä työ­ko­nei­ta pai­kas­ta toi­seen vii­kon­lop­pui­sin. Työ­ko­nei­den aja­mi­nen in­nos­ti sii­nä mää­rin, et­tei isän tar­vin­nut mak­saa edes palk­kaa. Myö­hem­min Juha Myk­rä hank­ki pa­pe­rit maa­ta­lou­so­pis­tos­ta ja ar­mei­jan jäl­keen tuli isäl­leen töi­hin.

Ny­ky­ään Juha Myk­rä on Myk­rä Oy:n toi­mi­tus­joh­ta­ja ja Jor­ma Myk­rä yh­ti­ön hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja. Su­ku­pol­ven­vaih­dos teh­tiin seit­se­män vuot­ta sit­ten. Omis­ta­jiin kuu­luu myös kol­mas Myk­rä, Ju­han veli Kari, jol­la on oma yri­tys. Va­ki­tuis­ta hen­ki­lö­kun­taa ta­los­sa on 35 hen­keä, ja yri­tyk­sen lii­ke­vaih­to on seit­se­män mil­joo­naa eu­roa. Vas­ti­kään Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät ry pal­kit­si Myk­rä Oy:n Sa­ta­kun­nan vuo­den yrit­tä­jä­per­hee­nä 2024.

Te­ol­li­suus­lai­tok­set, ku­ten esi­mer­kik­si Har­ja­val­lan suur­te­ol­li­suus­puis­to, Ou­to­kum­pu ja Ait­ta­luo­to ovat Myk­rä oy:n mer­kit­tä­viä työl­lis­tä­jiä. Ke­säl­lä val­mis­tui urak­ka Lai­ti­lan au­rin­ko­puis­to­ken­täl­lä. Vii­me ke­sä­nä Hon­ka­jo­el­la pu­ret­tiin Va­ta­jan­kos­ken voi­ma­lai­tok­sen van­ha pato, ja kos­ki en­nal­lis­tet­tiin.

Huittisissa Maanrakennus Mykrä työskenteli infran uusinnan parissa. Kuva: Maanrakennus Myrkä Oy

Maan­ra­ken­nu­sa­la on muut­tu­nut pal­jon 70-lu­vus­ta. Yk­si suu­ris­ta muu­tok­sis­ta liit­tyy kier­rät­tä­mi­seen. Sii­nä mis­sä 70-lu­vul­la lä­hes kaik­ki ra­ken­nus­jä­te vie­tiin kaa­to­pai­kal­le, ny­ky­ään kaik­ki pak­kaus­ma­te­ri­aa­leis­ta be­to­niin la­ji­tel­laan ja jat­ko­ja­los­te­taan uu­si­o­käyt­töön. Myk­rä Oy hoi­taa kier­rä­tyk­sen ja jat­ko­ja­los­tuk­sen omas­sa kah­dek­san heh­taa­rin kier­rä­tys­ter­mi­naa­lis­saan Ul­vi­las­sa ket­tu­met­sän te­ol­li­suu­sa­lu­eel­la. Esi­mer­kik­si be­to­ni murs­ka­taan käy­tet­tä­väk­si inf­ra­ra­ken­ta­mi­ses­sa ja puu murs­ka­taan ja kul­je­te­taan ener­gi­a­lai­tok­siin polt­to­ai­neek­si.

Eri­lai­sia ura­vaih­to­eh­to­ja poh­dit­tu­aan Juha Myk­räl­le on ol­lut lop­pu­pe­leis­sä sel­vää jat­kaa isän­sä aloit­ta­maa lii­ke­toi­min­taa.

– Vie­lä ei ole tul­lut vas­taan niin pal­jon mie­len­kiin­toi­sem­paa työ­tä, et­tä al­kai­sin sitä te­ke­mään. Kyl­lä­hän täl­lä alal­la täy­tyy työs­tään ty­kä­tä, hän to­te­aa.

Myk­rä Oy erot­tuu alan työ­nan­ta­jien jou­kos­sa muun mu­as­sa sil­lä, et­tä hen­ki­lö­kun­ta työs­ken­te­lee pit­kis­sä työ­suh­teis­sa. Use­am­pi työn­te­ki­jä on saa­tel­tu eläk­keel­le vuo­si­kym­men­ten työ­u­ran jäl­keen. Sii­nä mis­sä alal­la tyy­pil­li­siä ovat urak­ka­luon­toi­set työ­so­pi­muk­set, Myk­rän työn­te­ki­jät ovat tot­tu­neet luot­ta­maan työn jat­ku­vuu­teen. Sitä Jor­ma Myk­rä on työ­nan­ta­ja­na pi­tä­nyt vel­voit­tee­naan.

Jor­ma Myk­rä us­koo pai­kal­li­seen so­pi­mi­seen. Se on mah­dol­lis­ta­nut vuo­sien var­rel­la myös lo­mau­tuk­sil­ta vält­ty­mi­sen ja pit­kät työ­suh­teet. Hän toi­mi kym­me­nen vuo­den ajan TES- neu­vot­te­li­ja­na Ra­ken­nus­lii­ton ja Ko­ney­rit­tä­jä­lii­ton vä­lil­lä. Myk­rän mie­les­tä työ­nan­ta­jaa ja työn­te­ki­jää ei pi­täi­si lait­taa na­pit vas­tak­kain, vaan töi­tä teh­dään yh­des­sä.

Maan­ra­ken­nu­sa­laa mää­rää­vät voi­mak­kaat kau­si­vaih­te­lut. Nii­hin Myk­räl­lä vas­ta­taan sil­lä, et­tä ka­lus­to on mo­ni­puo­lis­ta. Kai­vin­ko­nei­den li­säk­si löy­tyy kuor­maa­jia, paa­lu­tus­ko­nei­ta, ku­rot­ta­jia ja niin edel­leen. Mie­his­tö­kin pys­tyy tar­vit­ta­es­sa vaih­ta­maan työn­ku­vaan­sa kai­vu­rin oh­jai­mis­ta la­pi­on var­teen tai kuor­ma-au­ton rat­tiin. Maan­ra­ken­nuk­sen pa­ris­sa eri­tyi­sen hil­jais­ta ai­kaa on al­ku­vuo­si, jol­loin Myk­räl­lä py­sy­tään ak­tii­vi­se­na te­ke­mäl­lä lu­mi­töi­tä. Vii­me tal­ve­na nii­tä riit­ti ruuh­kak­si as­ti.