An­ne Hie­va­nen

Rau­mal­la 8. jou­lu­kuu­ta 1964 ta­pah­tu­nut suu­ri me­ri­on­net­to­muus pa­la­si ih­mis­ten mie­liin mar­ras­kuun alus­sa, kun on­net­to­muu­des­ta sel­vin­nyt Lai­la Täh­te­lä ker­toi ta­ri­nan­sa Tais­to Laak­son Il­ta­lamp­pu -ti­lai­suu­des­sa Rau­man Va­paa­seu­ra­kun­nas­sa.

Koko maa­ta hät­käh­dyt­tä­nees­tä on­net­to­muu­des­ta on nyt ai­kaa 60 vuot­ta. Ar­mei­jan yh­teys­ve­ne (K-8) up­po­si ja 41:stä sii­nä ol­lees­ta ih­mi­ses­tä huk­kui 28.

Lai­la Täh­te­lä (o.s. Ma­tu­la) oli mu­ka­na K-8-kul­je­tus­ve­nees­sä, kun alus vei nuo­ria nai­sia alo­kas­tans­sei­hin Kuus­ka­jas­ka­rin lin­nak­kee­seen. Ei ar­van­nut rau­ma­lai­ses­sa liik­kees­sä jou­lu­a­pu­lai­se­na aloit­ta­nut Lai­la-nei­ti, mitä jou­tui­si ko­ke­maan en­sim­mäi­sen työ­päi­vän il­ta­na. Töis­tä ko­tiin, mek­ko pääl­le, tans­si­ken­gät lauk­kuun, vil­kai­su pei­liin – ja tyt­tö oli val­mis elä­män­sä tans­si-il­taan.

40 nuor­ta nais­ta kii­pe­si ve­nee­seen. No­peim­mat sai­vat is­tu­ma­pai­kan aluk­sen si­sä­ti­las­ta, mut­ta Lai­la jou­tui kan­nel­le, pres­sun al­le. Mat­kan kes­to oli puo­li­sen tun­tia. Oi sitä nau­rua ja lau­lua. Tan­go ”Pe­lar­go­nia” kii­ri pit­kin alus­ta, mi­ten va­lit­si­vat­kin juu­ri tuon kap­pa­leen. ”Sinä yö­nä vaa­ri huk­kui me­ren tum­miin lai­nei­siin…"

Muu­ta­maa mi­nuut­tia myö­hem­min hi­naa­ja tör­mä­si tyt­tö­jä kul­jet­ta­neen ar­mei­jan yh­teys­ve­neen kyl­keen. Iso lai­ne kie­räyt­ti aluk­sen sil­män­rä­päyk­ses­sä ym­pä­ri. Lai­la pu­to­si pres­sun al­ta me­reen ja alus meni poh­jaan.

– Sii­nä ei eh­ti­nyt aja­tel­la mi­tään, Lai­la ker­too.

Hi­naa­ja yrit­ti su­mu­tor­vel­laan il­moit­taa on­net­to­muu­des­ta ja on­nis­tui pe­las­ta­maan joi­ta­kin pin­nal­le nous­sei­ta tyt­tö­jä. Me­ri­ve­si oli kyl­mää ja lai­neet löi­vät kor­ke­al­le.

– Joku huu­si me­ren pääl­lä voi­mak­kaas­ti apuun – äi­tiä ja Ju­ma­laa!

Ui­ma­ri­taus­ta oli Lai­lan pe­las­tus. Hän läh­ti ui­maan koh­ti ran­taa. Va­lon­heit­ti­met syt­tyi­vät lai­vas­sa ja ne muo­dos­ti­vat ui­ma­ril­le va­lo­käy­tä­vän. Mat­kaa sa­ta­ma­lai­tu­riin oli 150–200 met­riä.

Mo­nen­lais­ta eh­ti Lai­la miet­tiä. Elä­mä sol­jui ohit­se kuin fil­mi­nau­ha.

– Ju­ma­la tuli mie­leen, ko­to­na oli lu­et­tu il­ta­ru­kous­ta.

Sa­ta­ma­lai­tu­rin lä­hel­lä Lai­lal­le hei­tet­tiin ti­ka­puut, joi­den avul­la vä­sy­nyt ui­ma­ri ve­det­tiin me­res­tä ylös. Läm­min au­to odot­ti tu­li­jaa ran­nas­sa ja sil­lä ui­ma­ri kii­dä­tet­tiin Rau­man sai­raa­laan. Kym­me­niä sän­ky­jä oli sai­raa­lan au­las­sa odot­ta­mas­sa, mut­ta tu­li­joi­ta ei kuu­lu­nut.

Kaik­ki­aan 28 tyt­töä me­neh­tyi.

– Ei ol­lut vie­lä mi­nun ai­ka­ni, Lai­la miet­ti.

Uu­ti­nen Rau­man me­ri­on­net­to­muu­des­ta le­vi­si ku­lo­val­ke­an ta­voin ym­pä­ri maa­ta. Il­po Yli­kos­ki, Lai­lal­le tun­te­ma­ton hen­gel­li­sen työn te­ki­jä, luki uu­ti­sen Län­si-Savo-leh­des­tä ja sai sy­dä­mel­leen kir­joit­taa Lai­lal­le kir­jeen. Kir­je tuo­tiin ty­töl­le Rau­man sai­raa­laan, mut­ta hän ei ym­mär­tä­nyt tuol­loin, mikä vii­saus kir­jee­seen si­säl­tyy.

Kak­si vuo­si­kym­men­tä myö­hem­min Lai­la ta­pa­si Il­po Yli­kos­ken hen­gel­li­ses­sä ti­lai­suu­des­sa Rau­mal­la ja meni kiit­tä­mään hän­tä. Kir­je oli lo­pul­ta avai­na­se­mas­sa, kun hen­gel­li­set asi­at al­koi­vat kiin­nos­taa Lai­laa. Hän tuli he­rä­tyk­seen, luki Il­pon kir­jeen ja teki us­kon rat­kai­sun.

– ei ole sat­tu­maa, Lai­la sa­noo.

Elä­mäs­sä voi ta­pah­tua mitä vaan.

Lai­la meni nai­mi­siin ja puo­li­so val­mis­tui me­ri­kap­tee­nik­si. Meri koh­ta­si per­het­tä vie­lä toi­sen­kin ker­ran. 4,5-vuo­ti­aat kak­sos­po­jat me­ni­vät on­gel­le Rau­man cam­ping-alu­een ran­taan, toi­nen po­jis­ta hor­jah­ti lai­tu­ril­ta ja huk­kui.

Läh­de: Tais­to Laak­son Il­ta­lamp­pu-oh­jel­ma/Ra­dio Dei