San­na Ran­ta­nen

Noo­ra ja Niko Poh­jo­lan per­he on syn­ty­nyt jou­luun.

Mar­ras-jou­lu­kuun vaih­teen mo­lem­min puo­lin syn­ty­mä­päi­vi­ään viet­tä­vien van­hem­pien lap­set Miko, 14, ja Nova, 2, täyt­tä­vät kum­pi­kin ai­van jou­lun al­la vuo­den li­sää.

Mo­lem­mat lap­set pää­si­vät syn­nyt­ty­ään sai­raa­las­ta juu­ri jou­luk­si ko­tiin.

Kun jou­lu on ovel­la, suun­taa Poh­jo­lan per­he Pit­si­kau­pun­gin jou­luun ja Tam­me­lan Tont­tu­maa­han, jos­sa ikä­vuo­det unoh­tu­vat.

Tar­jol­la on jo­ta­kin kai­ke­ni­käi­sil­le.

Kak­si­vuo­ti­as Nova ei mal­ta py­syä aloil­laan. Te­na­va to­hot­taa Tont­tu­maan ik­ku­nal­ta toi­sel­le ja käy vä­lil­lä il­mai­se­mas­sa in­nos­tus­taan.

– Mä näin tuol­la jon­kun! Nova pal­jas­taa, ja hil­pai­see het­kes­sä ta­kai­sin tont­tu­jen tykö.

Yh­des­sä tei­ni-ikäi­sen iso­vel­jen­sä kans­sa Nova up­pou­tuu tut­ki­maan, mitä jou­luik­ku­nat pal­jas­ta­vat tont­tu­jen jou­lu­tou­huis­ta Van­han Rau­man kät­köis­sä.

Pie­nen kuu­si­ku­jan va­lais­tu­jen jou­lu­pui­den ta­kaa si­sa­ruk­set kurk­ki­vat kuin ton­tut ikään.

– Tuol­la oli ku­vi­oi­ta! Me men­tiin ym­pä­ri ja oli noi­ta jut­tu­ja! Nova hih­kuu.

Koko per­he on yh­tä miel­tä sii­tä, et­tä jou­lu­tun­nel­mas­sa tär­kein­tä on per­heen kans­sa yh­des­sä ole­mi­nen.

Myös Tont­tu­maa on per­heen yh­tei­nen jut­tu.

Mar­ras­kuun lo­pun en­si­vie­rai­lun li­säk­si Tam­me­lan Tont­tu­maas­sa saa­te­taan pii­pah­taa vie­lä ker­ta jos toi­nen­kin, ai­na­kin jos No­val­ta ky­sy­tään.

Van­hem­pien mie­les­tä Tont­tu­maa on an­toi­sa myös ai­kui­sil­le.

– On kuin tu­li­si jo­hon­kin van­haan ai­kaan. Nämä va­lot luo­vat tun­nel­maa, sa­noit­taa äi­ti Noo­ra.

– Tont­tu­maas­sa on help­po rau­hoit­tua ja ol­la per­heen kans­sa läs­nä. Kai­ken kii­reen kes­kel­lä tääl­lä saa ol­la het­ken il­man pai­nei­ta.

Per­heen lap­sil­la riit­tää tut­kit­ta­vaa niin ik­ku­noi­den yk­si­tyis­koh­dis­sa kuin kuu­sis­sa roik­ku­vis­sa yl­lä­tys­kor­teis­sa.

– Vaik­ka it­ses­tä tun­tui­si, et­tä tämä on jo näh­ty, niin lap­set pa­laa­vat uu­des­taan ik­ku­noi­den luo ja löy­tä­vät siel­tä ai­na jo­tain li­sää, Noo­ra nau­res­ke­lee.

– Sit­ten kier­re­tään kol­mat­ta ker­taa sa­mo­ja ik­ku­noi­ta ja ih­me­tel­lään, kun ton­tut ovat vie­lä­kin sau­nas­sa.

Per­heen isä Niko to­te­aa las­ten ole­van Tont­tu­maas­sa var­sin tark­kaa­vai­sia.

– Lap­set huo­mi­oi­vat mei­tä pa­rem­min asi­oi­ta, Niko miet­tii.

– Tun­tuu, et­tei it­se näe yk­si­tyis­koh­tia sa­mal­la ta­val­la.

Tammelan Tonttumaan lisäksi myös muu Pitsikaupungin joulu vetoaa Pohjolan perheeseen. Vanhan Rauman nostalgia ja tunnelmallinen valaistus tuovat jouluiloa niin lapsille kuin vanhemmillekin. Vasemmalta 14-vuotias Miko, äiti Noora, 2-vuotias Nova sekä isä Niko. Kuva: Sanna Rantanen

Poh­jo­lat tuu­mi­vat, et­tä Tont­tu­maa an­taa tot­tu­neil­le­kin kä­vi­jöil­le ai­na uut­ta.

Esi­mer­kik­si ik­ku­noi­hin liit­ty­vis­sä ää­ni­maa­il­mois­sa riit­tää kuun­nel­ta­vaa vie­lä tu­le­viin­kin ker­toi­hin.

Pit­si­kau­pun­ki tar­jo­aa Poh­jo­loil­le myös muu­ta jou­lu­tun­nel­moin­tia.

– Van­ha Rau­ma it­ses­sään on yh­tä jou­lun nos­tal­gi­aa, Noo­ra to­te­aa.

– Olem­me Li­ons Clu­bin kaut­ta mu­ka­na myös hy­vän­te­ke­väi­syys­jou­lu­myy­jäi­sis­sä, sii­tä al­kaa mei­dän jou­lu­nai­ka.

Poh­jo­lat osal­lis­tu­vat li­säk­si Li­ons Clu­bin ruo­ka-avun jär­jes­tä­mi­seen vä­hä­va­rai­sil­le per­heil­le.

– Se on meil­le an­ta­mi­sen juh­laa ja tuo jou­lu­mie­len, vah­vis­taa Niko.

Lu­met­to­muus ei Poh­jo­loi­den jou­lu­miel­tä hait­taa.

– Tont­tu­maal­la on vie­lä isom­pi mer­ki­tys, kun ei ole lun­ta, jon­ka kans­sa leik­kiä, tuo Niko-isä esiin.

Mi­kon mie­les­tä lu­met­to­muus voi ol­la Tont­tu­maas­sa hy­vä­kin asia.

– Tääl­lä näyt­tää ki­vem­mal­ta il­man lun­ta! Va­lot pää­se­vät näin pa­rem­min esiin, huo­maut­taa Miko.

Sa­mal­la kun ai­kui­set päi­vit­te­le­vät lu­met­to­muut­ta ko­ko­nai­suut­ta kat­sel­len, löy­tää pie­ni Nova taas yk­si­tyis­koh­tia.

– Tuol­la­kin on lun­ta! hän näyt­tää.

Pik­ku­rui­sen lu­mi­ka­san pääl­lä No­val­la vai­kut­taa ole­van mu­ka­va leik­kiä.

– Hau­hau! vah­vis­taa Nova.

14-vuo­ti­aan Mi­kon mu­kaan Tont­tu­maa ruok­kii hä­nen jou­lu­miel­tään ja mie­li­ku­vi­tus­taan.

Tont­tu­maas­sa voi pääs­tä myös to­tuu­den ää­rel­le.

Lah­ja­pa­jan ik­ku­noi­den luo­na Miko pal­jas­taa tie­tä­vän­sä yh­tä sun tois­ta jou­lun sa­lai­suuk­sis­ta.

– Jou­lu­lah­jo­jen ma­te­ri­aa­lit tu­le­vat Kor­va­tun­tu­ril­ta. Tääl­lä ne koo­taan ja pa­ke­toi­daan. Täl­lai­sia Kor­va­tun­tu­rin etä­pis­tei­tä on pal­jon myös muu­al­la Suo­mes­sa, Miko mei­naa.

– Tämä on täy­sin tie­teel­li­nen tie­to, ei mi­ten­kään kek­sit­ty. Tämä on nyt his­to­ri­al­li­nen pal­jas­tus!

Mis­tä ih­mees­tä Miko täl­lai­sen tie­tää? Kuu­los­taa sil­tä, kuin hän oli­si it­se jou­lu­puk­ki!

Miko my­häi­lee sa­la­pe­räi­se­nä ja is­kee sil­mää.