Kat­ri Mä­en­pää

Mo­nil­la paik­ka­kun­nil­la tu­tuik­si tul­leet hau­taus­maa­kier­rok­set ja -opas­tuk­set ei­vät ole ran­tau­tu­neet Ul­vi­laan. Ul­vi­lan van­ha hau­taus­maa kes­ki­ai­kai­sen kir­kon vie­rel­lä on kui­ten­kin täyn­nä his­to­ri­an ha­vi­naa, vaik­ka­kin ai­van van­him­mis­ta hau­dois­ta ei hau­taus­maal­la enää näy merk­ki­ä­kään. Ul­vi­lan seu­ra­kun­nan puu­tar­hu­ri Tii­na Haa­pa­mä­ki ker­too, et­tä piis­pa Hem­ming vih­ki kir­kon ym­pä­ril­lä ole­van hau­taus­maan käyt­töön jo vuon­na 1347.

– Meil­tä ei ole ky­sel­ty hau­taus­maa­kier­rok­sia, vaik­ka vä­lil­lä olem­me nii­tä seu­ra­kun­nan kans­sa yh­des­sä poh­ti­neet. Oli­si hie­noa, jos joku pe­reh­tyi­si kun­nol­la his­to­ri­aan, kos­ka lo­pul­ta ai­van van­haa tie­toa on saa­ta­vil­la mel­ko vä­hän.

Ul­vi­lan en­sim­mäi­nen hau­taus­maa si­jait­si Lii­kis­tös­sä. Siel­tä löy­de­tyt van­him­mat hau­ta­ki­vet ovat 1200-lu­vul­ta ja ne on siir­ret­ty näy­til­le kir­kon ase­huo­nee­seen. Ase­huo­nees­sa on esil­lä myös muu­ta­ma hau­ta­paa­si 1300-lu­vul­ta.

– Ase­huo­nees­sa ole­vat hau­ta­ki­vet ovat to­den­nä­köi­ses­ti sak­sa­lais­ten por­va­rei­den ja han­sa­kaup­pi­ai­den ki­viä. He vai­kut­ti­vat Lii­kis­tön alu­eel­la 1300-lu­vul­la. Ase­huo­nees­sa on esi­mer­kik­si vuo­del­ta 1313 Her­bort Wi­pe­ren­vor­den kivi. Hä­net on to­den­nä­köi­ses­ti hau­dat­tu Lii­kis­töön, Haa­pa­mä­ki ker­too.

Kir­kon ase­huo­nees­sa on myös Gö­dick Fin­cen ja Axel Kur­jen hau­ta­ki­vet. Hei­dät on hau­dat­tu kir­kon alt­ta­rin kum­mal­le­kin puo­lel­le.

– Axel Kur­ki oli Ruot­si-Suo­men so­ta­voi­mien yli­pääl­lik­kö ja Ano­lan kar­ta­non omis­ta­ja. Flinc­ke puo­les­taan oli Ola­vin­lin­nan lin­na­pääl­lik­kö ja Sa­von­lin­nan lin­na­lää­nin käs­kyn­hal­ti­ja. Vii­mei­set vuo­det hän eli yh­des­sä vai­mon­sa In­ge­borg Boi­jen kans­sa Ul­vi­las­sa Sun­nie­men kar­ta­nos­sa ja sik­si hei­dät on hau­dat­tu Ul­vi­laan.

Ulvilan vanhalla hautausmaalla on museoitu alue, josta ei saa esimerkiksi poistaa reunakiviä.

Katri Mäenpää

Hau­taus­maal­la ei to­den­nä­köi­ses­ti näy Ul­vi­lan van­hin­ta his­to­ri­aa, kos­ka aluk­si hau­tauk­sia teh­tiin kir­kon lat­ti­an al­le. Tila kir­kon si­säl­lä kävi kui­ten­kin ah­taak­si, jo­ten Ul­vi­las­sa alet­tiin ra­joit­taa sitä, ketä kir­kon si­säl­le sopi hau­da­ta.

– Aluk­si kiel­let­tiin vä­hä­va­rais­ten hau­taus kir­kon al­le ja vuon­na 1735 piti myös it­sel­lis­ten tyy­tyä hau­taus­maal­la ole­viin hau­toi­hin. Kirk­ko­hau­taus ai­heut­ti myös kai­ken­lai­sia mui­ta on­gel­mia. Ruu­mii­ta jou­dut­tiin siir­tä­mään ti­lan­puut­teen vuok­si hau­taus­maal­la si­jait­se­vaan luu­huo­nee­seen. Hau­to­ja piti myös jat­ku­vas­ti kun­nos­taa ja kal­ki­ta ha­ju­hait­to­jen vuok­si. Luk­ka­rin ja sun­ti­on piti tuu­let­taa kirk­koa ha­jun vuok­si su­lan maan ai­kaan en­nen ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta, Tii­na Haa­pa­mä­ki ker­too.

Lat­ti­an al­le hau­taa­mi­nen pää­tet­tiin lo­pet­taa kui­ten­kin lo­pet­taa vas­ta vuo­den 1778 kir­kon­ko­kouk­ses­sa. Hau­taus­maan vai­heis­ta vuo­sien 1370-1650 vä­lil­lä ole juu­ri­kaan tie­toa. Myös­kin vuo­sien 1650-1750 vä­li­sel­tä ajal­ta tie­toa löy­tyy var­sin vä­hän.

– Tuo­hon ai­kaan ar­kis­tot tai­si­vat si­jai­ta Tu­rus­sa. Em­me tie­dä tark­kaan, mitä sil­le on ta­pah­tu­nut. On­ko­han ar­kis­to tu­hou­tu­nut tu­li­pa­los­sa, Haa­pa­mä­ki poh­tii.

Van­hal­ta hau­taus­maal­ta löy­tyy kui­ten­kin usei­ta eri­koi­suuk­sia. Kir­kon pää­tyyn on hau­dat­tu Jon Beck­man, joka toi­mi hol­lan­ti­lai­sen pank­kii­ri­liik­keen asi­a­mie­he­nä. Lei­ne­pe­rin ruu­kin ja Ano­lan kar­ta­non sil­loi­nen omis­ta­ja oli ky­sei­sel­le pank­kii­ri­liik­keel­le vel­kaa, jota hän ei pys­ty­nyt mak­sa­maan ta­kai­sin.

– Kar­ta­no ja ruuk­ki siir­tyi­vät pank­kii­ri­liik­keel­le ja myö­hem­min Jon Beck­man lu­nas­ti mo­lem­mat it­sel­leen. Tä­män jäl­keen Beck­man ke­hit­ti ruu­kin toi­min­taa muun mu­as­sa ra­ken­ta­mal­la pai­kal­le sen en­sim­mäi­sen ma­suu­nin.

Tä­män li­säk­si van­hal­ta hau­taus­maal­ta löy­tyy muun mu­as­sa nah­ka­teh­taan pe­rus­ta­jien su­ku­hau­ta, jouk­ko aa­te­lis­ten, pap­pien ja kirk­ko­her­ro­jen hau­to­ja sekä val­kois­ten hau­ta, jo­hon on hau­dat­tu use­am­pi vuo­den 1918 so­das­sa me­neh­ty­nyt so­ti­las. San­ka­ri­hau­to­ja kir­kon edes­sä on 103 kap­pa­let­ta.

– San­ka­ri­hau­dat on kun­nos­tet­tu tänä vuon­na. Vii­mei­nen hau­taus tä­hän teh­tiin vuon­na 2012. Yh­den rin­ta­mal­le jää­neen so­ti­laan ruu­mis löy­tyi vuon­na 2005, mut­ta tun­nis­ta­mi­ses­sa meni ai­kaa use­am­pi vuo­si.

Uu­sia hau­to­ja kir­kon vie­rel­le ei enää ole tu­los­sa, vaan hau­tauk­set kes­kit­ty­vät vuon­na 1890 käyt­töön ote­tul­le uu­del­le hau­taus­maal­le. Kui­ten­kin van­hoi­hin su­ku­hau­toi­hin kir­kon vie­reen teh­dään hau­tauk­sia noin 25 kap­pa­let­ta vuo­sit­tain.

– Li­säk­si kir­kon hau­taus­maal­ta on va­rat­tu niin kut­sut­tu ka­tast­ro­fi­a­lue. Sin­ne voi hau­da­ta ih­mi­siä, jos jo­kin suu­ri ka­tast­ro­fi is­kee. Toi­vot­ta­vas­ti sil­le ei tule käyt­töä, Haa­pa­mä­ki to­te­aa.