Nii­na Aal­to

”Läpi Ur­ja­lan ja kaut­ta Huit­tis­ten kuu­luu hir­veä jys­ke vars­to­jen, nyt­pä mais­tuu työ, vars­tat mai­hin lyö, tää on Ur­ja­lan tai­ka­yö.”

Näin kuu­luu Mart­ti In­na­sen vuon­na 1967 jul­kais­tu kap­pa­le ja sing­le, joka oli suu­ri hit­ti sa­man vuo­den syk­syl­lä. Alu­een maa­lais­ro­mant­tis­ta mai­se­maa ku­vaa­van In­na­sen kap­pa­leen mu­kaan on ni­met­ty Ur­ja­las­ta Pun­ka­lai­tu­men kaut­ta Huit­ti­siin joh­ta­va mat­kai­lu­tie Tai­ka­yön­tie (seu­tu­tie 230).

Tai­ka­yön­tie on yk­si Suo­men vi­ral­li­sis­ta mat­kai­lu­teis­tä. Se kul­kee läpi maa­lauk­sel­li­sen ja idyl­li­sen maa­lais­mai­se­man. Tiel­lä kul­kies­sa mat­kai­li­ja voi naut­tia upeis­ta pel­to- ja jo­ki­mai­se­mis­ta sekä ais­tia ai­don maa­lai­se­lä­män ja maa­lais­ky­lä­fii­lik­sen. Ei ole­kaan ih­me, et­tä Mad­ven­tu­re­sin Riku ja Tun­na lis­ta­si­vat Tai­ka­yön­tien Suo­men ko­meim­pien mai­se­ma­tei­den jouk­koon. Tai­ka­yön­tiel­le ha­e­taan uut­ta nos­tet­ta Eu­roo­pan maa­seu­tu­ra­has­ton sekä Le­a­der Jout­sen­ten rei­tin ja Le­a­der Pir­kan Hel­men ra­hoit­ta­man Tai­ka­yön­tien Lumo -hank­keen avul­la.

Tai­ka­yön­tiel­lä kul­kies­sa le­pää­vät niin sil­mät kuin mie­li. Huit­ti­sis­ta Pun­ka­lai­tu­mel­le päin Tai­ka­yön­tie kul­kee läpi kum­pui­le­vien pel­to­mai­se­mien ja kau­niin jo­ki­laak­son. Tai­ka­yön­tie­tä reu­nus­ta­vat vau­raat maa­ti­lat ja idyl­li­set ky­lät hen­ki­vät pit­käs­tä ta­lon­poi­kais­pe­rin­tees­tä. Ur­ja­laan päin men­tä­es­sä pel­to- ja jo­ki­mai­se­ma vaih­tuu hil­jal­leen jär­vi­mai­se­maan. Tai­ka­yön­tie­tä on kui­ten­kin syy­tä ajaa va­ro­vas­ti, sil­lä Ur­ja­la on peu­ra­ti­hein kun­ta koko Suo­mes­sa.

Maa­lauk­sel­li­set pel­to­mai­se­mat ker­to­vat mat­kai­li­joil­le myös sii­tä, et­tä ol­laan ”lei­vän läh­teel­lä”. Tai­ka­yön­tien tie­nool­ta löy­tyy­kin usei­ta lä­hi­ruo­ka­ti­lo­ja ja pu­tiik­ke­ja. Herk­kuos­tok­sil­la kan­nat­taa py­säh­tyä esi­mer­kik­si lä­hi­ruo­ka­myy­mä­lä To­ri­puo­dis­sa sekä mar­ja- ja vii­ni­ti­la Mat­ti­lan Mar­ja­ti­lal­la Huit­ti­sis­sa sekä ke­säl­lä ava­jai­sia viet­tä­väs­sä Ka­ja­ba­can vii­ni- ja mar­ja­ti­lal­la Ur­ja­las­sa. Luo­mu­li­ha­ti­lo­ja Tai­ka­yön­tiel­tä löy­tyy use­am­pi kai­kis­ta kol­mes­ta kun­nas­ta.

Tai­ka­yön­tie lu­mo­aa mai­se­mien li­säk­si kult­tuu­ri­tar­jon­nal­laan. Huit­tis­ten kes­kus­tas­sa Tai­ka­yön­tie kul­kee läpi ”ym­py­rä­hul­lu­jen” lii­ken­neym­py­rän, jota ym­py­röi haus­kat ja hul­lun­ku­ri­set pat­saat. Huit­tis­ten mat­kai­lun hel­met, ku­ten pai­kal­lis­ta ta­lon­poi­kais­kult­tuu­ria ja pre­si­dent­ti Ris­to Ry­tin elä­mää esit­te­le­vä Huit­tis­ten mu­seo sekä myö­häis­kes­ki­ai­kai­nen Py­hän Ka­ta­rii­nan ki­vi­kirk­ko si­jait­se­vat vain ki­ven hei­ton pääs­tä Tai­ka­yön­ties­tä.

Pun­ka­lai­tu­mel­la mat­kai­li­jan kan­nat­taa poi­ke­ta Yli-Kir­ran ta­lon­poi­kais­mu­se­os­sa, joka on toi­mi­nut Mau­ri Kun­nak­sen ra­kas­tet­tu­jen las­ten­kir­jo­jen ”Koi­ra­mä­en ta­lon” esi­ku­va­na. Mä­en­pään työ­vä­en­ta­los­sa on hie­nos­ti säi­ly­tet­ty van­ha pe­rin­ne ja esi­neis­tö, ei­kä sitä tur­haan ol­la eh­dot­ta­mas­sa Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­teek­si. Pun­ka­lai­tu­mel­la kan­nat­taa py­säh­tyä myös kah­vit­te­le­maan sym­paat­ti­seen kah­vi­la Myö­tä­tuu­leen, joka on Suo­men har­vo­ja kah­vi­loi­ta, jois­sa edel­leen on pöy­tiin tar­joi­lu. Löy­tyy Tai­ka­yön­tien var­rel­ta myös Suo­men kau­nein tans­si­la­va Särk­kä!

Ur­ja­lan eh­dot­to­miin hel­miin kuu­lu­vat Pöl­kin­vuo­ren elä­myk­sel­li­nen puu­tar­ha, le­gen­daa­ri­nen Suo­men van­hin la­si­ky­lä Nuu­ta­jär­vel­lä sekä Väi­nö Lin­nan työ­huo­ne Ur­ja­lan kir­jas­tos­sa. Sa­mal­la kan­nat­taa myös tu­tus­tua Väi­nö Lin­nan reit­tiin ja vie­rail­la Ur­ja­lan kau­niis­sa kar­ta­nois­sa.

Eri­tyi­sen Tai­ka­yön­ties­tä te­kee sen upei­den maa­lais­mai­se­mien li­säk­si lu­mo­a­vat luon­no­nil­mi­öt. Joen ja pel­to­jen yl­lä lei­ju­va sumu sekä hät­käh­dyt­tä­vän kau­niit au­rin­gon nou­sut ja las­kut lu­mo­a­vat tai­a­no­mai­suu­del­laan. Tai­ka­yön­tiel­lä on tai­kaa!