Ikäihmisten puolesta on syytä pitää hyvinvointialueella ääntä
Miten ikääntyvien ihmisten ympärivuorokautisen asumispalvelun laatu paranee, kun yksiköt harvenevat ja etääntyvät kotiseudulta?
Tuntematon Sotilas -romaanissa ja -elokuvassa on monen muistiin jäänyt kohtaus, jossa alikersantti Lahtinen vastaa hirtehisesti nälkäänsä valittaville sotilaille. Lahtinen tokaisee, että ”menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä”. Lahtisen kommentit ovat tulleet mieleen, kun on lukenut perusteluja Satakunnan hyvinvointialueen palvelurakenteen karsimiselle ja muutosohjelmalle.
Viimeksi tämän viikon maanantaina hyvinvointialueen tiedotteessa kerrottiin, miten muutosohjelman tarkoituksena on parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta, vaikuttavuutta ja saatavuutta sekä saavutettavuutta. Tavoitteena on lisäksi, että kaikki asiakasryhmät saavat tarpeisiinsa nähden oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan mahdollisimman hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kaiken lisäksi palvelut olisivat asiakkaiden saatavilla yhdenvertaisesti, oikea-aikaisesti ja lähellä monin eri tavoin.
Vaikka hyvinvointialueelle on rahasta puute, se tekee alijäämää jo ensimmäisenä toimintavuonna ja kaiken lisäksi sen pitäisi kuroa alijäämät umpeen parissa vuodessa, niin erityisesti yhden asiakasryhmän osalta on syytä olla todella huolissaan. Tämä asiakasryhmä on ikäihmiset, jotka tarvitsevat ympärivuorokautisia asumispalveluita. Julkisuuteen tuodut suunnitelmat ovat saaneet aikaan pelkoa monessa vanhuksessa ja heidän omaisissaan. Mistä minulle tai lähiomaisille löytyy tulevaisuudessa tarvittaessa hoitopaikka? Kysymys on syytä ottaa vakavasti, sen takana on paljon epätietoisuutta.
Satakunnassa on tällä hetkellä ikääntyvien ympärivuorokautisia asumispalveluiden toimipisteitä yhteensä 73. Julkisia niistä on 29 ja yksityisiä 44. Vielä nyt jokaisessa kunnassa sijaitsee ainakin yksi asumisyksikkö. Asiakaspaikkoja niissä on yhteensä yli 2 500. Palveluverkkoselvityksen mukaan neljän vuoden aikana julkisista asumispalveluiden toimipisteistä lakkautettaisiin noin kymmenen. Samalla syntyy tilanteita, ettei kaikissa kunnissa ole enää julkisia yksiköitä lainkaan, samoin asiakaspaikat vähenevät pienimmissä kunnissa. Jos näin käy, on vaikea nähdä, miten näitä palveluita tarvitsevien palvelut paranisivat.
Jos jossakin kohdassa säästöjä ja tehostamistoimia haettaessa on erityisesti kiinnitettävä huomioitava asiakkaiden arvostukseen, niin se on iäkkäämmät ihmiset. He ovat jo taksvärkkinsä yhteiskunnalle tehneet. Heille on luvattu arvokas vanhuus. Työikäiset ja -kykyiset voivat hakea palveluitaan nykyistä pidemmältäkin, mutta ikäihmisten osalta samaa ei voida vaatia. Toivottavasti myös eläkeläisjärjestöt ja muu ikäihmisten järjestöt ovat tämän huomanneet ja aktivoituvat edunvalvonnassaan.
Kun viranomainen tuo julkisuuteen suunnitelmia, kansalaiset ottavat ne luonnollisesti vakavasti. Näin on myös hyvinvointialueen suunnitelmien laita. Kun kyse on palveluista ja erityisesti asumisen palveluista on selvä, että suunnitelmat ovat saaneet aikaan pelon ilmapiirin. Ihmiset ovat huolestuneita. Moni pohtii, minne he joutuvat hoitoon, kun eivät pärjää enää kotona. Onko hoitolaitoksissa yhtään tuttua ihmistä, miten omaiset pääsevät katsomaan? Monet muut palvelut voidaan tehdä etänä ja digitaalisesti tai niitä voidaan järjestää valittuina päivinä eri puolella Satakuntaa, mutta asumispalveluiden osalta kyse on vuoden jokaisesta päivästä. Tulevissa päätöksissä mitataan yhteiskunnan ja päättäjien arvot.
Kim Huovinlahti