Maa­rit Kaut­to

San­na Vai­nio oli 22-vuo­ti­as, kun se ta­pah­tui. Hir­vi loik­ka­si San­nan aja­man au­ton eteen 12. lo­ka­kuu­ta 2000. Vaik­ka on­net­to­muu­des­ta on jo 24 vuot­ta, se vai­kut­taa San­nan elä­mään edel­leen.

San­na opis­ke­li tuol­loin Tam­pe­reel­la ja oli tul­lut vii­kon­lo­puk­si lap­suu­den­ko­tiin­sa Kiu­kai­siin. Kel­lo oli seit­se­män tie­nois­sa il­lal­la ja San­na läh­ti ky­lil­le aje­le­maan. Au­to oli uu­si, vuo­den 2000 mal­lin Volks­wa­gen Golf. Oli hä­mä­rää ja sää oli utui­sen tuh­rui­nen.

Tänä päi­vä­nä San­na muis­taa sen, et­tä hän läh­ti au­tol­la van­hem­pien­sa ko­din pi­has­ta. Sit­ten muis­tis­sa on iso auk­ko, kun­nes San­na ym­mär­si ole­van­sa sai­raa­las­sa ja et­tä jo­tain ka­ma­laa oli ta­pah­tu­nut. San­na ei it­se muis­ta on­net­to­muus­ti­lan­tees­ta mi­tään ja tie­tää vain sen, mitä hä­nel­le on ker­rot­tu. Lää­kä­rit ar­ve­li­vat, et­tä muis­ti pa­laa ai­ka­naan, mut­ta niin ei ole ta­pah­tu­nut.

On­net­to­muus sat­tui Kiu­kais­ten ja Har­ja­val­lan vä­li­sel­lä tiel­lä nu­me­ro 43, met­säi­sel­lä ja va­lot­to­mal­la tai­pa­leel­la, noin 100 met­riä en­nen Hii­ri­jär­ven ris­teys­tä.

– Iso, täy­si­kas­vui­nen uros­hir­vi ei tö­mäh­tä­nyt au­to­ni nok­kaan, vaan ryn­tä­si met­säs­tä hiu­kan viis­tos­ti niin, et­tä se ry­säh­ti ko­ne­pel­lil­le ja tuu­li­la­sin läpi kir­jai­mel­li­ses­ti sy­lii­ni. Au­ton air­ba­git ei­vät toi­mi­neet, kos­ka äk­ki­py­säh­dys­tä ei tul­lut suo­raan edes­tä­päin. Au­to­ni suis­tui ojaan, pyö­räh­ti ym­pä­ri ja jäi sit­ten pyö­ril­leen. Pe­las­ta­jien oli lei­kat­ta­va kat­to ir­ti ja nos­tet­ta­va en­sin kuol­lut hir­vi pois pääl­tä­ni, jot­ta he sai­vat mi­nut ulos au­tos­ta. Au­ton kat­to oli pai­nu­nut si­sään ja oli kuu­lem­ma sen­teis­tä kiin­ni, et­tä oli­si voi­nut käy­dä vie­lä huo­mat­ta­vas­ti pa­hem­min, oli­sin voi­nut hal­vaan­tua kau­las­ta alas­päin, San­na ker­too.

San­nal­ta ir­to­si­vat kaik­ki ala­ham­paat ja leu­kaa jou­dut­tiin kor­jaa­maan. Ham­paat me­ni­vät ylä­huu­les­ta läpi ja huu­len alue vau­ri­oi­tui pa­hoin. Ylä­huul­ta on kor­jat­tu ki­rur­gi­ses­ti use­am­man ker­ran, vii­mek­si muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Huu­les­ta ja koko kas­vois­ta pois­tet­tiin lu­ke­mat­to­mia pie­niä la­sin­si­ru­ja ja hal­jen­nees­sa huu­les­sa oli myös mul­taa. Li­säk­si San­nan nenä mur­tui ja se on hie­man vino tä­nä­kin päi­vä­nä.

– Ja kos­ka ala­ham­paa­ni ir­to­si­vat, on mi­nul­la nii­den ti­lal­la tie­ten­kin te­ko­ham­paat. Ai­van en­sim­mäi­sek­si sain sel­lai­set vä­li­ai­kai­set ir­roi­tet­ta­vat te­ko­ham­paat, sen jäl­keen olen saa­nut jo muu­ta­maan­kin ker­taan uu­det, py­sy­vät ham­paat, jot­ka lii­ma­taan pai­koil­leen.

Kun San­naa hoi­det­tiin heti on­net­to­muu­den jäl­keen sai­raa­las­sa, il­me­ni vie­lä yk­si epä­miel­lyt­tä­vä asia.

– Hoi­ta­jat ker­toi­vat jäl­keen­päin, et­tä olin ai­van täyn­nä hir­vi­kär­pä­siä, nii­tä oli jo­ka­puo­lel­la, San­na to­te­aa.

On­net­to­muu­sau­toa San­na ei saa­nut kos­kaan näh­dä, vaik­ka pyy­si.

– Eh­kä oli hyvä, et­tä en näh­nyt. Au­to meni kuu­lem­ma ai­van ru­si­nak­si.

Onnettomuus opetti Sannalle sen, että jokaisesta päivästä on oltava kiitollinen. Se sai myös toteuttamaan haaveen omista hevosista. Sannan silmäteriä ovat jo 30-vuotias suomenhevosruuna Hilun Huima sekä lämminverinen Multi Alice. Molemmat ovat olleet ravihevosia, mutta viettävät nykyään ansaittuja eläkepäiviään.

Hir­vi­ko­la­ri jät­ti pait­si fyy­si­siä myös psyyk­ki­siä ar­pia. San­na työs­ken­te­lee so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­lan leh­to­ri­na Sa­ta­e­dus­sa. San­nan pää­toi­mi­pis­te on Ul­vi­las­sa, mut­ta hän käy opet­ta­mas­sa myös Kan­kaan­pääs­sä, Ko­ke­mä­el­lä ja Har­ja­val­las­sa, jo­ten au­tol­la ajoa on suh­teel­li­sen pal­jon. Pi­me­äl­lä San­na ei aja au­toa, jos ei ole ai­van pak­ko.

– Sil­loin nuo­re­na käyt­täy­dyin toi­vut­tu­a­ni kuin mi­tään ei oli­si ta­pah­tu­nut. Me­nin no­pe­as­ti uu­del­leen au­ton rat­tiin ja suo­ri­tin jopa moot­to­ri­pyö­rä­kor­tin, mikä tun­tuu kum­mal­li­sel­ta. Moot­to­ri­pyö­rää en kui­ten­kaan ole kos­kaan sen jäl­keen aja­nut.

– Iän kart­tu­es­sa on il­men­nyt mo­nen­lai­sia pel­ko­ja. Pel­kään ajaa au­toa pi­me­äl­lä, kär­sin ah­taan­pai­kan­kam­mos­ta, en­kä mene his­siin mis­tään hin­nas­ta. Olen muu­ten­kin to­del­la säik­ky lii­ken­tees­sä, ajan hi­taas­ti ja olen mo­nes­ti tien­tuk­ko­na. Mi­nul­la on myös pel­ko sii­tä, et­tä au­ton ovet lu­kit­tu­vat sil­loin kun olen si­säl­lä, en­kä pää­se enää ulos. Mi­nul­la on ny­ky­ään iso ja tur­val­li­sen tun­tui­nen au­to, sil­lä mil­lään pik­ku­au­tol­la en suos­tu aje­le­maan.

Myös San­nan avo­puo­li­so Ari Nord­lund on aja­nut hir­vi­ko­la­rin Eu­ra­jo­en ja Pa­ne­li­an vä­li­sel­lä mut­kai­sel­la tiel­lä.

– Ajoin San­nan isän pa­ket­ti­au­tol­la, vauh­tia oli 80 ki­lo­met­riä tun­nis­sa. Au­rin­ko pais­toi suo­raan sil­miin, en­kä to­del­la­kaan näh­nyt mikä au­ton nok­kaan tö­mäh­ti. Py­säh­dyin ja me­nin kat­so­maan. To­te­sin, et­tä au­ton etuo­sa oli lä­hes ko­ko­naan pois­sa ja ojas­sa ma­ka­si kuol­lut hir­vi. Mi­nul­le ei käy­nyt kuin­kaan, mut­ta jos au­to oli­si ol­lut pie­nem­pi, ti­lan­ne oli­si voi­nut ol­la ai­van toi­nen, Ari jut­te­lee.

Sekä San­na et­tä Ari ko­ros­ta­vat, et­tä hir­vi­vaa­ra on syys­hä­mä­ris­sä to­del­li­nen.

– Tun­tuu, et­tä ih­mi­set ei­vät ym­mär­rä kuin­ka va­ka­vas­ta asi­as­ta on ky­sy­mys. Pi­me­äl­lä ja huo­non nä­ky­vyy­den ke­leil­lä aje­taan ai­van tur­han lu­jaa ja ohi­tel­laan mui­ta. Se hir­vi, peu­ra tai kau­ris voi tul­la ke­nen ta­han­sa eteen täy­sin yl­lät­tä­en.

San­na ja Ari ih­met­te­le­vät, mik­si tiel­lä 43 on Kiu­kais­ten ja Har­ja­val­lan vä­lil­lä noin kym­me­nen ki­lo­met­rin pät­kä, jos­sa ei ole ka­tu­va­lo­ja. Juu­ri tuol­la tai­pa­leel­la on sat­tu­nut vuo­sien saa­tos­sa usei­ta hir­vi­ko­la­rei­ta.

– Ha­ro­las­ta Eu­raan päin on ka­tu­va­lot, sa­moin Har­ja­val­las­ta Po­riin saak­ka, mut­ta tuo yk­si väli on il­man va­loa. Tai­val on pi­meä ja met­sä lä­hel­lä tien­reu­no­ja, jo­ten tiel­le juok­se­van hir­vie­läi­men ha­vait­se­mi­nen ajois­sa on hy­vin vai­ke­aa. Oli­si­ko tuol­le tie­o­suu­del­le mah­dol­lis­ta saa­da ka­tu­va­lot? Se pa­ran­tai­si au­toi­li­joi­den tur­val­li­suut­ta huo­mat­ta­vas­ti, San­na ja Ari miet­ti­vät.

Met­säs­tys saa eläi­met liik­keel­le

Hir­vi- ja kau­ris­ko­la­rei­ta sat­tuu Ifin vuo­sien 2019–2023 va­hin­ko­ti­las­to­jen pe­rus­teel­la eni­ten vii­koil­la 40–48, eli lo­ka­kuun al­ku­puo­lel­ta mar­ras­kuun lop­puun si­joit­tu­val­la ajan­jak­sol­la. Eri­tyis­tark­kuut­ta lii­ken­tees­sä vaa­di­taan nyt, kun 12. lo­ka­kuu­ta al­ka­nut hir­ven­met­säs­tys saa eläi­met liik­keel­le.

Lä­hi­Ta­pi­o­la Län­si-Suo­men per­kaa­mat ti­las­tot puo­les­taan ker­to­vat, et­tä kah­dek­sas­sa yh­ti­ön toi­mi­a­lu­een kun­nas­sa sat­tuu kes­ki­mää­rin yli sata riis­ta­on­net­to­muut­ta vuo­des­sa. Kär­ki­paik­kaa ti­las­tois­sa pi­tä­vät Pori (260), Eu­ra (206) ja Huit­ti­nen (166).