Asu­mis­tu­ke­ni pie­nen­tyi tä­män kuun alus­ta hal­li­tuk­sen pää­tök­sen seu­rauk­se­na. Ei on­nek­si pal­joa, mut­ta mi­nun ti­lan­tees­sa­ni ole­val­le pie­ni­bud­jet­ti­lai­sel­le muu­ta­ma kymp­pi­kin on mer­kit­tä­vä sum­ma. Vaan jul­ki­suu­des­sa on ker­rot­tu pal­jon ra­jum­mis­ta­kin seu­rauk­sis­ta, ku­ten yleis­ty­neis­tä hää­döis­tä.

Ra­haa mi­nul­la ja koh­ta­lo­to­ve­reil­la­ni on vä­hän, mut­ta po­liit­tis­ta val­taa meil­lä on pal­jon. Ta­lous­vii­sai­den käyt­tä­mis­tä pu­heen­vuo­rois­ta voi­si pää­tel­lä, et­tä koko maan pys­tys­sä py­sy­mi­nen on tul­lut riip­pu­vai­sek­si sii­tä, mak­se­taan­ko mi­nun­lai­sil­le­ni toi­meen­tu­lo­tu­kea vai ei. Sa­maan ai­kaan toki on lei­kat­tu ve­ron­kier­toa pal­jas­ta­neen Fin­n­watc­hin ra­hoi­tus­ta. Pa­hin­ta ei­vät kui­ten­kaan ole leik­kauk­set, vaan nii­den ta­ka­na pii­le­vä maa­il­man­ku­va.

El­lei ih­mi­nen on­nis­tu löy­tä­mään si­jaan­sa työ­mark­ki­noil­la sai­rau­den, sil­kan epä­on­nen tai jon­kin muun syyn ta­kia, hä­nes­tä ale­taan hel­pos­ti pu­hua ta­lou­del­li­se­na taak­ka­na, ra­sit­tee­na tai epä­on­nis­tu­ja­na. Ole­mat­ta psy­ko­lo­gi­an asi­an­tun­ti­ja on help­po vei­ka­ta, et­tei­vät täl­lai­set pu­heet ai­na­kaan eri­tyi­ses­ti kan­nus­ta ke­tään työl­lis­ty­mi­ses­sä. Tämä joh­tuu yk­sin­ker­tai­ses­ti sii­tä, et­tä jat­ku­va hauk­ku­mi­nen, kyy­ky­tys ja epäi­ly vie it­se­luot­ta­muk­sen. Toki työ­pai­kat­kin ovat yhä har­vi­nais­tu­va re­surs­si, ei­vät­kä ne ny­kyi­sel­lä ta­lous­po­li­tii­kal­la ai­na­kaan li­sään­ny.

Vie­lä muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten Suo­mes­sa oli puo­lu­e­kan­nas­ta riip­pu­mat­ta sel­vää, et­tä kaik­ki kan­nat­ti­vat hy­vin­voin­ti­val­ti­on säi­lyt­tä­mis­tä, vaik­ka sen laa­juu­des­ta saa­tet­tiin ol­la eri­mie­li­siä. Ny­ky­ään täl­lai­nen yh­teis­kun­ta­so­pi­mus on pur­kau­tu­mas­sa, el­lei jo pur­kau­tu­nut­kin. Jo­kais­ta pi­de­tään oman on­nen­sa sep­pä­nä. Aja­tus ei yk­sin­ker­tai­ses­ti pidä paik­kaan­sa. Jo­kai­nen on niin mo­nin säi­kein syn­ty­mäs­tä läh­tien kiin­ni ym­pä­ris­tös­sään, et­tä myyt­ti pur­kau­tuu jo vä­hän­kin huo­lel­li­sem­mas­sa tar­kas­te­lus­sa. Ih­mis­ku­vaa pi­täi­si täs­sä mie­les­sä ru­ka­ta men­nei­syy­teen päin. Se voi­si aut­taa myös tois­tem­me kuun­te­le­mi­ses­sa.

Rami Num­mi

Opis­ke­li­ja, Pori