Satakunnan hyvinvointialueen päätökset – Kylmää kyytiäkö?
Satakunnan hyvinvointialueen 69 valtuutettua ovat olleet kohta kaksi vuotta vallassa. Pelon ja jopa kauhun sekaisin tuntein pelätään päätöksiä, jossa osa maakunnan väestöstä on vaarassa saada kylmää kyytiä.
Valitettavasti hyvinvointialueen luottamushenkilöiden julkinen keskustelu on kääntynyt sivuraiteelle joko tiedostamatta tai tietoisesti pelastaakseen oman nahkansa raskaissa päätöksissä. Synkkiä suunnitelmia hyvinvointialueen palvelurakenteesta on tihkunut ja otsikoihin on noussut hyvinvointialueen turhautuneiden päättäjien kritisoinnit asioiden valmisteluista.
Hyvinvointialueen lakisääteisillä vaikuttamistoimielimillä on mahdollisuus antaa lausuntoja hallituksen esityksistä. Nyt onkin hyvinvointialueen vanhusneuvostolla, vammaisneuvostolla ja nuorisovaltuustolla näytön paikka käyttää tätä mahdollisuutta ja tuoda lausunnon muodossa syksyn aikana tuleviin esityksiin omat perustellut mielipiteensä ja muutosesityksensä.
Valitettavasti monet vanhukset joutuvat elämään terveyden näkökulmasta katsottuna sietämättömissä olosuhteissa. Kotona asuvien ikäihmisten asumisen olosuhteet eivät täytä turvallisen asumisen edellytyksiä ja riittävää huolenpitoa, koska kotikäynteihin jää aivan liian vähän aikaa.
Vapaaehtoistoiminta lamaantui koronan aikana, jolloin kohtaamiset eivät olleet mahdollisia tai olivat hyvin rajoitettuja. Palautumista normaaliin odotetaan kovasti ja vierailuja vanhusten luokse toivotaan. Erityinen huoli on kotona yksin asuvien vaipuminen entistä syvemmälle yhteisöllisyyttä kantavista verkostoista.
Marinin hallitus kykeni rakentamaan alueelliset sosiaali- ja terveysalan toiminnot, kun aiemmat päättäjät toisensa jälkeen olivat surkeasti epäonnistuneet sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteiden uudistamisessa. Mutta antaako tämä epätodellista turvallisuuden tunnetta rahoitusvajeen ja hoitajapulan keskellä. Tämä koskee erityisesti ikääntyneitä.
Yhteisöllisyys, toisista välittäminen, naapuriapu ja talkooperinne ovat hiipuneet. Hyvinvointialueiden kaikkivoipaisuuden korostaminen ei saa sitoa vapaaehtoisten auttavia käsiä tai sulkea puhekumppaneiden korvia ja suita. Naapuriapu vaikkapa vain kuulumisten kyselyllä ja kuuntelulla tuo hyvän mielen ja turvan.
Ei kuitenkaan pidä unohtaa kolikon toista puolta. Monet vapaaehtoiset saavat elämälleen uutta tarkoitusta ja sisältöä. Hyvinvointiyhteiskunta on paikannut talkooperinnettä, mutta ei voi missään nimessä korvata vapaaehtoisten antamaa apua.
Kuntien ja hyvinvointialueiden yhä kasvava ikääntyneiden määrä mahdollistaa vapaaehtoista työtä tekevien määrän ja toisaalta lisää tarvetta. Tässä on eläkkeelle siirtyvillä näytön paikka lähteä vapaaehtoiseksi. Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen on haaste. Vapaaehtoistoiminnalle tulee olla selvät pelisäännöt, jotta molemmin puolinen luottamuksellisuus säilyy.
Hyvinvointialueen arvoperusta edellyttää ihmisen kohtaamisessa ja hoitamisessa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta päätöksenteossa ja inhimillisyyttä ihmisten kohtaamisessa. Nyt on oikeiden valintojen eikä hyvinvointivaltion murentamisen aika.
Paavo Valtanen (kesk.)
Kokemäki, Satakunnan hyvinvointialueen vanhusneuvoston jäsen