Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Tuanoi, ni… lokakuu 22. 2023
Tälläi moni meist porilaisist tai sanosko et täkäläisist pruukaa aika ussei sannoo, niät siit o tullu jo melkei yks mee tuntomerkeist, ko jottai prohtataa. Olette sääkeristi muute huamannu, et täs stää taas ollaa jo lokakuu loppupualel. Syyskuu meni valla lentäi ja lokakuu taitanu men viälki friimakkaammi. Oikeesti iha sana täyres merkitykses, ko varisevat puitte lehrekki o pakannu mennee pualelt toisel, jolses koht aamusti konnei viä ploosaa ruakkoo niit tiähes. Ny vast lavvantai vastase yä pakkane purasi mee aitta parve pelekuunii, niät koht arken o syyt ne ottaa pois ja tehr tillaa havuil valoines talvee varte. Kavva niist saatiiki nauttii, ninko ny yleensäki suvinunnuist. Kavva ei men siihenkä et fiirataa taas Pyhhäi päivää ja sihe mennes o syyt tällät haurat kans talvikuntoo ja viär kynttylälyhtyi pirikkeet ettei tartte sit siäl kilkutel, ko pakkane o maat kovettanu. Kerra vuasii sit meil jäi ne tapit viime tinkaa ja sillo sit oikee vasaraa tarttettii ja nii tartti moni muuki, Soli kertta vaa ja siit kyl opittii. Kynttylät muute o ny tänä syksyn tosi tyyriit tai aikasempaa verrattun ny kumminki. Aika tarkkanakki niitte kans saa ol ettei tul silmää sahatuks, ko nois öljykynttylöis o suurii eroi palamise suhtee, siis koos ja kyl määrätyt merkit paremmi pallaaki. Aikalai soo silti kyl kii se hyvi palamine asteistki ja lyhrystki. Kivvee värkätyis lyhryis pallaa kyl hyvi ja yleensä loppuu.
Kuuse havui meil o omast takkaa ja o hyväki vaa et niit klipsutaa millo mihinki tarkotuksee. Mäntyy ei ol ittel ja avulias kranniki, joka kotitiluksiltas o ain niit mul tuanu muutti jo kaupunkii. Kuis kävikä, ko ninko taivaa lahjan hän kilautti ja lupas nykki mul männy oksat aitta parvee tuar. Kiitos jo etukättee. Tälläi stää toisistamme hualt piretää. Toisel krannil o syksy mittaa omppui piisannu ja niit o saanu hakkee, ko omat kesäomput o jo loppunu aikaa sit. Tulikurkuil mää sit pruukaa kiittää saamistani eruist. Tää taitaa ol stää yhteisöllisyyt ainaki mee vanhai keske.
Kavva kesti meil tai ainaki kaks viikkoo, niät onk se ny sit muka kavva tua suure vaahtera lehtei puttoomine. Tuntu ettei ne lopu lainka, vaik päivittäi ohennettii. Sikko tuli hyvä pakkane, ni putos lopukki ja ny sit arken päästää loppui kimppuu. Iso tammi o vihreenäs viä, niät kyl arkiliikuntaa piisaa ilma kuntosallii, ko soo täs iha omast takkaa. Vesi jojes o ollu jo pitkääs korkeel, ei mittää hättää, mut kumminki. Aikamoine rohjo kulkee kova virra fölis ja o tääl viä melkei hunninkol olevii laitureikki jojes. Mustarastaat tyhjensi mahoniat runsaist marjoist ja kai ne sit syljeskeli siämenet tiähes, ko niis o kuulemma jottai haitallist, vai onk sittenkä? Kakka ny niil kumminki vahva kretliinist eikä lähr juur pesemälkä rappusist.
Tuanoi, ni ja ens viikkoo ny näil ja sit taas jottai iha muut. Voiraa…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos