Suve ko­ho­koh­ta… ke­sä­kuu 23. 2024

No nii täs stää fii­ra­taa ny suve ko­ho­koh­taa mit­tu­maa­rii. Pa­ras tryki o jo ohi ja vii­ri nos­tet­tu sal­koo lipu li­a­hu­mi­se jäl­kee. Olis kyl iha pas­se­lii saar li­put­taa viä tän­nää­ki ja saa­ki jos sul o jot­tai juh­laa vaik. Ni,i, mut vi­ral­li­ses­ti me kum­min­ki sit ei­le eh­toos­ti lip­pu las­ket­tii , nin­ko kuu­luu. Au­rin­ko ei kyl­lä­kä las­ke­nu viä pit­kää ai­kaa. Oli­ki ai­ka hi­a­noo, ko flaku flei­jas ko­vas tuu­les ei­kä roik­ku­nu tan­kos, nin­ko han­tuu­ki nau­las ko hiu­ka yä­sy­räm­me aj­jaa. Kyl soo fii­ni näky, ko Su­a­me lip­pu puh­taa­nas li­a­huu täy­sil. Se an­taa ih­meel­li­se rau­ha tun­nu ja ty­ty­väi­syy­re, ko stää kat­te­lee. Ai­ka­lai sil­ti sem­mo­ne re­pi­vä tuu­li käy lipu pääl ja on­ki pi­ret­tä­vä vaa­ri et­tei lip­pu lähr rip­saa. Soo koht änt­rät­tä­vä sit ja viä jo­ka­sest nur­kast sa­mal­lai, o mul ai­ka­nas emän­tä­kou­lus ope­tet­tu. Vii­ri meil kul­luu iha liia pia must. Sa­ta­kun­na­vii­ri vaa­ku­noi­nes pit­kää tan­koo o ai­ka tyy­ris tau­koo­mat uu­sit­ta­vaks, niät stää ole kyl jou­tu­nu pi­tuu­rest pät­kii ree­ra­tes en­ne­ko o men­ny va­he­tuk­see. Ih­me et­tei ne kek­si sihe pa­rem­paa värk­kii viä nyk­kä. No se siit..

Mit­tu­maa­ri ai­ka ai­na­ki tääl­läp­päi o su­ju­nu ai­ka rau­hal­li­ses­ti ver­rat­tun mon­nee muu­hu ai­ka­sem­paa ju­han­nuk­see. Ve­sie­lä­mä oli rau­hal­li­sem­paa, mi­tä­ny nua poi­kak­nöö­sei pö­ri­se­vät le­lut yät my­ä­re liik­ku ja jo­ku­ne paat­ti, mut po­jat o poi­kii. Tai­taa sil­ti tää nuu­kai­lu­ai­ka jol­lai­lai näk­kyy siin­ki et­tei is­säi pörs­sist ir­too en­nää nii pal­jo pen­sa­rah­haa tur­huu­tee. Ai­ka vähä o ui­ma­reik­ki nä­ky­ny ja kyl vesi mel­ko kyl­mää o ol­luk­ki, tai tun­tu­nu ain en­si men­nes kyl­mält kum­min­ki en­ne tot­tu­mist. Kyl se kum­mas­ti fris­kaa sik­ko sin vet­tee vaa men­nee. Va­ro­vai­ne tos jo­jes ui­res saa kyl ol, ko mel­ko­sii run­koi ja ko­ko­nai­sii puit siin tämä täst men­nee, niät su­kel­ta­mi­ne o mel­kei ki­äl­let­tyy var­muu­re vu­aks. Kok­koi tai­si ol har­vas, kon­nem­mää ai­na­ka näh­ny, ko viä ot­te­lu lop­pu­mi­se jäl­kee ran­taa stää var­te iha pai­ral­las pat­sas­te­li. Seki tai­si ol tur­val­li­suu­re vu­aks ai­na­ki täl ran­nal, ko se ploo­sas iha su­a­raa ran­taa päi.

Kril­li o ol­lu kuu­man ja kal­laa li­suk­kei­nes ja lin­tuu­ki o sin täl­lät­ty. Ei­kä siin se kum­mem­pii ih­meel­li­se ni­mi­sii pö­pe­röit tar­vit­tu. Mää oli paa­kan­nu limp­puu ja kak­koo ja prä­kän­ny sil­li­mös­söö ja miäs kraa­van­nu loht kans hiu­ko­mis­see. Uu­ret pe­ru­nat ny ti­ä­tys­ti tähä suve par­haa­see ai­kaa kuu­luu ja ra­par­pe­ri­pii­ra­kat eri mu­a­rois. Man­si­koit ei meil viä ol­lu. Mi­ä­li­ku­vi­tuk­sel ko an­taa luva ol fö­lis ko sa­pus­kaa pi­hal sort­tee­rat­taa, ni hyvä tul­lee. Sa­not­tii et vi­han­nek­set o hin­nal­tas nous­su,, mut kyl sa­lat­ti­värk­kei ai­ka erul­li­ses­ti saa. Var­hais­kaa­li o hin­nas, mut nii hyv­vää, vaik sii­vui muu­ri­kal pais­tais. No taas mei­na­si läh­tee ma­ku­mat­kal, mut pois se meist.

Kai­ke sor­ti su­vi­sist nau­tin­noist pi­re­tää ny hu­alt ja toi­sis­tam­me kans…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos