To­rel­lak­ki o vii­me vii­kol saa­tu taas au­rin­ko plo­so­tust täy­relt tai­vaalt ja vois­ko to­ret, et hiuk­ka mel­kei lii­kaa­ki. Tai sil­lai to­tes ne kaik­ki tu­tut ny kum­min­ki, jok­ka oli flä­tän­ny ah­te­ris to­ril kuu­lus­tel­lee vii­sait poh­rin­toi jos jos­ta­ki as­jast päi­väi ai­kan. Siäl ei kuu­lem­ma juur löy­tä­ny kal­vep­las­sii, niät oli vaa kyl­mäs­ti nous­ta­va ja läh­ret­tä­vä hak­kee su­a­jaa. Sa­mal­lai sil­ti tai­si ol muil­lak­ki plas­seil, et hiki tuli. Kyl kuul­lut kom­men­tit sil­ti it­te til­fäl­leist o ol­lu ai­ka­lai po­si­tii­vi­sii ja ih­mi­set o ty­kän­ny ja mik­sei olis. Siit­tä­ki kuu­li et Pori hu­a­leh­ti hyvi, et ih­mi­set sai hyv­vää mei­kä­läist vet tar­peeks ju­a­rak­ses. Toi­vo­taa et hu­a­ma­si­vat kans to­rel­lak­ki oi­kees­ti, kui hyv­vää vet meil tääl Po­ris o. Me van­hat ei nii­hi sem­pa­loi­hi lain­ka läh­ret­ty, vaa ol­tii hen­kes kyl fö­lis ja kat­tel­tii sit mitä telk­ku eh­toi­si trah­tee­ras niist. Vu­a­sie var­rel o tul­lu ol­tuu nii mo­nes mu­kan, et ny o nu­a­rem­pai voo­ro, vaik­ka­ki kiin­nos­tav­vaa kuul­ta­vaa olis kyl ol­lu siäl mo­nel ta­hol. Jäl­ki­kät­tee tul­lee sää­ke­ris­ti viä moni as­ja fra­mil ote­tuks ja kuul­luks­ki.

Jaa ni ol­tii me kyl yh­ten päi­vän stää to­hi­naa nä­ke­mäs ja kuu­le­mas sil­lai ohi men­ne, ko ol­tii seu­ra­kun­na ree­raa­mas mi­äl­lyt­tä­väs tä­kä­läi­se tan­go­ku­nin­kaa tan­go­kon­ser­tis Kes­ki-Pori fii­nis kir­kos. Men­tii jo hy­vis aj­joi silt va­ralt et kirk­ko tul­lee iha täy­tee. Ei iha täy­tee tul­lu, mut oi­kee hyvi kah­jaa oli lii­pan­tees. Siin hil­jen­tyis ih­me­tel­tii, ko sin et­tee tu­a­tii to­pat­tui lenks­too­lei, et ketä var­te? No se kyl klaa­raan­tu, ko pääs­tii al­kuu. Mee oma kirk­ko­her­ra ja lää­ni­ro­vas­ti toi­vot­ti ter­ve­tul­leeks ark­ki­piis­pa, kent­tä­piis­pa ja Mik­ke­li piis­pa ja koko väje. Täs vois ny hy­vä­tah­to­ses­ti to­ret, et tääl heit pi­ret­tii nin­ko piis­paa pap­pi­las van­ha sa­non­na muk­kaa. Häne, siis Hi­a­ta­se alus­tus oli tosi va­la­se­va ja tan­go­ti­a­to­ne. Alo­tet­tii ti­ät­ty ku­nin­kaa al­kuu lau­la­mal Sa­tu­maa vai olik se On­nem­maa-tan­gol e muist. Sit kaik­ki kol­me piis­paa oli va­lin­nu oma mi­ä­li­tan­gos, jost he en­ne lau­lu lau­la­mist ker­to iha vin­kees­ti. Tul­tii sihe tu­lok­see et tan­goi sa­nat hy­vin­ki voi yh­ris­tää tai­vaal­lis­see sa­no­maa. Li­säks tan­go saat­to kos­ket­taa piis­pai nin­ko kyl mee muit­ten­ki elä­mää sy­väl­täk­ki ja tun­tei­sii ve­ro­te. Ku­nin­kas ei lau­luil­las pet­tä­ny ket­tää, ko nii puh­taas­ti ja jo­ka­se sy­ränt hel­lie an­to tan­goi soir mee kom­mees kir­kos. Ei­kä pas­saa unoh­taa nu­art sä­es­täj­jääs­kä, joka täl­läs kans kos­ket­ti­mil pa­ras­tas, niät jos­sa­ki koh­ri eh­kä ina lii­an­ki mah­ti­pon­ti­ses­ti sil­lai, et lau­lu mel­kei hä­vis. Tan­goi li­säks saa­tii kuul muu­ta­ma muu­ki esim ku­nin­kaa oma kap­pa­le ja vaik mai­nin­tan se en­ke­leit yä­voo­ros, joka o mul oma­koh­ta­ses­ti­ki tär­kee. Kyl oli nau­tit­ta­va tun­ti kir­kos, hel­le jäi ulos.. Kii­tos kaik­ki te tan­go­ku­nin­kas, sä­es­tä­jä, piis­pat, mee oma kirk­ko­her­ra, seu­ra­kun­ta ja kant­to­ri­ki, joka siäl jako ve­si­mu­kei tar­vit­se­vil!!

Taas tuli plari täy­tee ja lo­put sit taas jäi ens­viik­koo, jol­lo hel­le­ki o kai siir­ty­ny mual…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos