Viikon Sana: Matkantekoa – pääsiäisestä matka jatkuu ylösnousseen Jeesuksen kanssa
Kevään aikana on tehty pitkää matkaa kohti pääsiäistä. Paaston aikaan on laskeuduttu laskiaisesta lähtien ja samalla seurattu Jeesuksen matkaa kohti Jerusalemia ja pääsiäisen tapahtumia. Matka on tiivistynyt hiljaisella viikolla kärsimyksen ja kuoleman äärelle. Samalla on pysähdytty pohtimaan kaiken tämän merkitystä yksittäisen ihmisen elämässä.
Pääsiäisaamu on matkan huippukohta: hauta onkin tyhjä ja Jeesus ylösnoussut. Mutta matkanteko ei pääty tähän, vaan alkaakin jotain uutta. Paaston ajan painunut katse nostetaan kohti iloa, kohti kaikkea sitä mitä ylösnousemus tarkoittaakaan. Kun opetuslapset pohtivat ylösnousemuksen merkitystä omana aikanaan se herätti heissä paitsi iloa, myös pelkoa, hämmennystä ja kuohuntaa. Mutta heitä ei jätetty yksin, vaan matka jatkui ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Hän rohkaisi matkantekijöitä ja he saivat levätä Jeesuksen seurassa.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus lohduttaa tulevasta huolissaan olevia opetuslapsia sanoen: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.” (Joh. 14:1-2)
Samoja Jeesuksen sanoja luetaan yhä edelleen usein hautajaisissa, tämän matkan lopussa, lohdutukseksi ja rohkaisuksi. Ylösnousemus luo koko elämän matkalle horisontin ja toivon.
Jenni Riihimies
vs. seurakuntapastori, Länsi-Porin seurakunta