Tiia Jo­ki­sa­lo

On ar­ki­päi­vä ja Hei­nos­ten ko­dis­sa tul­vii ruo­kien tuok­su. Pii­ra­koi­ta ja ruo­kia val­mis­tuu tyt­tä­ren syn­ty­mä­päi­viä var­ten, oman puu­tar­han par­sa­kaa­lit po­ri­se­vat pa­das­sa.

Si­näl­lään täs­sä ar­ki­ses­sa ti­lan­tees­sa ei ole mi­tään ih­meel­lis­tä, mut­ta har­vi­nais­ta luk­sus­ta se sil­ti Mat­ti ja Päi­vi Hei­no­sel­le on. Kum­pi­kaan heis­tä ei ni­mit­täin ole tä­hän ai­kaan päi­väs­tä kes­kel­lä viik­koa juu­ri­kaan ko­to­sal­la ol­leet vuo­si­kym­me­niin.

Ta­ka­na on ta­san kol­me­kym­men­tä­nel­jä vuot­ta yrit­tä­jyyt­tä Me­ri­fy­si­os­sa, Mat­ti hie­ro­ja­na, Päi­vi fy­si­o­te­ra­peut­ti­na ja yrit­tä­jä­tai­val päät­tyi elo­kuun lo­pul­la, eli pa­ris­kun­ta on ol­lut nyt kuu­kau­den ver­ran va­paal­la. En­sim­mäi­set vii­kot ovat ku­lu­neet asi­oi­ta jär­jes­tä­es­sä ja reis­suis­sa. Toi­saal­ta uu­teen elä­män­vai­hee­seen on so­lah­det­tu heti su­ju­vas­ti mu­kaan.

– Tuos­sa yk­si aa­mu kah­via kaa­ta­es­sa­ni mie­tin, et­tä en­pä enää edes osaa ku­vi­tel­la, et­tä täs­tä pi­täi­si van­haan työ­hön läh­teä, Mat­ti miet­tii.

Elä­kei­kään on joi­ta­kin vuo­sia, jo­ten töi­tä kum­man­kin on vie­lä tar­koi­tus teh­dä, mut­ta täl­lä ker­taa tois­ten lei­vis­sä, yrit­tä­jyys on nyt ko­et­tu ja elet­ty.

Ja pit­kään on­kin. Pa­ris­kun­ta muut­ti Me­ri­kar­vi­al­le, ta­kai­sin Ma­tin ko­ti­kon­nuil­le, vuon­na 1989 ja sii­tä vuo­den ku­lut­tua am­ma­til­li­ses­ti vie­lä un­tu­vi­kot tart­tui­vat yrit­tä­jyy­teen.

– Yrit­tä­jyys ei ol­lut kum­man­kaan suun­ni­tel­mis­sa, mut­ta kun sii­hen tuol­loin tar­jou­tui mah­dol­li­suus, us­kal­sim­me tart­tua sii­hen.

Päivi ja Matti Heinonen pyörittivät Merifysiota päivälleen tasan 34 vuotta. Vuosiin mahtuu paljon, mutta työn ydin on pysynyt samana.

Ja hyvä niin, sil­lä se kan­nat­ti. Hei­no­set sai­vat it­sel­leen us­kol­li­sen asi­a­kas­kun­nan, joka on kas­va­nut hei­dän mu­ka­naan vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na.

Yrit­tä­jä­vuo­siin mah­tuu yh­tä ja tois­ta, mut­ta kos­kaan ei ole tar­vin­nut to­sis­saan pe­lä­tä toi­min­nan puo­les­ta.

– Puo­len­tois­ta vuo­den yrit­tä­jyy­den jäl­keen lama is­ki ko­vaa. Mut­ta muis­tan, et­tä Mat­ti ke­hot­ti luot­ta­maan ja niin­pä minä luo­tin. Lo­pul­ta kävi niin, et­tä vuo­des­ta tuli ko­vin­kin me­nes­tyk­se­käs. Opin sii­tä, et­tä yrit­tä­jyys on aal­toi­lua ja toi­nen vai­he seu­raa tois­ta.

Ko­ro­nan al­ku­a­jat luon­nol­li­ses­ti myös ko­et­te­li­vat yrit­tä­jiä, työt lop­pui­vat het­kek­si kuin sei­nään. Ih­mi­set ei­vät tul­leet vas­taa­no­tol­le ja hoi­va­ko­tei­hin ei ol­lut me­ne­mis­tä. Täs­tä­kin kui­ten­kin sel­vit­tiin.

Aja­tus yri­tyk­sen myy­mi­ses­tä vah­vis­tui hil­jal­leen ja lä­hes­ty­vä kuu­den­kym­pin ikä ja Ma­tin vii­me­tal­vi­nen sai­ras­te­lu toi­vat asi­oi­hin pers­pek­tii­viä.

– Olem­me työs­säm­me näh­neet, kuin­ka no­pe­as­ti ter­veys voi huo­non­tua. Ha­lu­sim­me, et­tä meil­le jää ai­kaa vie­lä teh­dä asi­oi­ta ja naut­tia elä­mäs­tä, kun ter­veyt­tä on, Päi­vi ker­too ja Mat­ti jat­kaa:

– Juu­ri­kin täl­lä vii­kol­la Päi­vi to­te­si, et­tä me­hän voim­me läh­teä täs­tä näin vain vaik­ka äk­ki­läh­döl­lä ul­ko­mail­le. Ei sel­lai­nen ole ol­lut mah­dol­lis­ta ai­em­min, vaan reis­sut on pi­tä­nyt suun­ni­tel­la ai­na­kin puo­li vuot­ta etu­kä­teen.

Elä­mään on yrit­tä­jyy­den li­säk­si toki mah­tu­nut muu­ta­kin. Pa­ris­kun­ta ta­pa­si toi­sen­sa vuon­na 1985 ja liit­toon siu­naan­tui kol­me las­ta. Oma ko­ti­kin ra­ken­net­tiin Ma­tin ko­ti­ti­lal­le.

– Las­ten vie­lä asu­es­sa ko­to­na reis­sa­sim­me tii­viis­ti per­hee­nä. Lo­mia pi­det­tiin viik­ko siel­lä toi­nen tääl­lä, mut­ta yh­tei­siä pit­kiä ke­sä­lo­mia ei pi­det­ty. Kou­lun lo­mien ai­kaan las­ten ol­les­sa pie­niä vuo­rot­te­lim­me lo­mia Ma­tin kans­sa, jot­ta lap­set sai­vat ol­la ko­to­na, Päi­vi ker­too.

– Vauh­tia on ol­lut, Mat­ti sum­maa hy­myil­len.

Me­ri­fy­si­os­sa uu­si­na yrit­tä­ji­nä jat­ka­vat Mi­ka­el ja Mari Toi­va­nen, jot­ka muut­ti­vat Me­ri­kar­vi­al­le al­ku­vuo­des­ta.

– Otim­me hei­hin heti yh­teyt­tä aja­tuk­sel­la, et­tä nyt on so­pi­va het­ki ja so­pi­vat jat­ka­jat. Yrit­tä­jyy­den lo­pet­ta­mi­nen oli­si muu­ten­kin ol­lut muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua edes­sä, mut­ta yri­tys oli­si pi­tä­nyt ajaa alas, jos so­pi­vaa os­ta­jaa ei oli­si löy­ty­nyt, eli nyt tämä meni hy­vin.

Elo­kuun lo­pul­la Hei­no­set hy­väs­te­li­vät asi­ak­kaan­sa läk­si­äis­kah­vien mer­keis­sä, ja ky­sees­sä oli ko­vin tun­tei­kas ti­lai­suus.

– Täs­sä lii­kut­tuu edel­leen­kin, kun asi­aa ajat­te­lee. Hai­keus on suu­ri, sil­lä meil­lä oli hy­vin pit­kiä asi­a­kas­suh­tei­ta, mo­nis­ta asi­ak­kais­ta on tul­lut vuo­sien ai­ka­na tär­kei­tä, ys­tä­vyys­suh­tei­ta­kin on sol­mit­tu. Mut­ta olem­me var­mis­ta­neet asi­ak­kail­le jat­kon, edel­leen Me­ri­fy­si­oon voi men­nä, eli pi­tää vain luot­taa, et­tä asi­at jat­kos­sa­kin sol­ju­vat, Päi­vi miet­tii.

Töi­tä mo­lem­mat to­si­aan ha­lu­a­vat ja ai­ko­vat vie­lä jos­sain muo­dos­sa teh­dä, mut­ta juu­ri täs­sä het­kes­sä on hyvä näin.

– Pi­det­tä­vä­nä on vuo­si­kym­men­ten edes­tä pek­ka­sia, yli­työ­va­pai­ta ja ke­sä­lo­mia, pa­ris­kun­ta to­te­aa huu­mo­ril­la.

Me­ri­fy­sio

– Pe­rus­tet­tu vuon­na 1987.

– Mat­ti ja Päi­vi Hei­no­nen aloit­ti­vat yrit­tä­ji­nä 1990.

– Toi­mii sa­mois­sa ti­lois­sa Kaup­pa­tiel­lä nyt jo 27:ttä vuot­ta, sitä en­nen kuu­si vuot­ta kun­nan ti­lois­sa.

– Alus­sa yrit­tä­ji­nä oli nel­jä hen­ki­löä, myö­hem­min Hei­no­set jäi­vät kak­sin.

– Syys­kuun alus­ta uu­si­na yrit­tä­ji­nä ovat toi­mi­neet Mi­ka­el ja Mari Toi­va­nen. Yri­tys­kau­pas­sa hyö­dyn­net­tiin Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jien omis­ta­jan­vaih­dos­neu­von­ta­pal­ve­lua.