Jääkö puheenjohtajavaali historiaan osana Olympiakomitean aseman järkkymistä?
Raiko Häyrinen / STT
Kaksitoista vuotta sitten, marraskuussa 2012 Suomen olympiakomitean puheenjohtajuutta tavoitteli kolme miestä – aivan kuten ensi lauantaina, jolloin Olympiakomitea valitsee Jan Vapaavuorelle seuraajan Tapio Korjuksen, Petteri Kilpisen ja toistaiseksi vaille jäsenliittotukea jääneen Pieti Poikolan joukosta.
Marraskuun 2012 puheenjohtajavaalissa Risto Nieminen kepitti selkein luvuin Jukka Rauhalan ja edellisen puheenjohtajan Roger Talermon. Mutta puheenjohtajavalinnan tärkein seuraus varmistui vasta vuosia myöhemmin.
Talermo nimittäin vastusti Olympiakomitean fuusioimista vuodenvaihteessa 2012–2013 aloittamassa olleeseen uuteen liikunnan kattojärjestöön Valoon. Niemisellä ei tuolloin ollut selvää kantaa asiaan, mutta hänestä tuli myös Valon puheenjohtaja 2014 ja hänen johdollaan Valo ja Olympiakomitea yhdistyivät. Näin sinetöityi Olympiakomitean nykyinen tehtävä sekä huippu-urheilun että liikunnan edistäjänä.
Käykö niin, että vuosien kuluttua Olympiakomitean tämänkertainen puheenjohtajavaihdos tulkitaan osaksi murrosta, jossa komitean asema järkkyy?
Julkisuuteen on jo pulpahtanut tietoja, jotka voivat enteillä mullistusta.
Niistä uusin on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) maanantaina lajiliitoille lähettämä tiedote, jonka mukaan ministeriö jakaa jatkossa itse lajiliittojen tehostamistuet. Aiemmin ministeriö on siirtänyt rahat jaettavaksi Olympiakomitean huippu-urheiluyksikölle.
Syynä on Oikeuskanslerinviraston ja Valtiontalouden tarkastusviraston näkemys, jonka mukaan aiempi käytäntö oli ristiriidassa perustuslain kanssa. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävää tehtävää ei Suomessa saa lain mukaan antaa muulle kuin viranomaiselle.
Marraskuussa OKM:stä tuli myös tieto, että suomalaisen huippu-urheilun rakenteita ja prosesseja ollaan uudistamassa merkittävästi. Olympiakomitea kiirehti yhdessä 33 lajiliiton kanssa vetomaan, että urheilujärjestöt pitäisi saada paremmin mukaan työhön.
Konkreettinen esitys siitä, miltä tulevaisuuden suomalainen urheilujärjestelmä voisi näyttää, tuli julki lokakuussa. Kuusi urheiluvaikuttajaa – Valentin Kononen, Kati Lehtonen, Jarmo Mäkelä, Sami Itani, Anu Nieminen ja Karl-Erik Michelsen – esitti uuden huippu-urheilun asiantuntijaelimen perustamista opetus- ja kulttuuriministeriön yhteyteen. Se tarkoittaisi nykymuotoisen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön alasajoa ja uuden, itsenäisen ja vain huippu-urheiluun keskittyvän toimielimen perustamista.
– Eiköhän meillä näitä yksiköitä ole Suomessa jo ihan riittävästi, Tapio Korjus kuittasi ehdotuksen Helsingin Sanomissa.
Yksi uutta asiantuntijaelintä esittäneistä on Jyväskylän ammattikorkeakoulun johtava tutkija Kati Lehtonen. Hän on tutkimuksissaan keskittynyt erityisesti liikuntahallintoon, -johtamiseen ja -politiikkaan.
– Meidän ajatuksemme on, että tarvittaisiin pelkästään huippu-urheiluun keskittyvä julkinen organisaatio, joka voi hallinnollisesti paremmin vastata tätä poikkeuksellisen monialaista toimijajoukkoa ja olisi tulosvastuussa toiminnasta, Lehtonen vastaa STT:n haastattelussa.
– Nykyinen huippu-urheiluyksikkö joutuu ottamaan kantaa myös huippu-urheilun kannalta epäolennaisiin strategisiin kysymyksiin. Julkisia varoja on kyettävä jakamaan myös nykyistä enemmän suoraan valmentautumiseen kansainvälisen vaatimustason mukaisesti.
Korjus kuului aikoinaan nykyisen huippu-urheilujärjestelmän synnyttäneeseen Huippu-urheilun muutosryhmään (HuMu) ja on Olympiakomitean hallituksen jäsen, mutta hän on pyrkinyt horjuttamaan Petteri Kilpisen esiintymistä ulkopuolelta tulevana muutosjohtajana ja korostanut Kilpisen osuutta Olympiakomitean ja Valon yhdistymiseen.
Lehtosen mielestä HuMun 2010-luvun alussa viitoittama tie on kuljettu loppuun. Pariisin mitalittomat olympialaiset sytyttivät lopulta julkisen keskustelun pitkään kyteneistä kysymyksistä.
– Viisitoista vuotta Suomessa on toimittu HuMun ajatusten pohjalta. Tulokset ovat pöydässä. Jotain uutta pitäisi kokeilla. Me olemme mallintaneet ajatuksiamme muista maista, kuten Tanskasta, Lehtonen sanoo.
Suomen urheilujärjestelmä on sekoitus valtion ohjausta, järjestötoimintaa sekä kuntien ja yksityisen sektorin toimintaa. Lehtonen katsoo, ettei Olympiakomitea pysty tätä kokonaisuutta johtamaan.
– Olympiakomitea toteaa itse, että he johtavat suomalaista liikuntaa ja urheilua, mutta minusta se ei pidä paikkaansa. He ovat jäsenjärjestöjensä etujärjestö. Olympiakomitea ei johda kuntia, ei kansalaisia, ei urheilun ja liikunta-alan yrityksiä, ei urheiluopistoja, Lehtonen sanoo.
– Eihän yhdistyspohjainen elin, kuten Olympiakomitea, voi koskaan johtaa tosiasiallisesti näitä akatemioita tai urheiluopistoja, jotka ovat harjoitteluympäristöinä ihan keskeisiä. Olympiakomiteavetoisesta mallista ei koskaan voi tulla kovin tehokasta, ja kyseenalaista on myös sen mahdollisuudet jakaa julkisia resursseja eteenpäin, Lehtonen jatkaa.
Olympiakomitean puheenjohtajuudesta ei makseta korvausta, onnistumista arvioidaan julkisesti ja puheenjohtajan vaikutusmahdollisuudet ovat todennäköisesti pienemmät kuin puheenjohtajavaaliin kiinnitettävä julkinen huomio antaisi ymmärtää.
– Olisin huolissani, jos puheenjohtaja vaikuttaisi paljon huippu-urheiluun ja sen sisältöihin. En tiedä, sekoittuuko tässä ajatus yritysmaailmasta hallituksen puheenjohtajasta, mutta roolia on minusta paisuteltu. Tuntuu, että puheenjohtajalle on aseteltu kuninkaan roolia, jota ei järjestöjen puheenjohtajilla yhdistyslain mukaan ole. Jos muu hallitus sitten antaa puheenjohtajan puuhailla omiaan, sekin on huolestuttavaa, Lehtonen sanoo.
Ainakaan Tapio Korjuksen kommentit uuden asiantuntijaelimen perustamiseen eivät viittaa haluun luopua Olympiakomitean nykyisestä asemasta huippu-urheilussa. Olympiakomitean hallitukseen Suomen Valmentajat -yhdistyksen tuella pyrkivä Erkka Westerlund on puolestaan linjannut, että sekä liikunta että huippu-urheilu kuuluvat nykytyyliin Olympiakomitealle.
– Olen alkanut miettiä, että ajattelevatko he (puheenjohtaja- ja hallituskandidaatit), että jos huippu-urheilu lähtee pois Olympiakomiteasta, kiinnostaako heitä oikeasti esimerkiksi seuratoiminnan kehittäminen ja muu, mikä Olympiakomiteaan jäisi. Onko se liian heppoista sisältöä heille? Miksi nykyistä toimintamallia puolustetaan niin kovasti? Lehtonen kysyy.
– Nyt on otollinen aika muutokselle. Meillä on paljon näyttöä ja analyysiä, mutta keskustelu velloo laidasta laitaan, ja keskitytään todennäköisesti hienosäätöön, kuten nimike- ja toimenkuvamuutoksiin. Vasta jälkikäteen näemme, miten tässä käy. Olennaisena tähän liittyy valtion ohjaus ja miten valtion rahoja käytetään toiminnan uudelleen suuntaamisessa.
Petteri Kilpinen on puolestaan tulkinnut Ylen haastattelussa muutosesitykset epäluottamuslauseeksi Olympiakomiteaa kohtaan, mutta sanonut olevansa "valmis mihin vaan", jos suomalainen urheilu voittaa.
– Muutokset ovat vaikeita. Jos jompi kumpi kandidaatti uskaltaa, tarjoan näitä ajatuksia ilmaiseksi käyttöön. Kysymys on siitä, voiko Suomessa enää olla jatkossa kansainvälisesti korkeatasoista huippu-urheilua. En usko, että nykymalli on siihen vastaus, Kati Lehtonen sanoo.
Ensimmäisenä puheenjohtajakisaan ilmoittautuneen Tapio Korjuksen tukena on julkisesti Urheiluliitto. Petteri Kilpisen taakse ovat ilmoittautuneet Palloliitto, Hiihtoliitto, Jääkiekkoliitto, Jääpalloliitto, Käsipalloliitto, Salibandyliitto, Taitoluisteluliitto, Triathlonliitto, Uimaliitto ja Voimisteluliitto.
Se tarkoittaa sitä, että etukäteen voidaan laskea Kilpisen taskussa olevan 19 ääntä Korjuksen kahta vastaan. Yhteensä Olympiakomitean syyskokouksessa Helsingissä järjestettävässä puheenjohtajavaalissa on jaossa 142 ääntä. Olympiakomitean jäsenjärjestöistä 49:llä on kaksi ääntä ja 40:llä on yksi ääni.
Lisäksi Olympiakomitean neljällä henkilöjäsenellä on kullakin yksi ääni. Henkilöjäsenet ovat KOK:n jäsenet Sari Essayah ja Emma Terho sekä urheilijoiden edustajat Ilkka Herola ja Tapio Nirkko.
