Pau­lii­na Vil­pak­ka

”Iha­naa et­tä Nak­ki­laan­kin vä­lil­lä ava­taan jo­tain” ”Hie­noa, et­tä tän­ne saa­tiin eri­kois­lii­ke”. Muun mu­as­sa täl­lai­sia pa­laut­tei­ta sai Lan­gan­kier­to -liik­keen yrit­tä­jä Mir­ja-Lii­sa Ki­ve­käs lan­ka­kaup­pan­sa ava­jai­sis­sa.

Ki­ve­käs tie­dos­taa, et­tä ko­ti­paik­ka­kun­nan kes­kus­tas­ta löy­tyy pal­jon tyh­jen­nei­tä lii­ke­ti­lo­ja. Lan­ka­kau­pan en­sim­mäi­set päi­vät ovat kui­ten­kin su­ju­neet hy­vin, ja liik­kees­sä on vie­rail­lut asi­ak­kai­ta ym­pä­ri maa­kun­taa, Po­ris­ta ja Rau­mal­ta­kin.

Nak­ki­las­sa on pal­jon kä­si­työ­har­ras­ta­jia, muun mu­as­sa am­mat­ti­lai­set ja har­ras­ta­jat yh­teen ko­ko­a­va yh­dis­tys Kä­si­työ­Mer­ta, jos­sa Ki­ve­käs­kin on ol­lut mo­net vuo­det ak­tii­vi­jä­se­ne­nä sekä ai­kai­sem­min myös yh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­ses­sa. Ki­ve­käs to­te­aa, et­tä neu­lo­mi­nen in­nos­taa niin nuo­ria kuin van­hem­pi­a­kin kä­si­työ­ih­mi­siä, ei­kä vä­hi­ten vii­le­ne­vään vuo­de­nai­kaan. Ko­ro­na­vuo­det lau­kai­si­vat kä­si­työ­buu­min, jon­ka vai­ku­tuk­set nä­ky­vät edel­leen.

Kotimaisesta hahtuvalangasta syntyi lämmin ja paksu villapaita.

Lan­gan­kier­to -liik­kees­sä myy­dään vil­la­lan­ko­ja, joi­den va­lit­se­mi­nen on myös il­mas­to­te­ko. Val­ta­o­sa tuot­teis­ta tu­lee ko­ti­mai­sil­ta keh­rää­möil­tä ja on val­mis­tet­tu Suo­mes­sa kas­va­tet­tu­jen lam­pai­den vil­las­ta. Ki­ve­käs toi­voo, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa myyn­tiin saa­tai­siin myös Sa­ta­kun­nas­sa keh­rät­tyä lan­kaa.

Esi­mer­kik­si vil­la­pai­toi­hin hy­vin so­pi­va mik­ke­li­läi­sen Pir­tin keh­rää­mön hah­tu­va­lan­ka on sa­tap­ro­sent­tis­ta suo­ma­lais­ta lam­paan­vil­laa. Pai­mi­o­lai­sen Vuo­nu­en keh­rää­mön suk­ka­lan­ka puo­les­taan si­säl­tää seit­se­män­kym­men­täp­ro­sent­ti­ses­ti suo­ma­lais­ta lam­paan­vil­laa ja kol­me­kym­men­täp­ro­sent­ti­ses­ti bi­o­ha­jo­a­vaa po­ly­a­mi­dia. Po­ly­a­mi­dia tar­vi­taan suk­ka­lan­gas­sa te­ke­mään sii­tä kes­tä­vää. Va­li­koi­mas­sa on myös kier­rä­tys­vil­la­lan­kaa, jos­sa on hyö­dyn­net­ty teks­tii­li­jä­tet­tä.

Ko­ti­mais­ten keh­rää­mö­jen lan­gat so­pi­vat mo­nen­lais­ten neu­le­töi­den te­ke­mi­seen. Niis­tä teh­dään pai­to­ja, suk­kia, hui­ve­ja, pi­po­ja, vau­van­peit­to­ja ja niin edel­leen. Kaup­pi­aal­la it­sel­lään on työn al­la vil­la­pai­ta hah­tu­va­lan­gas­ta. Sii­tä tu­lee niin läm­min, et­tei tal­vel­la tar­vit­se vält­tä­mät­tä käyt­tää edes tak­kia sen pääl­lä.

Kutominen on ollut nuoresta pitäen Mirja-Liisa Kivekkäälle tärkeä osa elämää.

Ko­ti­mai­suus on Ki­vek­kääl­le ja myös mo­nel­le asi­ak­kaal­le ar­vo­ky­sy­mys. Hän to­te­aa, sen ole­van ai­na il­mas­to­kuor­ma, kun ta­va­raa tuo­daan ul­ko­mail­ta. Esi­mer­kik­si mo­net mar­ket­ti­lan­gat on val­mis­tet­tu Tur­kis­sa. Ja kui­ten­kin lan­kaa pys­ty­tään tuot­ta­maan myös Suo­mes­sa.

– Teen sen mitä voin il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­sek­si. Vaik­ka Suo­mi on­kin yk­si il­mas­to­ys­tä­väl­li­si­mis­tä mais­ta, Ki­ve­käs sa­noo.

Ai­van kaik­kea ei kui­ten­kaan ko­ti­maas­ta saa, ku­ten esi­mer­kik­si vau­van vaat­teis­sa pal­jon käy­tet­tyä me­ri­no­vil­laa, sil­lä me­ri­no­lam­pai­ta ei kas­va­te­ta Suo­mes­sa. Lan­gan­kier­to-liik­kees­sä myy­dään ita­li­a­lais­ta me­ri­no­vil­laa.

Kä­si­työt ja ku­to­mi­nen, ku­ten Ki­ve­käs ha­lu­aa vie­lä sa­noa neu­lo­mi­sen si­jaan, ovat ol­leet lap­suu­des­ta as­ti osa hä­nen elä­mään­sä. Äi­ti opet­ti hä­net ai­koi­naan ku­to­maan, ja jo vii­si­vuo­ti­aa­na hän ku­toi su­ju­vas­ti la­pa­sia.

Am­ma­til­taan Ki­ve­käs on lä­hi­hoi­ta­ja. Vii­mek­si hän työs­ken­te­li Po­ris­sa ter­vey­sa­se­mal­la. Vii­me vuo­si­na hän al­koi kui­ten­kin ko­ke­maan, et­tei enää ky­en­nyt te­ke­mään työ­tään am­mat­tie­tiik­kan­sa vaa­ti­mal­la ta­val­la.

– Piti toi­mia kuin kone: teh­dä pal­jon, ei­kä ai­ka riit­tä­nyt. Hoi­ta­jaa tai lää­kä­riä tar­vit­se­via asi­ak­kai­ta oh­jat­tiin yhä enem­män etä­ta­paa­mi­siin. Al­koi tun­tua sil­tä, et­tei po­ti­las ol­lut enää tär­kein­tä. Olen alal­le men­nyt ai­koi­naan ni­me­no­maan po­ti­lai­ta var­ten. Lo­pul­ta sa­noin, et­ten enää pys­ty tä­hän, Ki­ve­käs ker­too.

Langankierto-liikkeeseen voi myös poiketa ihan vaan katselemaan mallikirjoja ja saamaan "väriterapiaa."

Hän pai­not­taa, et­tei hä­nel­lä ol­lut mi­tään esi­mie­hiä tai työ­yh­tei­söä vas­taan. Ki­ve­käs ko­kee koko ter­vey­den­hoi­to­a­lan ke­hi­tyk­sen läh­te­neen huo­noon suun­taan so­teu­u­dis­tuk­sen jäl­keen.

Jo ai­kai­sem­min hän oli haa­veil­lut työs­ken­te­lys­tä lan­ka­kau­pas­sa. Kun päi­vä­työs­sä tuli sei­nä vas­taan, hän al­koi aja­tel­la, et­tä mik­sei voi­si it­se­kin pe­rus­taa omaa lii­ket­tä. Ja ni­me­no­maan sel­lais­ta, jos­sa ei myy­dä tu­si­na­ta­va­raa, vaan jos­sa lii­ke­toi­min­nan ar­vot so­pi­vat omaan aja­tus­maa­il­maan.

– Pää­tin et­tä ko­keil­laan, meni sy­teen tai sa­veen.

Lan­gan­kier­to-liik­kees­sä on pöy­tä ja tuo­lit, van­ha kir­ja­hyl­ly sekä pal­jon mal­li­kir­jo­ja. Kaup­pi­as toi­voo, et­tä ih­mi­set pii­pah­tai­si­vat liik­kee­seen ajan kans­sa myös is­tus­ke­le­maan ja kat­se­le­maan mal­le­ja.

– Ja saa­maan sa­mal­la vä­ri­te­ra­pi­aa, Ki­ve­käs li­sää.