Varpu Koppelomäki näyttää, että jääpallo on myös tyttöjen ja naisten laji
Narukerän 14-vuotias maalivahtilupaus on ensimmäinen porilainen naisjääpalloilija vuosikymmeniin T17- maajoukkueessa.
Maarit Kautto
Porista ei Varpu Koppelomäen lisäksi juurikaan naispuolisia jääpällon harrastajia tällä hetkellä löydy, vaikka Narukerän haaveena onkin saada joskus oma edustusjoukkue naisten bandyliigaan. Varpun tarina on kuitenkin oiva esimerkki siitä, että jääpallo sopii erinomaisesti myös tyttöjen ja naisten lajiksi. Lajiin pääsee helposti mukaan Narukerän jääpallokoulun kautta.
Varpun innostivat jääpallon pariin omat veljet, joista toinen pelaa edelleen Nuorten bandyliigassa. Lisäksi Varpun äiti Raisa Koppelomäki toimii U18- joukkueen joukkueenjohtajana.
– Kuudes jääpallokauteni on nyt alkamassa, eli aloitin 8-vuotiaana. Sitä ennen seisoin kentän laidalla katsomassa ja kannustamassa, kun veljeni pelasivat. Kun sain omat jääpalloluistimet, ei minua enää pidellyt kentän laidalla mikään, Varpu nauraa ja jatkaa:
– Olen 3-vuotiaasta lähtien harrastanut myös taitoluistelua, joten luistella osasin hyvin jo ennestään. Aloitin Narukerän jääpallokoulussa ja ensimmäinen joukkueeni oli U12. Taitoluistelu on nyt kakkoslajini. Uskon, että lajit täydentävät toisiaan; jääpallosta saan vauhtia ja voimaa ja taitoluistelusta teränkäyttötaitoa ja ketteryyttä.
Jääpallo eli bandy on perinteinen laji Suomessa ja vaikka se onkin jäänyt jääkiekon varjoon, on sillä oma, vankka kannattajakuntansa edelleen. Jääpalloa kutsutaan ”jäiden jalkapalloksi”, sillä jääpallosäännöt ovat hyvin paljon saman tyyliset, kuin jalkapallossa. Monet jääkiekon NHL-tähdet, kuten Teemu Selänne ja Niklas Hagman, ovat pelanneet junnuna myös jääpalloa.
Varpua lajissa innostavat ulkona oleminen, hyvä yhteishenki ja vauhdikkuus. Maalivahtina Varpulta vaaditaan rohkeutta ja hyvää pelisilmää.
– Pallo tulee aika lujaa kohti, mutta pelätä ei saa. Pitää myös olla pelinlukutaitoa ja kykyä ohjata puolustuspäätä, Varpu summaa.
Jääpallossa maalivahdin varusteet ovat lähes samat kuin jääkiekossa, mutta hieman kevyemmät.
– Jääpallon maalivahdilla ei myöskään ole mailaa ja hanskat ovat hiukan kuin isot tassut, Varpu kuvailee.
T17-maajoukkueeseen valinta tietää Varpulle melko varmasti paikkaa nuorten jääpallon MM-kisajoukkueessa. Kisat pelataan tammi-helmikuun vaihteessa Ruotsissa.
– Siellä pääsemme pelaamaan oikeaan jääpallohalliin, Varpu iloitsee.
Ruotsi onkin jääpallossa valovuosia Suomea edellä, sillä siellä on rakennettu lajille runsaasti omia halleja. Suomessa ei ole vielä yhtään jääpallohallia, joten lajia pelataan ulkojäillä ja sen vuoksi varsinainen kausi jää kovin lyhyeksi. Porissa Narukerä pelaa tekojääradalla, jonka kattamisestakin on keskusteltu, mutta tämän haaveen toteutuminen ei ole lähivuosina näköpiirissä.
Varpu treenaa jääpalloa 4–6 kertaa viikossa ja taitoluistelua saman verran. Jääkauden ulkopuolella treeniin kuuluvat muun muassa juoksuportaat, lenkit Isomäen metsässä ja perusfysiikkaharjoitteet.
– Toisinaan meillä on vuoroja jäähallissa, jotta jäätuntuma säilyy.
– Jääpallo vaatii hyvää peruskuntoa, sillä kenttä on isompi kuin jääkiekossa ja otteluissa pelataan 2 x 45 minuuttia, aivan kuten jalkapallossa.
Jääpallossa naiset voivat olla mukana täydentämässä miesten joukkueita U16-sarjatasosta ylöspäin ja Varpukin oli mukana viime kaudella SM-hopeaa saavuttaneessa Narukerän U18-porukassa. Varpun tavoitteena on päästä pelaamaan naisten bandyliigaan Suomessa tai Ruotsissa. Entä onko hänellä idoleita?
– Kyllä on. Porilainen Joona Rajala, joka pelaa tällä hetkellä Ruotsin Allsvenskanissa sekä Santeri Rantanen, joka on Narukerän 2023 mestaruuden voittaneen edustusjoukkueen maalivahti, Varpu kertoo hymyillen.