Maa­rit Kaut­to

Va­paa­eh­tois­työ Kal­jaa­si Iha­nan mie­his­tös­sä in­noit­ti po­ri­lai­sen Jen­ni Nii­ni­vii­dan piir­tä­mään ja kir­joit­ta­maan vä­rik­kään, me­ri­ros­vo­lai­vaan si­joit­tu­van las­ten­kir­jan. Jen­ni on free­lan­ce-ku­vit­ta­ja ja las­ten­kir­jai­li­ja, joka ker­too ins­pi­roi­tu­van­sa me­res­tä, luon­nos­ta ja eläi­mis­tä. Hän piir­tää fan­ta­sia- ja ani­me­sä­vyt­tei­siä, vä­rik­käi­tä ku­via di­gi­taa­li­ses­ti.

– Kal­jaa­si Iha­nan mie­his­töön olen kuu­lu­nut jo yh­dek­sän vuot­ta. Olin Iha­nan pur­jeh­duk­sel­la asi­ak­kaa­na ja niin in­nois­sa­ni, et­tä mi­nul­ta ky­syt­tiin, ha­lu­an­ko tul­la mu­kaan hom­miin. Ja tot­ta­kai ha­lu­sin! Ris­tei­ly­jä ve­de­tään pie­nel­lä mie­his­töl­lä, jo­ten teh­tä­vää on kah­vin­kei­tos­ta lai­van oh­jaa­mi­seen ja pur­jei­den nos­ta­mi­ses­ta mat­kus­ta­jien opas­tuk­seen. Olen minä jos­kus mas­toon­kin kii­ven­nyt, Jen­ni hy­myi­lee.

Jen­nin kir­jan nimi on Pöl­kys­tä tu­lee me­ri­ros­vo. Kir­jan san­ka­ri Pölk­ky on saa­nut in­noi­tuk­sen­sa fan­ta­si­a­tai­teen Ken­ku-lin­tuih­mi­ses­tä. Pölk­ky on lap­si, joka pää­tyy sat­tu­mien kaut­ta me­ri­ros­vo­lai­van mie­his­töön ja koh­taa uu­sia hur­jia haas­tei­ta ja ih­mi­siä.

– Kir­ja ker­too me­ri­ros­vo­lai­van ar­jes­ta. Se on myös ta­ri­na so­peu­tu­mi­ses­ta ja eri­lai­suu­den hy­väk­sy­mi­ses­tä. Kan­ta­va tee­ma on, et­tä meil­lä kai­kil­la on omat eri­koi­suu­tem­me ja maa­il­mas­sa on mo­nen­lais­ta po­ruk­kaa.

– Olen jul­kais­sut al­le kou­lui­käi­sil­le so­vel­tu­van kir­jan oma­kus­tan­tee­na ja sitä on saa­ta­va­na suo­mek­si, ita­li­ak­si, eng­lan­nik­si ja es­pan­jak­si. Kir­jaa pai­ne­taan eko­lo­gi­ses­ti print on de­mand eli ky­syn­nän mu­kaan, Jen­ni ker­too.

34-vuo­ti­as Jen­ni on syn­ty­nyt Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa, mut­ta asu­nut Po­ris­sa jo 30 vuot­ta. Hän on piir­tä­nyt sii­tä läh­tien, kun kynä on py­sy­nyt kä­des­sä.

– Tyk­kään eri­tyi­ses­ti lin­nuis­ta. Pie­ne­nä osa­sin kuu­lem­ma piir­tää lin­nun hy­vin­kin tar­kas­ti ja yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti, mut­ta ih­mi­sis­sä­ni oli­vat vain pää ja ja­lat, Jen­ni nau­raa ja jat­kaa:

– Mi­nul­la oli lem­mik­ki­pa­pu­kai­ja 15 vuot­ta, kun­nes vii­me vuon­na jou­duin luo­pu­maan sii­tä.

Kou­lu­tuk­sel­taan Jen­ni on ra­ken­nus­maa­la­ri ja eri­kois­tu­nut eri­tyi­ses­ti ko­ris­te­maa­lauk­seen, mut­ta ter­veys­syis­tä hän ei enää pys­ty tätä am­mat­tia har­joit­ta­maan.

– Vuo­des­ta 2008 olen käyt­tä­nyt piir­tä­mi­ses­sä di­gi­taa­li­sia työ­ka­lu­ja ja vuo­des­ta 2018 al­ka­en olen piir­tä­nyt ko­ko­naan di­gi­taa­li­ses­ti tie­to­ko­neel­la. Käy­tän piir­to­pöy­tää ja ky­nää sekä GIMP-oh­jel­maa, jota mo­net pi­tä­vät vai­ke­a­na, kos­ka se on suun­ni­tel­tu enem­män­kin ku­van­kä­sit­te­lyyn, mut­ta minä olen tot­tu­nut sii­hen. Vaih­te­lun vuok­si teen toi­si­naan myös pe­rin­teis­tä tai­det­ta.

– Vuo­des­ta 2015 läh­tien mi­nul­la on ol­lut pie­ni­muo­tois­ta yrit­tä­jyyt­tä ja myyn tuot­tei­ta­ni verk­ko­kau­pan kaut­ta sekä eri­lai­sis­sa ta­pah­tu­mis­sa tuo­te­ni­mel­lä Je­MiC­hi Art. Koko per­heen tai­de-eläin­tar­ha -ko­ko­el­maa­ni kuu­luu muun mu­as­sa ju­lis­tei­ta, tar­ro­ja, hii­ri­mat­to­ja, la­si­na­lu­sia, mag­neet­te­ja, kan­gas­kas­se­ja, sei­nä­ka­len­te­ri, mu­ke­ja ja vä­ri­tys­kir­ja. Teem myös ti­laus­töi­tä yk­si­tyis­hen­ki­löil­le.

Kirjan lisäksi Jennin piirrokset kuvittavat erilaisia esineitä ja tekstiilejä.

Me­ren ja luon­non li­säk­si fan­ta­si­a­ta­ri­nat ja ani­me ovat kieh­to­neet Jen­niä ai­na. Omil­la ku­vil­laan hän ha­lu­aa ker­toa ta­ri­noi­ta ja tuo­da myös iloa kans­saih­mi­sil­leen.

– Ra­kas­tan kirk­kai­ta vä­re­jä ja luon­nos­ta nii­tä löy­tyy, ku­ten au­rin­gon­las­kut me­rel­lä, tai­vas ja si­ni­nen vesi, ke­vääl­lä he­rää­vä kirk­kaan­vih­reä ruo­ho, syk­syi­nen rus­ka ja upe­at, vä­rik­käät ku­kat ja lin­nut.

– It­sel­lä­ni on nuo­rem­pa­na ol­lut mie­len­ter­vey­son­gel­mia ja tie­dän, mil­tä tun­tuu, kun elä­mä näyt­tää hy­vin syn­käl­tä. Olen sel­vin­nyt omis­ta haas­teis­ta­ni ja nyt ha­lu­an­kin tuo­da pi­ris­tys­tä ih­mis­ten elä­mään. Toi­vot­ta­vas­ti pys­tyn luo­maan hiu­kan va­loa jol­le­kul­le, jol­la on täl­lä het­kel­lä vai­ke­aa, Jen­ni miet­tii.