San­na Ran­ta­nen

An­na Eriks­so­nin elo­ku­vat­ri­lo­gi­an vii­mei­nen osa on lä­hes val­mis. M:n (2018) ja W:n (2022) jat­kok­si syn­ty­neen E:n maa­il­ma maa­lau­tuu aa­vi­kol­le, kan­ta­va­na tee­ma­naan yk­si­näi­syys.

– Tee­ma liit­tyy tun­te­muk­seen sii­tä, mi­ten ih­mi­set häi­ly­vät täs­sä to­del­li­suu­des­sa juu­ret­to­mi­na, ker­too Eriks­son.

Tai­tei­li­ja­na Eriks­son on ’yk­si­näi­nen susi’: au­teur, eli it­se­näi­nen, vah­va elo­ku­van­te­ki­jä, jon­ka te­ok­set ovat per­soo­nal­li­sia ja oma­eh­toi­sia.

– Olen kilt­ti ja dip­lo­maat­ti­nen miel­lyt­tä­jä – toi­sin, kuin luul­laan. Mut­ta tai­tees­sa­ni olen eh­do­ton, hän hah­mot­te­lee.

– Jos jou­tui­sin huo­mi­oi­maan 20 työ­yh­tei­sön jä­se­nen mie­li­pi­teen, ei elo­ku­vi­a­ni oli­si.

Oma­eh­toi­sen tai­teen te­ke­mi­seen Eriks­son oli val­mis ne­li­kymp­pi­se­nä.

– Vas­ta kes­ki-iäs­sä koin ole­va­ni tar­peek­si vah­va elo­ku­van­te­ki­jäk­si.

Au­teur Eriks­son ei kui­ten­kaan tee tai­det­ta it­sel­leen.

– Py­rin kon­tak­tiin ih­mis­ten kans­sa, hän pai­not­taa.

– Tai­de­te­os on ai­na lah­ja toi­sel­le ih­mi­sel­le ja maa­il­mal­le.

Au­teu­ris­mis­taan huo­li­mat­ta Eriks­son ko­kee oman sa­no­man­sa ole­van elo­ku­vis­saan ir­re­le­vant­tia.

– Elo­ku­vat tu­le­vat jos­sain mie­les­sä mi­nun kaut­ta­ni, tie­dos­ta­mat­to­mas­ti. Niil­lä on isom­pi mer­ki­tys kuin minä ja mi­nun tai­tei­li­juu­te­ni.

Ki­van ko­me­di­an ja val­miik­si­pu­res­kel­lun viih­teen vas­ta­pai­no­na va­ka­va­mie­li­nen poh­din­ta ja tin­ki­mä­tön tai­de ovat Eriks­so­nin mie­les­tä tär­kei­tä.

– Tai­de vie mat­kal­le ali­ta­jun­taan, ja luo ky­kyä ja us­kal­lus­ta koh­da­ta ja kä­si­tel­lä ikä­vi­ä­kin tun­tei­ta, hän miet­tii.

– Sen ky­vyn puu­te joh­taa ta­sai­sen tap­pa­vaan hen­ki­seen pa­hoin­voin­tiin.

Eriks­son ra­kas­taa ih­mi­siä ja ih­mi­syyt­tä.

– Elo­ku­vie­ni tun­nel­ma pe­rus­tuu sii­hen, et­tä niis­sä mu­ka­na­o­le­vat ih­mi­set ovat läs­nä sel­lai­si­na kuin ovat. Hei­tä pi­tää ra­kas­taa ja kun­ni­oit­taa, hän ker­too pe­ri­aat­teis­taan.

– Teen kai­ken hei­dän eh­doil­laan. Kun ku­vaam­me, tun­nel­ma on in­tui­tii­vi­nen, jopa maa­gi­nen.

Eriks­so­nin pu­heis­sa, aja­tuk­sis­sa ja tai­tees­sa eri­lai­set vas­ta­voi­mat ovat oleel­li­sia. Kon­tak­ti ylei­söön ja lah­jak­si an­net­ta­va tai­de­te­os syn­ty­vät ai­don au­teu­rin kä­sis­sä tai­teen, ei­vät ylei­sön eh­doin.

– Ylei­sön ajat­te­le­mi­nen tai­det­ta teh­des­sä ei joh­da mi­hin­kään. Viih­det­tä teh­des­sä aja­tel­laan ylei­söä, Eriks­son lin­jaa.

– Mu­sii­kis­sa­ni ja elo­ku­vis­sa­ni on kyl­lä kum­paa­kin, tai­det­ta ja viih­det­tä.

Moni on luul­lut, et­tä Eriks­son oli­si elo­ku­vien myö­tä jät­tä­nyt mu­sii­kin.

– Lau­la­mi­nen on sy­väl­lä ke­hos­sa­ni. Lo­pet­ta­mi­nen oli­si mah­do­ton­ta. Mi­nul­le mu­siik­ki ja elo­ku­vat ei­vät ole ko­vin eri asi­oi­ta, hän huo­maut­taa.

Eriks­so­nin elo­ku­via ja mu­siik­kia yh­dis­tää muun mu­as­sa vai­kut­ta­va nai­sen ää­ni.

M, W ja E tar­jo­a­vat su­kel­luk­sen nai­sen ali­ta­jun­taan, joka Eriks­so­nin mu­kaan ero­aa mie­hen ali­ta­jun­nas­ta.

– Olem­me kat­so­neet 100 vuot­ta mie­hen ali­ta­jun­nan syn­nyt­tä­miä elo­ku­via. Nai­set voi­vat luo­da ko­ko­naan uu­den elo­ku­va­kaa­no­nin.

Ali­ta­jun­ta kieh­too Eriks­so­nia, kos­ka re­aa­li­maa­il­ma käy hä­nel­le yhä vas­ten­mie­li­sem­mäk­si.

– Hen­ki­set sfää­rit ovat ka­to­a­mas­sa, vaik­ka maa­il­mas­sa on pal­jon se­lit­tä­mät­tö­miä ta­so­ja, hän to­te­aa.

– E-elo­ku­va­ni kä­sit­te­lee sym­bo­lii­kan ta­sol­la sitä, et­tä luu­le­mam­me to­del­li­suus on au­ti­oi­tu­nut.

E:n ins­pi­raa­ti­o­na ovat ol­leet muun mu­as­sa rans­ka­lai­sen fi­lo­so­fin Jean Baud­ril­lar­din te­o­ri­at.

Koko elo­ku­vat­ri­lo­gi­an taus­tal­la vai­kut­taa myös Iho­de, jos­ta Eriks­son on ko­toi­sin. Eriks­so­nin men­ta­li­teet­ti on var­sin var­si­nais­suo­ma­lai­nen, ja saa­nut vai­kut­tei­ta Iho­den naa­pu­ris­ta Rau­mal­ta.

– Mie­len­mai­se­mas­sa­ni Iho­de py­syy ai­na sa­man­lai­se­na, hän nos­tal­gi­soi.

– Elo­ku­vie­ni syn­ty­mi­ses­tä on kiit­tä­mi­nen Iho­den hen­keä.

Elo­ku­vat­ri­lo­gi­an kol­mas osa

E-elo­ku­vas­sa Suo­men ex-pää­mi­nis­te­ri ai­heut­taa skan­daa­lin No­bel-gaa­las­sa ja ka­to­aa to­del­li­suu­den au­ti­o­maa­han. E viet­te­lee kat­so­jan koh­ti en­nen­nä­ke­mä­tön­tä ko­ke­mus­ta to­del­li­suu­des­ta. Erä­maas­ta muo­dos­tuu yh­tei­nen, ja­et­tu mie­len­ti­la. Au­teur An­na Eriks­so­nin elo­ku­vat­ri­lo­gi­an kol­mas osa E saa en­si-il­tan­sa Suo­mes­sa 26. syys­kuu­ta.

Eriks­son keik­kai­lee pi­a­nis­tin­sa Mik­ko Mä­ki­sen kans­sa. Ko­va­le­vyn ryt­mit­tä­mä pi­a­no-lau­lu -duo luo Eriks­so­nin isoil­le bal­la­deil­le ai­em­paa hen­ki­lö­koh­tai­sem­man sä­vyn.

Ar­tis­ti An­na Eriks­son on ke­säl­lä kei­koil­la ym­pä­ri maa­ta, muun mu­as­sa Ai­to Is­kel­mä -fes­ti­vaa­leil­la Po­ris­sa 27. ke­sä­kuu­ta.