”Vitsa sulle, palkka mulle” – koululaiset virpoivat evakoita Porissa
Käppärän koulun kolmasluokkalaiset pääsivät virpomaan Karjalan evakoita perinteisessä pääsiäistapahtumassa Porin ortodoksisella kirkolla.
Petra Söder
”Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa”, kajauttavat Käppärän koulun 3b-luokkalaiset komeasti ilmoille Porin Karjala-Seuran järjestämässä perinteisessä virpomistapahtumassa Porin ortodoksisella kirkolla.
– Tätä tapahtumaa on järjestetty 25 vuotta ja yli kymmenen vuotta täällä ortodoksisella kirkolla, Porin Karjala-Seuran puheenjohtaja Brita-Helena Railola kertoo.
Porin Karjala-Seuran varapuheenjohtaja, ylikomisario Juha Joutsenlahti jakaa kaikille evakoille muistoksi Jaetut muistot -kirjan, joka on Porin Karjala-Seuran historiikki vuosilta 1940–2010. Kuvassa Leila Bistroff vastaanottaa kirjaa. Vieressä Rauno ja Eeva Liski.
Paikalle on kutsuttu kymmenpäinen joukko Karjalan evakkoja, jotka ovat joutuneet jättämään aikoinaan kotinsa Karjalassa joko lapsina tai ihan vauvoina.
Hieman ujosti, mutta reippaasti jokainen koululainen ojentaa Karjalan värein koristellun vitsan evakoille yksi kerrallaan. Virpojia on enemmän kuin virvottavia, joten viipurilainen Leila Bistroff pitelee käsissään jo kolmea oksaa.
– Meillä kävi palmusunnuntaina viisi virpojaa, joten oksia on jo valmiina kotona, hän hymyilee.
Vitsojen jakamisen jälkeen lapset kajauttavat ilmoille vielä lopetuslaulun raikuvien aplodien kera. Karjala-Seuran lauluryhmä Hellut laulavat yhdessä evakkojen kanssa perinteisiä karjalalauluja, joihin koululaisetkin osallistuvat. Liikutuksen kyyneliltä ei voida välttyä.
Reippaille virpojille jaetaan vielä ovella palkinnot ja he lähtevät opettajan johdolla jatkamaan koulupäiväänsä. Muiden kanssa jatketaan vielä kahvittelua ja kuulumisten vaihtoa.
Peter Suominen ojentaa viipurilaiselle Leila Bistroffille pääsiäisvitsan. Hänen vieressään Rauno ja Eeva Liski.
Räisälästä lähtöisin oleva Airi Saarni on tullut paikalle jo kolmannen kerran. Hän kertoo, kuinka menetti äitinsä Elisenvaaran pommituksessa ja hänen isänsä kaatui sodassa vain 1,5 kuukautta myöhemmin.
– Olin silloin vain 5-vuotias, kun jäin isovanhempieni hoiviin, mutta tässä sitä ollaan. Kävin aikoinaan kauppakoulun ja olin pitkään työelämässä, Saarni muistelee liikuttuneena.
Levoton maailmantilanne hieman huolettaa Saarnia, sillä hän ei halua seuraaville sukupolville samanlaista kokemusta, mitä hän on joutunut kokemaan.
Porin Karjala-Seuran Hellut-lauluryhmä Brita-Helena Railola, Tarja Koskela ja Mirja Piippo laulavat tapahtumassa perinteisiä karjalalauluja. Vasemmalla etualalla Räisälästä kotoisin oleva Airi Saarni.
Viipurista kotoisin oleva Irma Roininen oli vain 1-vuotias, kun talvisota syttyi. Välirauhan aikaan heidän isoisänsä rakensi uuden talon Viipuriin, mutta sinne he eivät ikinä ehtineet kunnolla kotiutua.
– Muistan vieläkin pommikoneiden jylinän, kun heittäydyimme isoäidin kanssa sammaleeseen makaamaan. Kun jälkeenpäin kävimme Viipurissa, oli siellä vielä kivijalka pystyssä, Roininen muistelee.
Käppärän koulun 3b-luokkalaiset (vasemmalta) Laura Sällilä, Jesper Suominen, Friida Holmberg, Saimi Keskimäki, Joanna Rauhanen, Eelis Vastamäki ja Max Merivaara laulavat koko luokan kanssa Karjalan evakoille.
Maailman tuulet ovat kuljettaneet Leila Bistroffia Göteborgin kautta Porin Vanhakoivistolle. Siellä 88-vuotias Bistroff nauttii elämästään naapureidensa kanssa kesällä grillaten ja petanqueta pelaillen.
– He ovat minulle elämän eliksiiriä, Bistroff hymyilee.
Bistroff ei jaksa maailman murheista välittää. Jos jotain hän on elämän varrella oppinut, niin sen, että asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa, ei kannata murehtia.