Pau­lii­na Vil­pak­ka

Jo­han­nan ja hä­nen puo­li­son­sa Esa Me­ri­val­lin pur­je­ve­ne Ba­va­ria 320 odot­taa vie­lä hal­lis­sa, ja ke­vät­huol­to­työt ovat käyn­nis­sä. Isän­tä kun­nos­taa kant­ta ja tar­kis­taa ko­net­ta. Pian on emän­nän vuo­ro las­keu­tua si­sä­ti­loi­hin imu­rin ja rä­tin kans­sa.

Ta­pa­na on ol­lut las­kea vene ve­sil­le va­pun ai­koi­hin Re­po­saa­res­ta. Siel­tä al­kaa mat­ka koh­ti Tu­run saa­ris­tos­sa Kus­ta­vis­sa si­jait­se­vaa Pe­terzéns vie­ras­ve­ne­sa­ta­maa. Mat­ka tait­tuu noin vuo­ro­kau­des­sa, ja toi­si­naan pi­de­tään tau­koa yön yli Rau­mal­la.

– Pur­je­ve­neel­lä ei men­nä äk­kiä min­ne­kään, vaan nau­ti­taan mat­kan­te­os­ta, Jo­han­na ker­too.

Jo­han­na Me­ri­val­li on pur­jeh­ti­nut puo­li­son­sa kans­sa koko hei­dän avi­o­liit­ton­sa ajan, eli 24 vuot­ta. Pa­ris­kun­nan lap­set ovat jo ai­kui­sia, eli ny­ky­ään Me­ri­val­lit viet­tä­vät ai­kaa ve­sil­lä enim­mäk­seen kah­des­taan. Jo­han­na ei ol­lut kos­kaan nous­sut edes pur­je­ve­neen kyy­tiin, kun ta­pa­si kil­pa­pur­jeh­dus­ta har­ras­ta­neen ja la­jin pa­ris­sa hy­vin ko­ke­neen ve­nei­li­jä-mie­hen­sä. Jo­han­nan en­sim­mäi­nen pur­jeh­dus sat­tui tuu­li­sel­le päi­väl­le ja nai­nen pää­si heti to­dis­ta­maan mis­tä hä­net on teh­ty, kun Esa lait­toi hä­net oh­jaa­maan vas­ta­tuu­leen luo­vien.

– En yh­tään tien­nyt mitä odot­taa, jo­ten en osan­nut pe­lä­tä­kään. Tein vain mitä Esa käs­ki, Jo­han­na ker­too.

Nyt pa­ri­vuo­si­kym­men­tä myö­hem­min Jo­han­nal­la on käy­ty­nä saa­ris­to­lai­vu­ri­kurs­si ja na­vi­goin­ti­kurs­si. Roo­li­ja­ko pur­je­ve­nees­sä me­nee ny­ky­ään niin, et­tä mies on kap­tee­ni, mut­ta vai­mo pi­te­lee ruo­ria, sil­lä men­nei­den sel­kä­leik­kaus­ten vuok­si muut teh­tä­vät ve­neen­kan­nel­la oli­si­vat hä­nel­le han­ka­lia. Ilok­seen Jo­han­na on pan­nut mer­kil­le, et­tä nai­sia nä­kyy pur­je­ve­nei­den ruo­reis­sa yhä enem­män.

– Se on kuin au­tol­la ajai­si, Jo­han­na ku­vai­lee ruo­ri­tun­tu­maa.

Veneillessään Johanna ja Esa Merivalli nauttivat muun muassa auringonlaskuista, jotka ovat veneestä käsin katsottuna aivan omaa luokkaansa. Kuvat: Merivallit

Ko­vin hur­jia tuu­lia hän ei ole sit­tem­min koh­dan­nut kuin jos­kus vuo­sia sit­ten. Nii­hin ei tie­ten­kään ha­keu­du­ta, vaan jou­du­taan. Jo­han­na ker­too, et­tä on­nek­si sää­tie­do­tuk­set ovat ny­ky­ään ai­ka tark­ko­ja.

– Ja saa­ris­tos­sa nyt on har­vem­min sel­lais­ta tuul­ta, et­tä hir­vit­täi­si.

Pur­je­ve­ne on Me­ri­val­leil­le kuin ke­sä­mök­ki vaih­tu­vil­la mai­se­mil­la, ei­kä ke­sä­kuu­kau­si­na tu­li­si mie­leen­kään läh­teä esi­mer­kik­si Ete­län­lo­mal­le. Ve­nees­sä on kaik­ki tar­vit­ta­va: ma­kuu­ti­lat, pent­te­ri eli keit­tiö, ves­sa ja suih­ku. Lai­va­kis­sa­kin kul­ki mat­koil­la mu­ka­na mo­net vuo­det, kun­nes tois­sa­ke­sä­nä van­hak­si tul­leen lem­mi­kin mat­ka päät­tyi.

Tree­nit­kin Jo­han­na te­kee ve­nees­sä. Hän on am­ma­til­taan elin­ta­pa- ja ter­veys­val­men­ta­ja, ei­kä ha­lua pi­tää pa­ria päi­vää pi­dem­pää tau­koa liik­ku­mi­ses­ta. Mais­sa teh­dään kä­ve­ly- ja pyö­räi­ly­ret­kiä, ja ve­nees­sä on mu­ka­na ai­na vä­hin­tään kah­va­kuu­la ja vas­tus­ku­mi­nau­hat.

– Kah­va­kuu­la on koko kun­to­sa­li pie­nes­sä pa­ke­tis­sa, Jo­han­na to­te­aa.

Ve­nees­tä kä­sin maa­il­ma näyt­tää eri­lai­sel­ta. Jo­han­na ker­too, et­tä esi­mer­kik­si au­rin­gon­las­kut ovat ai­van omaa luok­kaan­sa. Sa­moin mo­net kau­pun­git näyt­tä­vät pal­jon mu­ka­vam­mil­ta, kun nii­hin saa­puu ve­si­teit­se. Pe­terzén­sin vie­ras­ve­ne­sa­ta­mas­ta kä­sin Me­ri­val­lit te­ke­vät eri mit­tai­sia pur­jeh­duk­sia pal­ve­lu­sa­ta­miin ja luon­non­sa­ta­miin, joi­ta Tu­run saa­ris­tos­sa on hy­vin tar­jol­la. Kaik­kein eni­ten he naut­ti­vat au­ti­ois­ta luon­non­sa­ta­mis­ta, jois­sa lin­nun­lau­lun ka­ko­fo­nia on kor­via huu­maa­va ai­na ju­han­nuk­seen as­ti. Niis­sä ve­nei­le­vä pa­ris­kun­ta viet­tää ai­kaa esi­mer­kik­si ui­den, gril­la­ten, lu­es­kel­len ja oleil­len.