Tutkimusaihe voi löytyä vaikkapa koronasulun leluista – Kati Heljakka on ensimmäinen kahteen kertaan Porin yliopistokeskuksessa väitellyt
Sanna Jääskeläinen
Triplamaisterista tuplatohtoriksi. Porilainen Kati Heljakka on ahkera opiskelija, mutta ennen kaikkea luova ja utelias mieli, joka näkee ja löytää tutkimusaiheen arjen asioista. Hänellä on melkoinen määrä akateemisia julkaisuja, kaikkiaan yli 130. Kati on ottanut painetut julkaisut mukaansa haastatteluun ja pinoaa ne pöydälle valokuvaa varten. Julkaisuja on lisäksi verkossa vielä painettujakin enemmän. Kirjapinojen viereen hän asettelee tärkeät hahmot: Dash-robotti, lelujen internetin nallehahmo Junior Smart Bear sekä robottikoira Golden Pup. Ne ovat olleet osana uuden väitöskirjan tutkimustyössä, muun muassa porilaisten esikoululaisten kanssa. Heljakka kertoo, miten esimerkiksi robottikoirasta oli apua lasten rauhoittumiselle ja tunnetaitojen, kuten myötätunnon ja empatian, oppimiselle.
– Robottikoiran käytös ei ole yllättävää, kuten elävän koiran, mutta kuitenkin se muistuttaa kultaisennoutajan pentua. Se haukkuu, sydän sykkii ja häntä heiluu. Esikoulun opettajat kuvailivat, että robottikoiran kanssa ilmapiiri oli jopa taianomainen, Heljakka kertoo.
– Ero aiempiin muovisiin robottikoiriin on suuri ja ilmiö kaipaa lisätutkimusta.
"Leikki jatkuu", sanoo Kati Heljakka, joka väitteli jo toiseen kertaan leikkimisen teemoista. Pöydällä hänen julkaisujaan sekä tutkimukseen liittyviä leluja. Kuva: Sanna Jääskeläinen
Kati Heljakka väitteli ensimmäisen kerran taiteen tohtoriksi aikuisten lelusuhteista ja leikistä vuonna 2013. Sen jälkeen hän aloitti työt tutkijatohtorina Porin yliopistokeskuksessa. Nyt digitaalisen kulttuurin oppiaineeseen tehty, maaliskuun alussa tarkastettu väitöskirja How Play Moves Us: Toys, Technologies, and Mobility in a Digital World (Kuinka leikki liikuttaa meitä: lelut, teknologia ja liikkuvuus digitaalisessa maailmassa) sisältää kuusi artikkelia, joista jokaiseen on tehty oman tapaustutkimus. Yksi näistä on edellä kuvattu robottikoiran ja eskarilaisten kohtaaminen.
– Väitöskirjan punainen lanka on juuri digitalisoitumisen suhde leikkikoneisiin, joita ovat esimerkiksi älypuhelimet, tabletit, kamerat ja robotit. Lelun käsite on siis laajentunut.
Väitöskirjan artikkelit paneutuvat muun muassa aikuisten digitaaliseen valokuvaukseen lelullisissa ympäristöissä, lelujen internetiin, tekoälyajan leluystäviin sekä leluturismiin. Kun koronasulku toi mukanaan kotien ikkunoihin ilmestyneet pehmolelut, oli lelututkija heti valppaana – oli alkanut maailmanlaajuinen ruutuleikki, nallehaaste, johon liittyi Suomessa myös leluturismia, koska täällä ihmiset saivat liikkua ulkona ja kävivät katselemassa muiden ikkunoita. Heljakka vertaili tutkimuksessa ilmiötä Suomen lisäksi Iso-Britanniassa ja Singaporessa.
Leikki ja pelaaminen tulivat Katille oikeastaan perintönä. Hän oli lapsi, kun isoisä laittoi pöydälle Kimblen ja siitä alkoi pelifirma Nelostuotteen, sittemmin Tactic Gamesin tarina. Kati oli perheyrityksessä aiemmin mukana enemmän esimerkiksi pelisuunnittelijana, mutta nyt tutkijan uran aikana on ollut Tacticilla konsulttina ja hallituksen jäsenenä. Vuosina 2021–2022 hän toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton leikin asiantuntijana.
Kati Heljakka kertoo nauttivansa kirjoittamisesta. Vaikka väitöskirja on akateeminen tutkimus, se antoi kuitenkin tilaa myös luovalle ilmaisulle. Hän ei todellakaan aio lopettaa uuden oppimista ja tutkimista, vaan tehty tutkimus synnyttää aina uusia aiheita. Lisäksi Heljakka on mukana esimerkiksi EntrePlay-hankkeessa, jossa tutkitaan leikillistä oppimista yrittäjyyskasvatuksessa.
– Uskon, että niin kauan kuin on leikkiä, on toivoa paremmasta. Tämä väitöskirja on myös kannanotto leikin puolesta. Leikki saa uusia muotoja ja tarttuu uusille alustoille, antaa meille hengähdystauon maailman haasteista, hän sanoo.