Su­si­kan­nan ke­hi­tys on riis­täy­ty­nyt kä­sis­tä Sa­ta­kun­nas­sa ja Var­si­nais-Suo­mes­sa. Syy­nä tä­hän on hyvä ra­vin­to­ti­lan­ne. Peu­ro­ja ja kau­rii­ta on enem­män kuin kos­kaan. Susi käyt­tää li­haa noin kol­me ki­loa vuo­ro­kau­des­sa eli peu­ran va­san ver­ran vii­kos­sa. Toi­nen syy su­si­kan­nan rä­jäh­dys­mäi­seen kas­vuun on se, et­tä kan­nan­hoi­dol­lis­ta met­säs­tys­tä on ol­lut vii­mek­si vuon­na 2016. Tänä päi­vä­nä su­den am­pu­mi­nen jopa pi­ha­pii­ris­tä on teh­ty erit­täin han­ka­lak­si.

On vain ajan ky­sy­mys, mil­loin su­si­lau­ma ot­taa saa­lis­koh­teek­seen ih­mi­sen. Mo­nil­la alu­eil­la lap­sia ei voi­da pääs­tää enää kul­ke­maan it­sek­seen kou­luun. Van­hem­pien on huo­leh­dit­ta­va lap­sien kul­je­tuk­set. Kun­nat ei­vät kul­je­tuk­sia hoi­da, kos­ka laki ei sii­hen vel­voi­ta. Sym­po­siu­mis­sa ky­syt­tiin, et­tä ke­nen on vas­tuu, kun susi tap­paa kou­lu­lai­sen. Vas­taus oli yk­si­se­lit­tei­nen: Vas­tuu on po­liit­tis­ten päät­tä­jien. Met­säs­tä­jil­le vas­tuu­ta ei voi sä­lyt­tää. Met­säs­tä­jät pys­tyi­si­vät pi­tä­mään su­si­kan­nan ku­ris­sa, jos sii­hen an­net­tai­siin mah­dol­li­suus.

Koi­ra­met­säs­tys on osa suo­ma­lais­ta met­säs­tys­kult­tuu­ria. Se on ko­ko­naan lop­pu­nut. Koi­raa ei voin enää tur­val­li­ses­ti las­kea met­sään. Mil­lään met­säs­tys­koi­ra­ro­duil­la ei ole mah­dol­li­suuk­sia tais­tel­la hen­ges­tään su­si­lau­maa vas­taan. Suo­mes­sa kuo­lee vuo­sit­tain kym­me­niä met­säs­tys­koi­ria su­den suu­hun. Met­säs­tys­har­ras­tuk­sen lop­pu­mi­sen li­säk­si per­heen koi­ran me­net­tä­mi­nen on iso tra­ge­dia myös koko per­heel­le, eten­kin lap­sil­le.

Suo­mes­sa liik­ku­vien su­sien mää­räs­tä ei tun­nu ole­van eri toi­mi­o­jil­la yh­teis­tä nä­ke­mys­tä. LU­KEn mu­kaan su­sia on Suo­mes­sa pa­ri­sa­taa. Met­säs­tä­jien sel­vi­tyk­set osoit­ta­vat, et­tä su­sia on mon­ta ker­taa enem­män. Suo­tui­san su­si­kan­nan mää­rit­tä­mi­sek­si oli­si vält­tä­mä­tön­tä löy­tää sel­lai­nen kei­no, mil­lä su­si­kan­nan mää­rä pys­tyt­täi­siin mää­rit­te­le­mään koh­tuul­li­sel­la tark­kuu­del­la. Tä­män luu­li­si on­nis­tu­van koh­tuu hel­pos­ti, jos sitä ver­taa esi­mer­kik­si lii­to-ora­va­kan­to­jen mää­rit­tä­mi­seen. Lii­to-ora­va on kin­taan ko­koi­nen ja liik­kuu hä­mä­räs­sä, mut­ta kan­ta tie­de­tään tar­kas­ti. Susi liik­kuu päi­väl­lä ja on hel­pos­ti ha­vait­ta­vis­sa, mut­ta su­sien mää­räs­tä ei tun­nu löy­ty­vän yh­teis­tä nä­ke­mys­tä.

Rau­no Num­mi­nen