Metsänomistaja osana riistanhoitoa
Vanha perinne on, että metsänomistaja vuokraa metsästysoikeutensa metsänsä sijainnin mukaan oman alueen metsästysyhdistykselle. Vastikkeena metsänomistaja olettaa saavansa sopivan kokoisen hirvieläinkannan, kutsun hirvipeijaisiin ja joskus myös kaatopaistin.
Hirvikanta on metsänhoitoyhdistyksemme toimialueella saatu viime vuosina hallintaan, ja arvio kannasta on suurella osalla aluettamme sovitussa tavoitetiheydessä. Poikkeuksen tekee Merikarvian suunta, johon pohjoisesta runsaamman hirvieläinkannan alueelta ilmeisesti valuu hirviä. Syksyn jahdissa kaatoluvista käytettiin lähes 90 prosenttia. Lupapankin käyttöä on pystytty tehostamaan. Toki tavoitteena tulee olla, että kaikki luvat käytetään. Minun on vaikea uskoa, ettei hirviä metsistä ja pellon reunoista löytyisi. Hirvivahinkoja alueellamme on arvioitu vähän. Hirvet kokoontuvat nykyään entistä enemmän suuriin laumoihin, mikä johtuu todennäköisesti kasvaneesta susien määrästä. Uusia susireviirejä syntyy toimialueellemme kuin sieniä sateella. Talonpoikaisjärjellä tulkittuna näyttää siltä, että hirvilaumat suosivat susireviirien välisiä alueita. Näin kuuluu ainakin käyneen Kokemäen ja Harjavallan alueilla. Hirvilaumat lisäävät vahinkoriskiä. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen hirvieläinten vuoksi on karu tosiasia, haavat ja pihlajat pensastuvat.
Valkohäntäpeuran kanta on varsinkin Huittisten toimiston alueella vahva. Vaikka peuroja jahdeissa onkin kaadettu runsaasti, jää kaatolupia vuosittain liikaa käyttämättä. Uskottavalta ei tunnu selitys, ettei kanta mahdollistaisi lupien tehokkaampaa käyttöä. Valkohäntäpeuratuhot kohdistuvat selvästi pienempiin taimikoihin kuin hirvituhot, mikä johtaa siihen, ettei vahinkoja aina osata yhdistää peuraan. Peurojen vuoksi metsänviljelyssä ei voida riittävässä määrin käyttää männyn ja koivun taimia, mikä osaltaan johtaa liiallisiin kuusen istutuksiin.
Metsäkauris, joka viihtyy ihmisasutuksen lähistöllä, on uudehko aikapommi. Taajamien ja asutuksen lähellä on kauriskantaa vaikea metsästää ja kauriit lisääntyvät nopeasti. Kauriin elinalue on suppeahko, minkä vuoksi sen tuhoja löytyy paikallisesti pienistä taimikoista. Kauriille kelpaa herkutteluun myös jalostetut kuusentaimet. Metsäkauriin metsästys ei ole lupamenettelyn piirissä.
Liikenteelle on metsäkauriista runsaasti haittaa ja vahingot ovat koko ajan lisääntymässä. Metsäkauriithan lisääntyvät juuri siellä, missä myös liikennettä on eniten. Iso osa metsäkauriskolareista taidetaan kirjata valkohäntäpeurakolareiksi, kun lajeja ei vielä osata erottaa toisistaan.
Voiko metsänomistaja tehdä jotakin välttääkseen metsätuhot?
Helpoin tapa metsänomistajalle välttää hirvieläintuhoja on huolehtia, ettei taimikoissa ole hoitorästejä. Uudistusalat kannattaa raivata huolella säästöpuuryhmiä lukuun ottamatta eikä taimikoihin kannata jättää muuta näkösuojaa kuin sertifioinnin edellyttämät riistatiheiköt. Luvan antamista nuolukivelle tai hirvieläinten ruokintapaikalle kannattaa harkita tarkkaan, koska nämä aiheuttavat riistatihentymiä ja lisäävät tuhoriskiä. Talviruokintaa vähentämällä pystytään helposti pienentämään peurakantaa.
Valtio korvaa hirven ja valkohäntäpeuran metsävahingot. Vahinkoarviot tekevät näistä tuhoista metsäkeskuksen toimihenkilöt. Toivon, että metsänomistajat teettäisivät arviot kaikista todetuista vahingoista, koska kaikki ilmoitukset tilastoidaan ja lukumäärillä on merkitystä myönnettävien kaatolupien määristä päätettäessä.
Metsäkauriin vahingot kuuluvat vakuutusten piiriin ja vahinkoarvion voi tehdä metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija. Metsävakuutusta tehdessään metsänomistajan kannattaa tarkistaa, että kauristuhot sisältyvät vakuutuksen piiriin. Vakuutusyhtiöissä on eroja. Nyt keväällä on oikea aika tarkistaa taimikot niin hoitotöiden kuin mahdollisten vahinkojenkin osalta.
Lähde: Metsämiesten Säätiö
Teksti: Vesa Yli-Hongisto