Maalari Mika Laine oppi ammattiinsa isänsä jalanjäljissä laivatelakoilla
Porteman miehet ovat tuttu näky muun muassa Harjavallan suurteollisuuspuistossa. Yrittäjä Mika Laine kertoo, että maalarin täytyy olla rauhallinen mutta ripeä otteissaan.
Mika Laine on lupsakka maalari. Murrekin sen jo paljastaa, että hän on kotoisin Eurajoelta.
– Oleksä jostain ulkomailta vai, on asiakaskin kerran kysynyt.
Maalaus ja pinnoitustöihin erikoistuneen porilaisen Portema Oy:n yrittäjä on tehnyt maalarin hommia ”mukulasta saakka”. Hänen isänsä työskenteli pinnoittajana laivateollisuudessa. 12-vuotiaana Mika pääsi kesätöihin Olkiluodon pienoistelakalle. Kesäpojan tärkeä tehtävä oli kaataa hiekkaa hiekkakelloon ja maalia maalipumppuun, kun miehet työskentelivät.
Sille tielle Laine jäi vuosikausiksi. Hän työskenteli pinnoittajana muun muassa Rauman, Helsingin ja Turun telakoilla. Telakalla maalattiin lohko kerrallaan kaikkea laivan uumenissa sijaitsevista tankeista ulkopintoihin. Välillä työt veivät taitavaa maalaria pitkin Suomea ja toisinaan pitkin ulkomaitakin.
90-luvulla perustetun Portema Oy:n Laine osti omakseen vuonna 2012. Nykyään yrityksessä työskentelee näppärä joukko ammattitaitoisia hiekkapuhaltajia ja maalareita. Telakkatyöt ovat vaihtuneet muihin teollisuuden asiakkaisiin sekä konepaja-asiakkaisiin. Lisäksi Portema suorittaa raskaskaluston maalauksia.
Maalari ei saa pelätä korkeitakaan paikkoja. Työ on vienyt Laineen muun muassa Nakkilan kirkon torniin ja Porin vesitornin huipulle. Paljon maalataan myös peltikattoja.
Laine kertoo, että maalarin täytyy osata olla rauhallinen jo ihan turvallisuussyistäkin. Työ ei sovi häsläreille. Samalla on kyettävä työskentelemään ripein ottein. Maalari on yleensä tuotantoketjun viimeinen lenkki, jolla on aina tiukka aikataulu. Mutta työ on kuitenkin tehtävä kunnolla.
– Käsken aina tehdä niin hyvin kuin osaa. Täytyy voida olla ylpeä omasta työstä, että kehtaa näyttää muillekin. Ei ole minuuteista kiinni, kunhan jälki on hyvää, Laine sanoo.
Työmiehissään Laine arvostaa hiljaista, nöyrää ammattitaitoa. Hän on oppinut, että liika itsekehu on usein merkki siitä, että varsinainen osaaminen on puutteellista. Se herättää heti epäilykset.
Viime vuosina Portemalla on riittänyt paljon työtä Harjavallan suurteollisuuspuistossa, jossa Laine ja kumppanit ovat muun muassa pinnoittaneet teollisuushallien betonilattioita polyureapinnoitteella.
Portema oli aikoinaan ensimmäinen polyureapinnoitusten tekijä Porissa. Laine kertoo, että polyurea on Satakunnassa vielä uudehko tuttavuus. Pääkaupunkiseudulla ja maailmalla sen hyödyt ovat olleet jo kauan tiedossa.
Polyurea kestää hyvin happamia ja syövyttäviä kemikaaleja. Sellaisia käytetään paljon esimerkiksi teollisuuden tuotantolaitoksissa, ja ne saavat ajan kanssa jopa betonin hapertumaan. Polyureapinnoitteelle tehdas antaa jopa yli 25 vuoden kestävyystakuun.
Kerran Porteman miehet pinnoittivat polyurealla testimielessä vesimelonin. He kokeilivat mitä tapahtuu, kun sen pudottaa korkealta. Kuinka ollakaan, polyureakuoren sisällä oleva meloni hajosi, mutta kuori ei. Sen sijaan se pomppasi lattiasta kuin koripallo.
Polyureapinnoitteen hyviin puoliin kuuluu myös sen nopea kuivuminen.
– Joidenkin pinnoitteiden kuivumisessa kestää kauan. Polyureapinnoite kuivuu kymmenessä sekunnissa. Sen jälkeen sen päällä voi jo kävellä. Ja tunnin päästä voi ajaa trukilla yli, Laine kertoo.