Ajat muut­tu­vat ja sa­mal­la myös mo­net toi­min­ta­ta­vat ja -mal­lit ko­ke­vat iso­ja­kin mul­lis­tuk­sia. Täl­lai­ses­ta mul­lis­tuk­ses­ta hy­vä­nä esi­merk­ki­nä on tapa teh­dä töi­tä. Sii­nä mis­sä ai­em­min oli lot­to­pot­ti saa­da ol­la sa­mas­sa työ­pai­kas­sa koko työ­u­ra, on tu­le­vai­suu­den ajan­ku­va ken­ties eri­lai­nen.

Yhä ene­ne­vis­sä mää­rin ih­mi­set ha­lu­a­vat enem­män va­paa-ai­kaa ja myös mah­dol­li­suuk­sia luo­da elä­mäs­tään oman­nä­köi­nen ja tuo­da omia unel­mia to­teen niin työn ul­ko­puo­lel­la kuin am­ma­tis­saan­kin. Pe­rin­tei­sen si­jaan use­am­pi työn­te­ki­jä ha­lu­aa rää­tä­löi­dä it­sel­leen uran, joka sa­maan ai­kaan tyy­dyt­tää ja haas­taa, ei­kä ole vain vält­tä­mä­tön paha, jol­la tuo­da lei­pä pöy­tään.

Täs­tä hyvä esi­merk­ki on Sa­ta­far­man pe­rus­ta­ja, far­ma­seut­ti Pau­lii­na Reu­na.

Hän työs­ken­te­li val­mis­tu­mi­sen­sa jäl­keen seit­se­män vuot­ta sa­man ap­tee­kin pal­ve­luk­ses­sa ja noi­na vuo­si­na ym­mär­si, et­tei pe­rin­tei­nen tapa ol­lut­kaan se hä­nel­le so­pi­vin.

-Var­sin­kin vii­mei­set vuo­det huo­ma­sin vil­kui­le­va­ni usein kel­loa ja odot­ta­va­ni työ­päi­vä­nä päät­ty­mis­tä. Tuol­loin oi­val­sin, et­tä en ha­lua viet­tää näin työ­vuo­si­a­ni.

Hän koki, et­tä esi­mer­kik­si e-re­sep­tien ja lää­ke­val­mis­tuk­sen vä­he­ne­mi­sen vuok­si far­ma­seu­tin työ oli si­säl­löl­tään sup­pe­am­paa kuin ai­em­min ja kai­pa­si enem­män mo­ni­puo­li­suut­ta työ­hön­sä.

Reu­na oli työs­sään saa­nut tu­tus­tua hen­ki­lös­tö­vuok­rau­sy­ri­tyk­sen kaut­ta tul­lei­siin työn­te­ki­jöi­hin, joil­la oli ai­van oman­lai­sen­sa drai­vi teh­dä töi­tä, ja se vie­hät­ti.

-It­se en tuol­loin ol­lut työs­ken­nel­lyt kuin yh­des­sä pai­kas­sa, en­kä tien­nyt muis­ta ta­vois­ta toi­mia. Hen­ki­lös­tö­vuok­rauk­sen kaut­ta tu­le­vil­la am­mat­ti­lai­sil­la on laa­ja ko­ke­mus eri­lai­sis­ta työ­ym­pä­ris­töis­tä ja koin, et­tä juu­ri sitä ha­lu­an omal­ta­kin am­mat­ti­tai­dol­ta.

Reu­na te­ki­kin roh­ke­an liik­keen ja siir­tyi va­ki­tui­ses­ta työs­tään en­sin vuok­ra­far­ma­seu­tik­si sekä lää­ke-edus­ta­jak­si, ja sen jäl­keen pe­rus­ti Sa­ta­far­man. Myö­hem­min mu­kaan tuli yh­ti­ö­kump­pa­ni­na Jo­han­na Lu­ko­la.

Sa­ta­far­ma vä­lit­tää ap­teek­ki- ja lää­ke­a­lal­le työn­te­ki­jöi­tä. Osaa­vil­le te­ki­jöil­le löy­tyy töi­tä sii­nä mää­rin, et­tä far­ma­sis­teis­ta on pula alal­la kaut­ta lin­jan.

Myös Sa­ta­far­man ta­voit­tee­na on kas­vat­taa toi­min­taan­sa rek­ry­ten li­sää rau­dan­lu­jia am­mat­ti­lai­sia, jot­ka kai­paa­vat uu­den­lais­ta ta­paa teh­dä töi­tä.

Reu­na toi­voo tii­miin­sä mu­kaan am­mat­ti­lai­sia, jot­ka tun­te­vat ken­ties sa­man pa­lon uu­teen kuin hän­kin en­nen yri­tyk­sen­sä pe­rus­ta­mis­ta. Ih­mi­siä, jot­ka ha­lu­a­vat luo­da uras­taan uu­den­lai­sen ja kai­paa­vat vaih­te­le­vuut­ta työ­hön­sä ja jot­ka naut­ti­vat uu­den op­pi­mi­ses­ta, sil­lä yri­tys myös kou­lut­taa osaa­ji­aan jat­ku­vas­ti.

-Sa­ta­far­man kaut­ta työs­ken­te­le­mi­nen an­taa mah­dol­li­suu­den rää­tä­löi­dä työs­tään omiin tar­pei­siin­sa ja ai­ka­tau­lui­hin­sa so­pi­van eli sa­nel­la it­sel­leen so­pi­vat työ­a­jat ja -mää­rät kuin myös työs­ken­nel­lä eri­lai­sis­sa ap­tee­keis­sa pie­nis­tä suu­riin, Reu­na ker­too.